Olemme jokseenkin ainoana maana maailmassa julkistaneet, että maaperämme rikkaudet ovat koko maailman yhteistä omaisuutta. Kaikilla maailman kaivosyhtiöillä on oikeus perustaa korvauksetta kaivos Suomeen.
Joskus ennen kaivos sentään työllistä paljon, mutta ne ajat ovat menneisyyttä. Robotit tekevät sen halvemmalla. Niinpä, kun joku ulkomainen yhtiö tulee Suomeen, siitä ei jää Suomeen paljon muuta kuin haittoja. Hesarissa oli vähän aikaa sitten juttu siitä, kuinka kaivosyhtiöt uhkaavat tulla kesämökkien naapureiksi, jolloin kesämökki on tietysti käyttökelvoton eikä mitään korvauksia makseta.
Suomen kaivospolitiikkaa on verrattu Kongoon. Vertaus on epäreilu, sillä Kongossa kaivosyhtiö joutuu sentään maksamaan 10 % veroa kaivoksen tuotosta. On meilläkin nyt mitätön kaivosvero, 0,6 % metallin verotusarvosta. Sen tuotoksi on arvioitu 5 miljoona euroa vuodessa, eli ei mitään. Jopa Kongossa se on siis yli 16-kertainen.
Oikeus perustaa kaivos Suomeen menee ohi kaikkien muiden oikeuksien. Kaivoksen tuottamaa haittaa ei verrata mitenkään sen tuottamaan hyötyyn, vaan aina jos hyödyt ylittävät kustannukset, kaivos kannattaa perustaa, vaikka sen tuottama haitta ylittäisi hyödyt moninkertaisesti. Mitähän tapahtuisi, jos jokin kanadalainen yhtiö tekisi valtauksen Kolin kansallismaisemaan? Valtausta ei tosin voi enää tehdä asemakaavoitetulle alueelle. Helsingin Senaatintorille ei siis kaivoskuilua ole tulossa.
Mitään korvauksia ei Suomelle kaivoksista makseta. Kun esiintymä on tyhjä, yhtiö poistuu maasta jättäen jälkeensä pilatun maiseman ja suuria ympäristöongelmia. Jokin muodollinen vakuus on asetettava jälkien siivoamista varten, mutta se ei käytännössä riitä mihinkään.
Suomalaisilla on liian kova kiire tyhjentää maankuoremme sen rikkauksista. Ylikansallisilla kaivosyhtiöillä on sellaista osaamista malminetsinnässä, jota suomalaisilla ei ole. Siksi ne löytävät Suomesta malmioita ennen suomalaisia. Tietysti osaaminen leviää ja ennen pitkään Geologian tutkimuskeskus löytäisi samat esiintymät. Sinä aikana malmi odottaisi maassa koskemattomana. Kun suomalaiset ovat malmion löytäneet, se pitäisi huutokaupata ja siihen huutokauppaan saisivat osallistua tietysti kaikki. Sellaista malmiota ei avattaisi, jonka taloudellinen arvo on vähäinen mutta kaivoksen haitat suuret. Ei siis kaivosta Kolille.
Tämä meidän lupauksemme antaa maaperämme rikkaudet ilmaiseksi löytäjälle ei juuri nyt maksa maallemme paljoakaan, koska kovin arvokkaita esiintymiä ei ole, mutta entä jos Suomesta yhtäkkiä löytyisi maailmanluokan malmiesiintymä, jonka arvo liikkuisi sadoissa miljardeissa? Silloin ei voi kuin katua. Ukrainan tunnetut esiintymät arvioidaan 500 miljardin dollarin arvoisiksi.
Uudessa diilipohjaisessa maailmassa kannattaa olla hieman itsekkäämpi, etten sanoisi isänmaallisempi.