Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (2) Julkisen pitää tunnustaa tosiasiat

Mitä ajat­telisitte huolta­mos­ta, joka sanoisi tankkaa­maan tulleelle, että odota siinä pari päivää. Meil­lä on tuol­la yksi kolaroitu auto hoidet­ta­vana. Kun se on valmis, saat bensaa.

Ihan näin julki­nen ter­vey­den­hoito ei toi­mi, mut­ta tämän kaltainen vika siinä on.

Opti­maal­ista olisi hoitaa eri jonos­ta pois pikku­vai­vat ilman viivästys­tä, mut­ta kaik­ki ovat samas­sa jonos­sa. Tämä vika on muuten myös tuomiois­tu­imil­la, mikä yllyt­tää käyt­tämään val­i­tuk­sia tapana viivyt­tää asioi­ta ja näin vain lisää tuomiois­tu­in­ten ruuhkia.

Toisilla on kovempi kiire kuin toisilla

Julkisen ter­vey­den­huol­lon pitäisi tun­nus­taa, että tois­t­en aika on arvokkaam­paa kuin tois­t­en. Esimerkik­si min­un min­u­ut­ti­ni oli­vat hyvin arvokkai­ta, kun kroonis­es­ti kiireisenä hoidin min­is­terin tehtäviä. Nyt eläkeläisenä kiireeni ovat vähän helpot­ta­neet. On myös niin, että tois­t­en ter­veys on arvokkaam­paa kuin tois­t­en, minkä tun­nus­tamista moni pitää pyhäin­häväistyk­senä. Kuitenkin kaik­ki hyväksyivät aikanaan sen, että olympialaisi­in valmis­tau­tu­van Tero Pitkämäen olka­pää hoidet­ti­in ennen jonkun taviksen olka­päätä. Min­un kipeä sor­meni ei myöskään ole yhtä iso ongel­ma kuin huip­pu­vi­ulistin kipeä sormi.

Olen tässä esit­tänyt ehkä vähän karikatyyri­maisen kuvan ter­veyskeskusten toimin­nas­ta. Niitä on kovin eri­laisia ja eri tavoin johdet­tu­ja. Yhdet toimi­vat parem­min kuin toiset.

Väit­teeni, että tois­t­en aika ja ter­veys on arvokkaam­paa kuin tois­t­en voi kuu­lostaa härskiltä, mut­ta juuri se on perus­teena siihen, että meil­lä on erik­seen työter­veyshuolto. Niin­hän sitä perustel­laan. Myös ay-liike perustelee sitä niin.

OECD-maiden eriarvoisimpia järjestelmiä

Erilli­nen työter­veyshuolto on syynä siihen, että Suomen ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä on OECD:n arvion perus­teel­la yksi eri­ar­voisim­mista. (Kat­so esimerkik­si OECD:n Health Work­ing Paper No. 14 vuodelta 2004, jos­sa Suomen ter­vey­den­huolto arvioiti­in kol­man­nek­si eri­ar­voisim­mak­si USA:n ja Mek­sikon jälkeen)

Mit­tari on ehkä jo van­hen­tunut ja hie­man se oli epä­suo­tu­isa Suomelle. Ongel­ma ei kuitenkaan ole pois­tunut vaan ehkä jopa pahen­tunut. Siinä mitat­ti­in sitä, miten tulota­so vaikut­taa siihen, kuin­ka usein on näh­nyt lääkäriä. Tässä työter­veyshuolto määrit­tää Suomen automaat­tis­es­ti hyvin eri­ar­voisek­si. Jos olisi kysyt­ty pääsys­tä syöpähoitoi­hin, tulos olisi ollut Suomen kannal­ta lohdullisempi.

Perhelääkärijärjestelmä olisi paras

Kaksinker­tainen jär­jestelmä tulee kalli­ik­si sen lisäk­si, että se on eri­ar­voinen. On monia syitä, mik­si olisi hyvä siir­tyä per­helääkäri­jär­jestelmään – siis että sama lääkäri hoitaisi koko per­het­tä. Nyt meil­lä isän alko­holis­mia, äidin mustelmia ja lapsen masen­nus­ta hoitaa eri jär­jestelmät, joil­la on vielä salas­s­api­tovelvol­lisu­us. Niin­pä ymmär­rys ongelmien yhtey­destä toisi­in­sa ei valkene koskaan.

Jos työter­veyshuolto saataisi­in joskus pure­tuk­si, julkisen ter­vey­den­huol­lon pitäisi tun­nus­taa se, että tois­t­en aika ja ter­veys on tärkeämpi kuin tois­t­en. Muuten on jopa järkevää säi­lyt­tää erilli­nen työter­veyshuolto, vaik­ka se paljon tuhlaakin.

Taloudellisten pelisääntöjen järkevyys

Kun raha kuitenkin ohjaa – eri­tyisen rankasti se ohjaa, jos rahaa on liian vähän, kuten nyt hyv­in­voin­tialueil­la. Sik­si taloudel­lis­ten pelisään­tö­jen olisi olta­va järkeviä.

Olen aiem­minkin ehdot­tanut kolmea peri­aat­teel­lista muutosta.

1) Sairaus­päivära­hat – siis hoidon odot­tamisen kus­tan­nuk­set – pitäisi olla hyv­in­voin­tialuei­den vas­tu­ul­la, kuten se on Ruot­sis­sa land­stinget­tien vas­tu­ul­la. Sil­loin ei kan­na­ta maku­ut­taa ketään puol­ta vuot­ta odot­ta­mas­sa muu­ta­man tuhan­nen euron hin­taista leikkausta.

2) Nyky­is­ten Kela-tak­sien kus­tan­nuk­set pitäisi samoin siirtää hyv­in­voin­tialuei­den vas­tu­ulle. Nyt hoitoa kan­nat­taa keskit­tää vähän liikaakin, kos­ka kela mak­saa lisään­tyvät matkat

3) Yksi­ty­isil­lä lääkäri­asemil­la pitäisi olla jokin taloudelli­nen vas­tuu lähet­teistä julk­isi­in sairaaloi­hin. Nyt joidenkin lääkäri­asemien liikei­dea näyt­tää ole­van lähet­tei­den myymi­nen. Eri­tyis­es­ti työter­veyshuol­lon asi­akkkaat kan­nat­taa lähet­tää eteen­päin sen sijaan, että hoitaa ja tutkii niitä itse. HUS:ssa valitet­ti­in aikanaan, että eräi­den lääkäri­asemien lähet­teet oli­vat kovin usein aiheettomia.

Lis­taani kuu­luisi myös suurem­pi taloudelli­nen autono­mia ter­vey­den­huol­lon yksiköille. En tätä aja­tus­ta kehit­tele tässä sen pidem­mälle, kos­ka asi­as­sa on ongel­ma: lop­putu­los voisi olla yhtä huono kuin on nyt yksi­tyisessä ter­vey­den­huol­los­sa.  Ehkä myöhemmin.