Onko järkevää hajottaa ulkomaalaisyhteisöt?

Esitän tässä ajatuk­sen, jos­ta en ole itsekään var­ma. Esitän asian kuitenkin pohdittavaksi. 

Jos Riik­ka Purra nousisi päämin­is­terik­si ja meitä lähtisi viisi­tuhat­ta suo­ma­laista poli­it­tisi­na pako­laisi­na Nairo­bi­in, miten aset­tuisimme sinne asumaan? Hajalleen mah­dol­lisim­man kauas toi­sis­tamme, jot­ta inte­groi­tu­isimme paikalliseen kult­tuuri­in eivätkä naa­purimme jou­tu­isi valit­ta­maan lenkki­makkaran hajus­ta? Ei, var­maankin aset­tuisimme asumaan pienenä suo­ma­lais­ten pako­lais­ten yhteisönä lähelle toisi­amme, niinkuin muuten tekevät suo­ma­laiset eläkeläisetkin Espan­jan aurinkorannoilla.

Tätä olen poht­in­ut sen jäl­keen, kun olin eduskun­nan valiokun­ta­matkalla Kanadas­sa. Suomes­sa ulko­maalaiset pyritään asut­ta­maan mah­dol­lisim­man kauas toi­sis­taan seg­re­gaa­tion vält­tämisek­si. Tämä on ainakin val­tu­us­ton viralli­nen tah­to. Käytän­nön työtä tekevät saat­ta­vat toimia toisin. Kanadalaiset sanoi­vat, että he pyrkivät päin­vas­toin suosi­maan Pikku-Ital­ioi­ta ja Chi­na­towne­ja, jot­ta ulko­maalaisy­hteisöt oli­si­vat elin­voimaisia ja nuoret kas­vaisi­vat johonkin kulttuuriin.

Mei­dän poli­ti­ikkamme on vai­h­toe­hdoista huonoin. Yritämme estää samas­ta maas­ta tule­vien aset­tumista samoille alueil­la, mut­ta sen sijaan eri maista tule­vat maa­han­muut­ta­jat aset­tuvat tois­t­en­sa naa­pureik­si maa­han­muut­ta­jalähiöi­hin. Niin­pä täl­laisen lähiön koulus­sa puhutaan kym­meniä kieliä. Oma kult­tuuri ei tässä sekamel­skas­sa säi­ly eikä periy­dy, mut­ta tilalle ei tule muu­takaan kulttuuria.

Kanadan tilanne on tietysti sikäli hyvä, että maas­sa puhutaan englan­tia ja ran­skaa, jot­ka ovat maail­mankieliä, kun taas suo­mi ja ruot­si ovat muual­la hyödyt­tömiä. Maa­han­muut­ta­jien suomen kie­len taitoa täl­laiset etniset kylät eivät edis­täisi. Se on selvä argu­ment­ti näitä Pikku-Ital­ioi­ta vastaan.

On yksi maa­han­muut­ta­jaryh­mä, jota on kohdel­tu kuin maa­han­muut­ta­jia Kanadas­sa ja joko on kotiu­tunut eri­no­mais­es­ti: islami­nuskoiset tataar­it. He ovat olleet tiivis yhtä pitävä ryh­mä, jos­sa tavat ja uskon­to ovat säi­lyneet samal­la kun tataar­it ovat men­estyneet Suomes­sa eri­no­mais­es­ti. Vielä yli satavi­isikym­men­tä vuot­ta myöhem­min heil­lä oli oma val­tu­utet­tu Helsin­gin val­tu­us­tossa. Ovat parem­pia keskit­tämään ääniä kuin vaikka­pa maunulalaiset, joil­la ei ole yhtään val­tu­utet­tua. Viimeinen tataari­val­tu­utet­tu oli muuten Jas­mid Hamid (vihr). Hän ker­too yhä puhu­vansa las­ten­sa kanssa tataaria, 150 vuot­ta sukun­sa Suomeen muu­ton jäl­keen. Sitä en tiedä, onko nykyisessä val­tu­us­tossa enää ketään tataarien kiintiöpaikalla.

Se, ettei nuori kiin­ni­ty mihinkään kult­tuuri­in on perin huono jut­tu. Siitä on mon­ta ikävää esimerkkiä.