MM3 Miksi rahat eivät riitä vieläkään?

Olen nai­ivi­ut­tani kuvitel­lut, että talouden kasvu ja vauras­tu­mi­nen pois­taisi­vat Suomes­ta puut­teen, ja koh­ta kaikil­la olisi taloudel­lis­es­ti kohtu­ulliset olot. Vielä Joskus 1980-luvun lop­ul­la opti­mis­mi­in oli vielä aihet­ta; asi­at näyt­tivät ole­van menos­sa hyvään suun­taan. Sen jäl­keen olen joutunut pet­tymään. Vuodes­ta 1990 reaalian­siot (ansio­ta­soin­dek­si jaet­tuna elinkus­tan­nusin­dek­sil­lä) ovat nousseet Suomes­sa 46 %. Myös alim­mat palkat ovat nousseet samas­sa suh­teessa. Se tarkoit­taa, että pien­i­t­u­loiset ovat nyt samas­sa ase­mas­sa kuin keski­t­u­loiset vuon­na 1990. Köy­hyy­den pitäisi siis olla pois pyy­hit­ty. Silti mon­elta on rahat lop­pu ja taloudelli­nen ahdinko on mon­en riesana eivätkä kaik­ki ahdinkoon joutuneet edes ole eri­tyisen pien­i­t­u­loisia. Mikä on men­nyt vikaan?

Kun tulota­so on nous­sut, vält­tämät­tömät tarpeet ovat nousseet samaa tah­tia – eivät kaik­il­ta, sil­lä melko pie­nil­lä tuloil­la on mah­dol­lisu­us elää hyvää elämää, jos käyt­tää aikaansa vaikka­pa kir­jas­to­jen kir­jo­jen lukemiseen, pyöräi­lyyn ja shakki­in ja syö kasvi­s­pain­ot­teista kotiruokaa.

Taloudelli­nen hyv­in­voin­ti riip­puu siitä, kuin­ka hyvin tulot riit­tävät tarpeisi­in. Asi­at paranevat, kun tulot nou­se­vat ja huononevat, kun tarpeet kasvavat.

Mainonta heikentää hyvinvointia

Main­on­nan tarkoi­tus on lisätä tarpei­ta. Vähän liioitellen voi siis sanoa, että main­on­nan tarkoi­tus on heiken­tää hyvinvointia.

Main­on­ta on muut­tunut aiem­paa tehokkaam­mak­si siir­ryt­tyään net­ti­in, jos­sa sitä voidaan kohden­taa paljon tehokkaammin.

Yri­tys­ten on voita­va ker­toa uusista tuot­teista ja niiden paran­ne­tu­ista omi­naisuuk­sista, mut­ta suurin osa main­on­nas­ta ei ole täl­laista.  Analysoikaa vähän main­ok­sia. Mitä tietoa niistä saatte?

Elämä muiden tavoin tulee kalliimmaksi

Kaikesta ei voi kuitenkaan syyt­tää main­on­taa. Tarpeet kas­vaisi­vat tulo­jen noustes­sa muutenkin. Kun yleinen tulota­so nousee, val­lit­se­va elämän­muo­to muut­tuu. Voidak­seen elää saman­laista elämää kuin muut, on käytet­tävä enem­män rahaa.

Raaim­min tämä näkyy las­ten har­ras­tuk­sis­sa, jot­ka ovat muut­tuneet yhä vain kalli­im­mak­si. Vaikea on yksin­huolta­jaäidin sanoa pojalleen, että älä pelaa jääkiekkoa vaan tee jotain halvem­paa, kos­ka näin poi­ka joutuu erilleen kavereistaan.

Kysymys on myös ulkokuores­ta naa­purei­hin näh­den. Raaim­min tämä näkyi vuon­na 2004, kun por­voolainen äiti tap­poi koko per­heen­sä kun velal­la ylläpi­det­ty kulis­si oli sortumassa.

Toisten orjuuttaminen on vanha tapa

Paa­vo Teit­ti­nen kuvaa kir­jas­saan Pitkä vuoro mod­er­nia orju­ut­ta. Tois­t­en orju­ut­ta­mi­nen tekemäl­lä hei­dät riip­pu­vaiske­si on ikimuis­toinen tapa. Sitä käyt­tävät huumekaup­pi­aat, mut­ta myös pikavip­pi­en ja kulu­tus­lu­ot­to­jen antajat.

Velka­an­nut­ta­mi­nen on merkit­tävä syy taloudel­liseen ahdinkoon Suomes­sa. Pikavipin tarkoi­tus ei ole, että asi­akas mak­saisi velkaa koskaan pois. Velko­jan kannal­ta ihan­neta­pauk­ses­sa vel­ka pysyy ennal­laan vuosia, mut­ta korot juoksevat.

Tähän on puu­tut­tu, mut­ta hyvin lep­susti. Kaikel­la yksi­ty­ishenkilöille annet­tavil­la vipeil­lä pitäisi olla mata­la korkokat­to, jotain viiden pros­entin luokkaa vuodessa. Kaik­ki eivät saisi luot­toa, mut­ta se onkin juuri se idea.

Kun asi­akas ei pysty mak­samaan hänelle tyrkytet­tyä lainaa, lainan anta­jan pitäisi jäädä tap­pi­olle. Se tietysti pilaisi tämän likaisen toimi­alan idean. Jos huumekaup­pakin on kiel­let­tyä, mik­si ei tämä?

Myös osamak­sukap­pa on ilmiönä vas­ten­mieli­nen. Käytetään­hän siinä paljolti hyväk­si ihmis­ten lyhyt­näköisyyt­tä ja huonoa harkintaa.

Rahapelit ovat tapa orju­ut­taa ihmi­nen. Tässä on tarkoi­tus ava­ta Suomes­sa vapaa kilpailu.

Jos talouden tarkoituk­se­na on tuot­taa kansalaisille hyvää elämää, eri­laisil­la addik­tioil­la rahas­tamista pitää torjua.