Pitkä vuoro

Paa­vo Teit­tisen kir­ja Pitkä vuoro ‑kuin­ka mod­erni orju­us juur­tui Suomeen on vuo­den tärkeimpiä tietokir­jo­ja Suomes­sa. Teit­ti­nen on Hesarin toimit­ta­ja, joka teki kuusi vuot­ta sit­ten kohu­ju­tun työn­tek­i­jöi­den riis­tos­ta nepalilai­sis­sa rav­in­tolois­sa. Kir­jas­sa mui­ta esimerkke­jä ilmiöstä ovat thaimaalaiset mar­jan­poim­i­jat, man­sikkatilo­jen ukrainalaiset työn­tek­i­jät ja ukrainalaiset ylipään­sä, raken­nusalan vierastyöläiset, ahve­nan­maalainen ome­nati­la ja niin edelleen.

Wolt-kuskeista kir­jas­sa ei paljon puhuta, mut­ta annetaan ymmärtää, että mon­et Wolt-kuskeista eivät tee työtä Woltille suo­raan, vaan joku toinen ”omis­taa” työ­paikan (tai siis asi­akku­us­suh­teen ) ja ottaa välistä huo­mat­ta­van osan palkkios­ta, joka ei ole muutenkaan päätä huimaa­va.  (Olli Kos­ki, jos luet tämän, tee asialle jotain!)

Viranomaisten toiminta hävettää minua suomalaisena

Min­ulle hätkähdyt­tävää on usein tois­tu­va vira­nomais­ten ja poli­isien vähäi­nen kiin­nos­tus asi­aan. Moni rikosil­moi­tus ihmiskau­pas­ta on jäänyt vuosik­si tutki­mat­ta niin, että rikos van­he­nee tai ainakin todis­teet ehtivät kado­ta. Jos kyse olisi jostain tois­es­ta maas­ta kuin Suomes­ta, epäil­isin vira­nomaisia lahjo­tun, mut­ta Suomes­sa­han sel­l­aista ei tapah­du, kuin korkein­taan met­sä­mar­jo­jen poimin­nan kohdalla.

Osa riis­ton kohteista on maas­sa luvat­ta ole­via paperit­to­mia ja osa tänne tur­va­paikan­hak­i­joina tullei­ta. Keski­tyn vain työlu­val­la tulleisi­in, kos­ka siinä koti­maiset sään­tömme ovat kuin ihmiskaup­parikol­lis­ten toivei­den mukaan tehtyjä. Vähän toisen­laiset ongel­mat liit­tyvät human­itääriseen maa­han­muut­toon ja vielä pahem­mat paperit­tomi­in, mut­ta sivu­u­tan ne tässä.

Nepalilais­ten kokkien ahdinko johtuu siitä, että hei­dän pääsyn­sä Suomeen on riip­pu­vaista Suomes­sa toimi­van nepalilaisen rav­in­tolan, siis tule­van työ­nan­ta­jan suo­si­ol­lisu­ud­es­ta. Nepalis­sa kokin kuukausi­palk­ka on noin 50 euroa. Vaik­ka elinkus­tan­nuk­setkin ovat alem­mat, eivät ne noin paljon alem­pia ole. Sik­si on val­ta­va moti­vaa­tio päästä Suomeen, jos­sa on luvat­tu että viikos­sa tien­aa sen, mitä vuodessa.

Lainsäädäntömme altistaa modernille orjuudelle

Kun Suomes­sa ole­va rav­in­to­la toimii port­in­var­ti­jana Suomeen tah­to­van nepalilaisen onneen, syn­tyy rav­in­to­lalle mah­dol­lisu­us hin­noitel­la suo­si­ol­lisuuten­sa. Työ­paikas­ta joutuu mak­samaan 10 000 — 15 000 euroa kyn­nys­ra­haa. Se on nepalilaiset mon­en vuo­den palk­ka, joten har­va pystyy sitä mak­samaan Nepalis­sa. Sil­loin hän on Suomeen tul­lessaan velkaa työ­nan­ta­jalleen ja joutuu mak­samaan velan tekemäl­lä työtä ilmaisek­si pelkkää yösi­jaa ja ruokaa vastaan.

Voisi ajatel­la, että vel­ka tulisi jos­sain vai­heessa mak­se­tuk­si, orju­us lop­puisi ja luvat­tu onni lop­ul­ta koit­taisi, mut­ta työ­nan­ta­ja ilmoit­taakin, että joko jatkat van­haan tapaan tai heitän sin­ut pihalle ja joudut palaa­maan Nepaliin.

Aiem­min tämä kiristämi­nen oli tehty nau­ret­ta­van helpok­si sil­lä, että työlu­pa oli sidot­tu yhteen työ­nan­ta­jaan. Kaltoin kohdel­tu ei voin­ut siis hakeu­tua toisen työ­nan­ta­jan palveluk­seen. Nyky­isin työlu­pa on sidot­tu alaan, joten kok­ki voi hakeu­tua toiseen rav­in­to­laan. Nepalilainen kok­ki ei kuitenkaan kel­paa kuin nepalilaiseen rav­in­to­laan ja nämä pitävät yhtä, tai pitivät ainakin ennen.

Tämäkään ei riitä, vaan toim­inta on men­nyt yhä selvem­min rikol­liselle puolelle. Jos olet han­kala ja otat esimerkik­si yhteyt­tä vira­nomaisi­in tai menet töi­hin väärän työ­nan­ta­jan palveluk­seen, vaaran­nat suku­lais­te­si hen­gen Nepalis­sa. Palkka­murha Nepalis­sa mak­saa noin 50 euroa.

Palkka­murhan uhkaan Suomen vira­nomaiset eivät voi oikein vaikut­taa, mut­ta muu­ta työperäisen maa­han­muu­ton sään­töjä voisi muut­taa niin, että työ­nan­ta­jan port­in­var­ti­jan ase­ma katoaisi, kos­ka se on tämän orju­u­den per­im­mäi­nen syy.

En esitä, että ovet avat­taisi­in kaikille niin että nämä pää­si­sivät oitis suo­ma­laisen sosi­aal­i­tur­vaan. Siihen mei­dän hyv­in­voin­ti­val­tiomme kaa­tu­isi. Tuli­joi­ta olisi aivan liikaa.

Esitimme Jus­si Pyykkösen kanssa kanadalaistyyp­pistä pistey­tysjär­jestelmää, jos­sa Suomeen pää­si­sivät pis­tei­den perus­teel­la ne, joil­la on riit­tävät edel­ly­tyk­set men­estyä maas­samme. Se oli radikaali aja­tus sil­loin kun sitä esitimme, mut­ta nyt se on val­tavir­taa. Vain toteu­tus puuttuu.

Parhaat pää­si­sivät ehdoit­ta ja vähän tätä pienem­mil­lä pis­teil­lä pää­sisi hake­maan Suomes­sa töitä samoil­la ehdoil­la kuin EU-kansalaisetkin pää­sevät: sosi­aal­i­tur­va koti­maas­ta, kunnes on työl­listynyt Suomes­sa kun­nol­liseen työhön.

Olen­naista tässä on, että maa­han­pääsy ei riip­puisi yhden työ­nan­ta­jan armeli­aisu­ud­es­ta. Työ­nan­ta­ja ei voisi vaa­tia kyn­nys­ra­haa – tai se olisi ainakin selvästi han­kalam­paa – ja henkilö olisi vapaa men­emään töi­hin minne halu­aa. Yksi orju­u­den tun­nus­merkeistä on, että työn­tek­i­jä ei saa vai­h­taa työ­nan­ta­jaa vaan on taval­laan työ­nan­ta­jansa omaisuutta.

Lainsäädäntö menee vain huonompaan suuntaan

Valitet­tavasti sään­nöt ovat men­neet päin­vas­taiseen suun­taan. Se, että kol­men kuukau­den (joil­lakin onnekkail­la kuu­den kuukau­den) työt­tömyys merk­it­see pas­si­tus­ta ulos maas­ta, on kuin lah­ja ihmiskau­pan har­joit­ta­jille. Tämän hal­li­tuk­sen aikana mod­erni­in orju­u­teen altista­vat rak­en­teet ovat vain vahvistuneet.

= = =

Tarkoituk­seni oli kir­joit­taa myös siitä, mitä työperäi­nen maa­han­muut­to vaikut­taa eri­ar­voisu­u­teen ja käsit­te­len häkel­lyt­tävää kysymys­tä siitä, pitäisikö maa­han­muut­ta­jille voi­da mak­saa (vähän) huonom­paa palkkaa, mut­ta näistä aiheista seu­raavis­sa kirjoituksissa.