Mallioppilas, joka ärhenteli Kreikalle ja Italialle talouden huonosta hoidosta on nyt itse tarkkailuluokalla. Valtiontalous on ollut alijäämäinen 17 vuotta yhtäjaksoisesti.
Tärkein syy tähän on väestön ikääntyminen: aiemmin poikkeuksellisen edullisen ikäjakaman muuttuminen poikkeuksellisen epäedulliseksi. Kirjoitin tästä elokuussa kirjoitussarjan hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelman ensimmäisessä jaksossa otsikolla mikä on ongelma.
Tuon kirjoituksen keskeinen sisältö on tässä tekstissä:
Kun vuonna 1988 sataa työikäistä kohden oli 63 elätettävää ei-työikäistä, on heitä nyt 78. Muutos on dramaattinen. Suomessa on noin 2,6 miljoonaa työllistä. Heidän taakkanaan on siis noin 390 000 elätettävää enemmän kuin olisi vuoden 1988 luvuilla. Jos laskemme, että työikäisten taakkaa helpotettaisiin vähentämällä jokaista sataa elätettävää kohden 50 opettajaa tai muuta työntekijää julkiselta sektorilta, vähennystarve olisi noin 200 000 henkeä.
Tilanteessa ei ole mitään yllättävää. Ei ollut vaikea ennustaa, minkä ikäisiä ovat vuonna 2025 ne, jotka olivat vuonna 1990 35-vuotiaita. Eläkejärjestelmä on ottanut tämän huomioon, mutta julkisista menoista ja tuloista vastuussa olevat eivät ole. Katse ei ole ollut tarpeeksi kaukana, eivät äänestäjätkään olisi siitä palkinneet. Niin kuin tuossa kirjoituksessa sanoin, tuottavuuden nousu ei ole ratkaisu ongelmaan kuin pieneltä osalta. Tuottavuuden noustessa nousevat myös palkat ja suurin osa tulonsiirroista. Vain tuottavuuden nousu julkisissa palveluissa auttaisi – siis että esimerkiksi opettajat opettaisivat nopeammin tai luokkakoot olisivat isompia. Tämän lisäksi auttaisi työllisyyden nousu. Se onkin pitkässä juoksussa noussut vaikka onkin laskenut tällä hallituskaudella. Taitetun indeksin ansiosta tuottavuuden nousu helpottaisi maksussa olevien eläkkeiden taakkaa. Kasvun pysähtyminen tulee kalliiksi eläkejärjestelmällemme.
Koska demogafista kriisiä ei ollut vaikea ennustaa, olisi julkisten menojen kanssa pitänyt olla pidättyväinen. Tämän laiminlyömisestä voidaan syyttää kaikkia 2000-luvun hallituksia.
Vanha tilastotieteen opettajani Leo Törnqvist sanoi, että hitaat trendit ovat vaarallisimpia, koska koskaan ei ole aika puuttua niihin. Suomen viimeisen 35 vuoden politiikka osoittaa tämän oikeaksi.
Valtiontalouden tarkastusviraston outo laskelma
En pitänyt Marinin/Rinteen hallituksen loppuajan löysästä rahankäytöstä, mutta senkin korostamisessa voisi pysyä kohtuudessa. Tulonsiirtojen lakisääteiset indeksikorotukset eivät ole menonlisäyksiä, vaikka ne onkin sellaisiksi laskettu valtiotalouden tarkastusviraston kohulaskelmassa. Indeksien jäädyttäminen olisi säästö. Jos pitää lakisääteisiä indeksikorotuksia holtittomana rahankäyttönä, holtittomin on ollut eläkejärjestelmä, jossa indeksikorotukset ovat olleet 2020-luvulla yhteensä 20 %, mihin haaskautuu vuositasolla kahdeksan miljardia euroa.
Eräs Marinin hallituksen ministeri kuvaili hallituksen käytäntöjä niin, että aina, kun hallituksessa tuli jokin kriisi– ja niitä tuli koko ajan – riita ratkaistiin lapioimalla rahaa Suomen Keskustan kannattajille. Keskustan maine tarkan rahan politiikan vaalijana on vähintäänkin kyseenalainen.
Edellisen hallituksen aikana oli viimeistään pitänyt nähdä, että lähestymme demografista kriisiä, jonka vuoksi menoja on hillittävä. Mutta niin olisi pitänyt ymmärtää kaikkien tämän vuosituhannen hallitusten aikana, koska ikääntymisen ennustaminen on helppoa.
Väestön ikääntyminen ei lisää vain eläkemenoja. Se lisää myös rahan käyttöä vanhusten hoitoon. Samalla kun työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun, hoitohenkilökunnan määrä on noussut merkittävästi. Tämä ei ole mennyt kaikki vanhustenhuoltoon, mutta suuri osa on mennyt.
[LISÄYS Tilastokeskuksessa työskentelevä poikani johdatti minut tilastoon Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin. Siitä muokkasin oheisen graafin vanhuudesta aiheutuvista menoista suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ne ovat kaksinkertaistuneet suhteessa bruttokansantuotteeseen 22 vuodessa.]
Kaiken kaikkiaan vanhuksiin liittyvät menot ovat kasvaneet niin, että muiden julkisten menojen bruttokansantuoteosuus ei ole kasvanut. Ei tässä ole mitenkään siis törsätty. Rahat vain ovat loppu, koska vanhuudesta aiheutuvien menojen kasvulle ei ole tehty tilaa.
Taloudelliset takaiskut rasittavat
Taloudellakaan ei ole mennyt hyvin.
Henkeä kohden BKT ei ole kasvanut, mutta työikäistä suomalaista kohden on kasvanut.
20 vuodessa Suomesta on loppunut matkapuhelinten tuotanto kokonaan ja painopaperin tuotanto lähes kokonaan. Ei se voi olla vaikuttamatta. Turismin puolella venäläisten ja aasialaisten turistien kato on näkyvä ilmiö, erityisesti täällä Helsingissä.
Teollisuutemme tuotantorakenne on ongelma. Olemme erikoistuneet taantuville ja suhdanneherkille aloille, kuten investointihyödykkeiden tuotantoon. Protektionismin aikakaudella tämä on selvä uhka. Tämä Suomen rooli taitaa olla neuvostokaupan peruja. Trendikkäät kulutustuotteet olisivat kannattavampia, mutta sitä pitäisi alkaa rakentaa koulutuksesta alkaen. Aalto-ylipistossa on taideaineitakin, mutta eivät ne ole oikein hedelmöittäneet insinöörien aikaansaannoksia. Kauppa siirtyy nettiin ja nettikaupassa Suomen rooliksi on jäänyt tuottaa pahvi tavaran ympärille.
Tarvitsemme hyviä maahanmuuttajia
Olen piirtänyt tuossa kirjoituksessa olevan kuvan demografisesta huoltosuhteesta niin, että siinä on eroteltu toisistaan ulkomaalaistaustaiset ja suomalaistaustaiset. Tämän mukaan vuoteen 2024 mennessä maahanmuutto on laskenut demogafista huoltosuhdetta (lapset ja vanhukset/työikäiset) viidellä prosenttiyksiköllä, koska maahanmuuttajat painottuvat työikäisiin. Maahanmuuton tarve korostuu runsaan kymmenen vuoden kuluttua, kun romahtanut syntyvyys alkaa näkyä työikäisten määrässä.
Koska maahanmuuton vastustajat sanovat sen kuitenkin, sanon itse, että vaikka maahanmuuttajat ovat parantaneet demografista huoltosuhdetta, heidän työttömyytensä on siksi yleistä, että elatussuhdetta (työlliset/ei työlliset) he eivät paranna. Vuonna 2024 työllisten osuus maahanmuuttajista (kaikki ikäluokat huomioiden) oli suunnilleen sama kuin kotimaisia kieliä puhuvilla, koska korkeampi työttömyys mitätöi edellisen ikäjakauman vaikutuksen. Suomessa olevista maahanmuuttajista suuri osa tullut maahan humanitäärisin perustein. Heidän työllisyytensä on heikko, kun se työperäisillä maahanmuuttajilla on korkea. Monilta humanitäärisin perustein maahan tulleilta on työnteko kielletty, mikä ei voi olla vaikuttamatta heidän työllisyysasteeseensa.
Viime aikoina maahanmuutosta työperäinen maahanmuuton osuus on kasvanut huomattavasti, joten maahanmuuttajien työllisyysaste on kohoamassa nopeasti.
Suomi tarvitsisi kipeästi ”hyviä” korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia. Jostain syystä Orpon hallitus torjuu juuri heitä. Kun kaikkien maahanmuuttajien olosta tehdään ikävää, voimakkaimmin se vaikuttaa tietysti niihin, jotka ovat tervetulleita mihin maahan hyvänsä. Tämä on Orpon hallitukselta kallis virhe. Ei ehkä tahallinen, mutta kuitenkin kallis.
Sakset ovat väärissä käsissä
Kirjoituksessa Talouselämä-lehdessä sanoin, että kellä sakset, sillä valta. Minä olen käyttänyt eniten valtaa, kun tehtiin Lipposen ensimmäisen hallituksen säästöjä. Jos niitä säätöjä olisi ollut tekemässä aivan erilainen porukka, Suomesta olisi tullut hyvin toisenlainen. Siksi olen harmissani, että näitä säästöjä on nyt tekemässä pahikset , joiden yhteiskunnalliset pyrkimykset ovat minun silmissäni pimeitä. Syy on niiden hyvisten, jotka kieltäytyivät tästä taakasta. Juuri siksi minua harmittaa Marinin hallituksen aika. Heillä olisi ollut tilaisuus pelastaa maa.
= = = =
Blogiani seuraaville tässä tekstissä on paljon vanhan kertausta. Aika muotopuoli olisi tästä tullut, jos olisin jättänyt pois kaiken, josta olen kirjoittanut aiemmin.