Lääkepatenttien ongelmat (1)

Olen kir­joit­tanut lääkepaten­teista mon­ta ker­taa, esimerkik­si viimek­si tässä. Kir­joi­tan uud­estaan, kos­ka äskeinen kir­joituk­seni syöpähoidoista tuot­ti palautet­ta, joka min­un mielestäni perus­tuu väärin ymmärtämiseen. Moni näyt­tää ymmärtäneek­si asian niin, että halu­an rahat pois ahneil­ta lääkey­htiöiltä. En halua.

Halu­an taloudel­lis­es­ti tehokkai­ta pelisään­töjä, jot­ka mak­si­moi­vat yhteisen hyvän.  Todet­takoon, että ala on kaukana markki­na­t­aloud­es­ta, kos­ka kalli­in lääk­keen osta­ja ei mak­sa sitä itse vaan sen mak­saa jokin OECD-maid­en hal­li­tus tai pakolli­nen ter­veysvaku­u­tus. Tämä tilanne on altis markki­navirheille. Se tuot­taa pelin, jos­sa haaskau­tuu paljon yhteistä hyvää.

Hyvät lääkkeet ovat alikäytössä

Ongel­mana on, että markki­navirheen vuok­si hyvät lääk­keet ovat selvästi alikäytössä, jä tämä on täysin turhaa. Ratkaisu on, että oste­taan lääkepaten­tit vapaik­si hin­nal­la, joka vas­taa suun­nilleen sitä tuot­toa, jon­ka lääkey­htiö voi lääk­keestään nyt saa­da. Peri­aate on yksinker­tainen, mut­ta käytän­nön toteu­tus on hankala. 

Otan esimerkik­si jokin aika sit­ten tulleen uutisen, että HIV:iin on kehitet­ty estolääke, joka ehkäisee sairaut­ta rokot­teen tavoin olemat­ta kuitenkaan mekanis­mil­taan rokote. Sen tuotan­tokus­tan­nuk­set ovat poti­las­ta kohden noin 40 $ vuodessa. Ver­rat­tuna rokot­tei­den hin­toi­hin, ei mitenkään päätähuimaa­va. Uutisen perus­teel­la koko HIV:n muo­dosta­ma ongel­ma oli näin ratkaistu

Vaan ei ollut. Lääkey­htiö ei myy tätä ihmelääket­tä 40 dol­lar­il­la vaan tuhatk­er­taisel­la hin­nal­la eli 40 000 dol­lar­il­la ptoilas­ta ja vuot­ta kohden. HIV:iin on ole­mas­sa ratkaisu, mut­ta se on käytet­tävis­sä vas­ta 20 vuo­den kuluttua.

Tietoni perus­tu­vat tähän lehtiuutiseen, enkä ole var­ma sen paikkaansa pitävyy­destä. Ongel­man havain­nol­lis­tamisek­si olete­taan, että nämä tiedot pitävät paikkaansa. Olete­taan vielä, että lääket­tä käyt­täisi – jos se mak­saisi 40 $ – puoli mil­jar­dia ihmistä. Tämä on siis puh­das arvaus, jota käytän ongel­man havain­nol­lis­tamisek­si. Olete­taan edelleen ihan hihas­ta vetäen, että tuon 40 000 $/vuosi mak­saisi maail­man­laa­juis­es­ti 50 000 henkeä.

Hyvät lääkkeet ovat alikäytössä

Jos OECD-maid­en hal­li­tuk­set ja vaku­u­tusy­htiöt antaisi­vat lääk­keen ilma­seik­si asukkailleen, se mak­saisi niille yhteen­sä 200 mrd $, Jos sitä taas ei otet­taisi kor­vat­tavak­si – kuten ole­tan käyvät – lääkey­htiö ansait­sisi lääk­keel­lä vuodessa 2 mrd $. Peri­aat­teessa ansain­ta­jak­so olisi 20 vuot­ta, eli yhteen­sä 40 mrd, mut­ta näin ei voi laskea, sil­lä lääke van­henisi ja sille tulisi kil­pail­i­joi­ta ja patent­tia alet­taisi­in kiertää. Kun patent­ti on julka­istu, kaik­ki näkevät, mihin lääke perus­tuu ja kil­paile­vien lääkkei­den kehi­tys saisi vauh­tia. San­o­taan vaik­ka, että patent­ti olisi yhtiölle 20 mil­jardin dol­lar­in arvoinen.

Ostetaan patentti vapaaksi

Ehdo­tuk­seni on, että oste­taan tuo patent­ti vapaak­si tuol­la arvoidul­la 20 mil­jardil­la dol­lar­il­la. Lääkey­htiö saisi yhtä paljon rahaa ja OECD-maat tai niiden vaku­u­tusy­htiöt mak­saisi­vat yhtä paljon, mut­ta lääke tulisi olen­nais­es­ti laa­jem­paan käyt­töön. Tämän jäl­keen sen markki­nahin­ta aset­tuisi jon­nekin 40 dol­lar­in paikkeille.

HIV olisi voitet­tu! Hurraa!

Näin yksinker­taista se ei tienkään käytän­nössä olisi. Kir­joi­tan aiheesta lisää seu­raavis­sa postauksissa.