Syntyvyyden alentuminen mullistaa tulevaisuuden

Kun nyt aloin syn­tyvyy­destä kir­joit­ta­maan, jatkan min­ulle rakkaas­ta aiheesta – siitä, että syn­tyvyy­den lasku viimeisen kymme­nen vuo­den aikana melkein kaikkial­la maail­mas­sa mullis­taa maail­man tule­vaisu­u­den.  Olen kir­joit­tanut tästä ennenkin, mut­ta ilmiö on niin merkit­tävä, ettei siitä voi puhua liikaa. 

Kun olin nuori – siitä on kauan – mielessäni oli kak­si globaalia uhkaa ylitse kaiken muun: ilmas­ton­muu­tos ja väestöräjähdys. Näistä väestöräjähdys oli mielestäni suuri syy myös ilmas­ton­muu­tok­seen. Jos meitä olisi vain mil­jar­di maa­pal­lol­la (sekin olisi his­to­ri­as­sa paljon), ihmiset voisi­vat elää yltäkyl­läistä elämää val­is­tuneena luo­makun­nan kru­u­nuna. Ei tarvit­sisi käyt­tää fos­si­il­isia ener­gialähteitä, kos­ka uusi­u­tu­via riit­täisi tarpeeksi.

Väestöen­nus­teet oli­vat tuol­loin toiv­ot­to­mia. Maail­man väk­iluku kasvoi kak­si pros­ent­tia vuodessa, mikä tarkoit­ti kahdek­sanker­tais­tu­mista vuo­sisadas­sa ja 60-ker­tais­tu­mista kahdessas­adas­sa vuodessa. Ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu on täl­laista. Tun­nelin päässä ei näkynyt mitään valoa.

Ilmas­ton­muu­tos vyöryy yhä eteen­päin, mut­ta se ei ole enää vält­tämät­tömyys, kun väk­ilu­vuku on aset­tumas­sa. Nyt on kyse vain huonoista päättäjistä.

Maailman syntyvyys kääntyi laskuun 1970-luvulla

Väk­ilu­vun kasvu hidas­tui vuo­den 1970 jäl­keen odotusten vas­tais­es­ti. Kasvu ei ole hidas­tunut juurikaan absolu­ut­tisi­na lukuina, mut­ta pros­en­tu­aa­li­nen kasvu on laan­tunut lin­eaarisek­si eli pros­en­tu­aa­li­nen kasvu on laskenut ja vielä enem­män on laskenut syn­tyvyys, mikä ennakoi kasvun pysähtymistä aikanaan. Pahin alkoi olla ohi parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, vaik­ka olinkin yhä ja olen edelleen huolestunut Afrikan väestönkasvus­ta, niin epä­muodikas­ta kuin se onkin. Min­un eli­naikanani Afrikan väk­iluku on kuusinker­tais­tunut. Vaik­ka jois­sakin Afrikan maas­sa syn­tyvyys onkin laskenut huo­mat­tavasti, tämä ei koske kuin osaa maista. Esimerkik­si väkirikkaas­sa Nige­ri­as­sa hedelmäl­lisyys on yhä viisi las­ta naista kohden.

Syntyvyyden nopea lasku 10 vuotta sitten

Noin kymme­nen vuot­ta sit­ten tapah­tui jotain, joka las­ki syn­tyvyyt­tä rajusti kaikkial­la teol­lises­sa maail­mas­sa. Suomes­sa syn­tynei­den määrä las­ki noin kol­man­nek­sel­la 60 000:sta alle 44 000:n. Kos­ka syn­nyt­tävien ikälu­okkien koko vaikut­taa myös asi­aan, piirsin kuvan kokon­aishedelmäl­lisyy­destä, siis kuin­ka mon­ta las­ta yksi nainen keskimäärin syn­nyt­tää. (Laskel­ma perus­tuu ole­tuk­seen, että lap­sia syn­tyy eri ikäisille naisille joka vuosi keskimäärin niin paljon kuin lasken­tavuon­na. Tämä on hyvä ymmärtää lukua tulkit­taes­sa. Näin las­ke­taan myös eli­na­jan odote.)

Min­ua opetet­ti­in tilas­toti­eteessä käyt­tämään kokon­aishedelmäl­lisyy­den sijas­ta net­tou­u­si­u­tu­mis­lukua. Siinä las­ke­taan vain tyt­töjä. Las­ke­taan­han syn­tyvyyskin suh­teessa naisi­in. Net­tou­u­si­u­tu­mis­lu­vus­sa ote­taan huomioon myös kuolleisu­us ennen syn­ny­tysikään vart­tumista. Jos net­tou­u­si­u­tu­mis­luku on yli yhden, väestö kas­vaa pitkäl­lä aikavälil­lä ja jos se on alle yhden, se vähe­nee pitkäl­lä aikavälil­lä. Yhtä naista kohden on yksi sukukyp­säk­si vart­tunut tyt­tö. Kun miehet las­ke­taan mukaan eikä lap­sikuolleisu­ut­ta ote­ta huomioon, rajana on epämääräis­es­ti noin 2,1. Tämä on epämääräistä, sil­lä esimerkik­si Kiinas­sa syn­tyy 111 poikaa sataa tyt­töä kohden selek­ti­ivis­ten abort­tien vuok­si. Tilas­tokeskus ei kuitenkaan julkaise Suomen net­tou­u­si­u­tu­mis­lukua, kai jonkin oudon poli­it­tisen kor­rek­tiu­den vuoksi.

Syn­tyvyy­den laskun merk­i­tys­tä ei ymmär­retä, kos­ka mon­es­sa maas­sa väk­iluku kuitenkin kas­vaa tai ei ainakaan vielä vähene nopeasti. Tämä johtuu siitä, että van­husikälu­okat ovat tois­taisek­si paljon pienem­piä kuin syn­nyt­tävät ikälu­okat. Lisäk­si eli­na­jan piden­tymi­nen hämää tilas­to­ja. Väk­ilu­vun rom­ah­dus on kuitenkin edessä, ellei hedelmäl­lisyys nouse. Asial­la on val­ta­va vaiku­tus sekä Suomen että maail­man tulevaisuuteen.

Suomes­sa tuo net­tou­u­si­u­tu­mis­luku on noin 0,6. Se tarkoit­taa, että sata naista syn­nyt­tää 60 tyt­töä ja nämä taas aikanaan 36 tyt­töä ja niin edelleen. Siis jos syn­tyvyys pysyy täl­lä tasolla.

Suomes­sa syn­tyvyy­den lasku on ollut nopea­ta, mut­ta ei syn­tyvyys meil­lä mitenkään ennä­tysal­haista ole. EU-maista alle Suomen ovat katoliset Puo­la, Liet­tua, Italia ja Espan­ja. Paavi parka!

Tämä ei ole kuitenkaan mitään ver­rat­tuna Itä-Aasi­aan. Etelä-Kore­as­sa sata naista syn­nyt­tää noin 34 tyt­töä. Näin jatkues­saan Etelä-Kore­an väestö pienenisi yhteen kymme­ne­sosaan kahdessa sukupolves­sa ja työikäi­sistä jok­seenkin kaik­ki olisi työl­lis­tet­ty van­hus­ten hoitoon.

Kiinas­sa sata naista syn­nyt­täisi vähän alle 50 tyt­töä, joten nopeas­sa laskus­sa senkin väkimäärä pian on. Täl­lä on suuria geopoli­it­tisia vaiku­tuk­sia vuo­sisadan lop­ul­la. Kiina lopet­ti yhden lapsen poli­ti­ikan vuon­na 2015, mut­ta sen jäl­keen syn­tyvyys on laskenut kolmannekselle.

Todet­takoon, että tilas­totiedot Kiinas­ta ovat oudon ris­tiri­itaisia. Sivus­to Macrotrends väit­tää syn­tyvyy­den nousseen Kiinas­sa jyrkästi kah­den viime vuo­den aikana, mut­ta tähän eivät muut, ei esimerkik­si YK yhdy.

 

 

Mik­si tästä puhutaan niin vähän, vaik­ka kyseessä on val­ta­va asia ihmiskun­nan tule­vaisu­u­den kannalta?

Min­ul­la on tapa tarkastel­la maail­maa mallien kannal­ta, mut­ta kaikil­la ei ole. Mustelmis­saan Angela Merkel valit­ti korona-ajal­ta sitä, ettei kansa ymmär­rä ekspo­nen­ti­aal­ista kasvua. Sitä minäkin sil­loin taivastelin ja siitä taitaa olla kyse tästäkin.

Suurin osa ihmi­sistä ei ilmeis­es­ti ymmär­rä, mihin näin alhainen syn­tyvyys johtaa. Nekin, jot­ka ymmärtävät, saat­ta­vat ajatel­la, ettei noin voi käy­dä. Syn­tyvyy­den on pakko nous­ta ennalleen. Siitä, miten toivoisi asioiden ole­van, ei voi kuitenkaan päätel­lä, miten ne ovat.

Minä taas uskon, että isos­sa kuvas­sa mata­la syn­tyvyys jää ennalleen. Tätä peruste­len sil­lä, että ilmiö on tapah­tunut eri puo­lil­la maail­maa samanaikaises­ti. Ei se siis mis­tään koti­mais­es­ta seikas­ta, esimerkik­si inflaa­tion syömistä lap­sil­i­sistä voi johtua. Oma veikkauk­seni on, että täl­lä syn­tyvyy­del­lä men­nään vuosikym­meniä ja siihen on vain sopeuduttava.

Maailma pelastuu?

Vielä 50 vuot­ta sit­ten pelkäsin maail­mas­sa eniten väestöräjähdys­tä ja sen kaikkia ikäviä seu­rauk­sia. Sik­si en ole niin surulli­nen siitä, että maail­man väk­iluku ale­nee. Kun Suomen net­tou­u­si­u­tu­mis­luku oli pitkään 0,8:n ja 0.9:n välil­lä, pidin tätä suo­ras­taan opti­maalise­na jarrutuksena.

Nyt väk­ilu­vun lasku alkaa olla liian nopea­ta. Siitä tekee entistä han­kalam­mak­si eli­na­jan piden­tymi­nen, mikä tarkoit­taa, että hoidon tarpeessa ole­vaa ja eläkkeitä nos­tavaa van­husväestöä tulee ole­maan entistä enem­män suh­teessa työikäisiin.

Tule­vaisu­udessa myös jotkin alueet tyh­jenevät ja toiset ylikuor­mit­tuvat. Se syn­nyt­tää his­to­ri­an suurim­mat kan­sain­vael­luk­set, kun väkeä siir­tyy alueil­ta, joil­la ihmisiä on liikaa sinne, mis­sä heitä on liian vähän. Afrikkalais­taus­tais­ten osu­us maail­man väestöstä tulee kasvamaan.

Vaik­ka uskon, että iso kuva on syn­tyvyy­den pysyvä lasku, pien­tä viilaus­ta voi kuitenkin tehdä. Niin­pä ajat­telin men­nä heikoille jäille ja pohtia, mitä pikku­vi­ilaus­ta syn­tyvyy­den lisäämisek­si voitaisi­in kuitenkin tehdä.