Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (1/x) Mikä on ongelma?

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa use­an artikke­lin sar­ja julkisen sek­torin säästöistä. Kos­ka kalen­teri­ni on kohta­laisen täysi, artikkelei­ta tulee vähän tipoittain.

Kir­joitin tämän vuo­den tam­miku­us­sa, että tärkeim­mät yhteiskun­nal­liset päätök­set tehdään sil­loin, kun on säästet­tävä julk­isia meno­ja. (Kel­lä sak­set, sil­lä val­ta) Mis­tä säästetään, on olen­naisen tärkeä valinta.

Voidaan esit­tää eri­laisia näke­myk­siä siitä, kuin­ka paljon voi tai kan­nat­taa verot­taa, mut­ta vero­tuk­ses­sa ei ole niin paljon liikku­mavaraa ylöspäin, etteikö julk­isia meno­ja ole joka tapauk­ses­sa kar­sit­ta­va merkit­tävästi. On säästet­tävä julk­i­sis­sa menois­sa tai siir­ret­tävä joitakin meno­ja veron­mak­sajien vas­tu­ul­ta ihmis­ten itsen­sä vastuulle.

Toisin kuin herkästi luulisi, säästämisen tarve ei pääosin johdu talouskasvun tyssäämis­es­tä. Jos talous olisi kas­vanut enem­män, työn tuot­tavu­u­den olisi ollut pakko nous­ta ja se olisi merkin­nyt palkko­jen nousua. Julkiset menot ovat suurelta tulon­si­ir­to­ja tai palkka­meno­ja, jot­ka oli­si­vat nousseet tuot­tavu­u­den kasvun tahdissa.

Taloudelli­nen kasvu olisi helpot­tanut mak­sus­sa ole­vien eläkkei­den mak­sua (taitet­tu indek­si) ja ulko­maisia han­k­in­to­ja, esimerkik­si hävit­täjien ja muiden asei­den ostamista.

Demografinen huoltosuhde

Suurin syy tarpeelle kar­sia meno­ja näkyy oheis­es­ta kuvas­ta, jos­sa on kuvat­tuna demografinen huolto­suhde eli kuin­ka mon­ta las­ta ja eläkeläistä on sadan työikäisen elätet­tävänä. Toisin kuin kv. tilas­tois­sa tehdään, olen määritel­lyt työikäisik­si 20–64 ‑vuo­ti­aat, kos­ka 15-vuo­ti­aat ovat Suomes­sa koulus­sa. Kan­nat­taa huo­ma­ta, ettei asteikko ala nollasta.

Huolto­suh­teen heikken­e­m­i­nen johtuu tietysti van­husväestön määrän kasvus­ta. Alle 20-vuo­ti­aiden määrän vähen­e­m­i­nen on vähän helpot­tanut asi­aa nyt, mut­ta vaikeut­taa sitä tule­vaisu­udessa. Kuvas­ta näkee, että huolto­suh­teen heikken­e­m­i­nen on tasaan­tunut. Syynä on syn­tyvyy­den alen­tu­mi­nen mut­ta myös maa­han­muut­to. Las­ten määrän raju vähen­e­m­i­nen tietää lisää vaikeuk­sia 20 vuo­den kuluttua.

Kun vuon­na 1988 sataa työikäistä kohden oli 63 elätet­tävää ei-työikäistä, on heitä nyt 78. Muu­tos on dra­maat­ti­nen. Suomes­sa on noin 2,6 miljoon­aa työl­listä.  Hei­dän taakkanaan on siis noin 390 000 elätet­tävää enem­män kuin olisi vuo­den 1988 luvuil­la. Jos laskemme, että työikäis­ten taakkaa helpotet­taisi­in vähen­tämäl­lä jokaista sataa elätet­tävää kohden 50 opet­ta­jaa tai muu­ta työn­tek­i­jää julkiselta sek­to­ril­ta, vähen­nys­tarve olisi noin 200 000 henkeä. [Kap­paleessa ollut lasku­virhe korjattu]

Näin sitä ei tietenkään kan­na­ta tehdä, mut­ta laskel­ma osoit­taa ongel­man suuruusluokan.

Seu­raa­va tulee postaus tulee toiv­ot­tavasti torstaina, mut­ta en voi luva­ta, kos­ka kalen­teri­ni on kovin täysi.