Hallituksen ohje: älä pysy raamissa!

Pehmeä bud­jet­ti­ra­hoi­tus on yksi sotemallimme val­u­vioista. Val­tio on antanut sotealueille bud­jet­ti­raamin, jota niiden pitäisi nou­dat­taa, mut­ta jos rahat eivöt riitä, val­tion on annet­ta­va lisää rahaa. Tästä on eduskun­nan päätös. Niin­pä ei ole niin väliä sil­lä, pysyykö raamis­sa. Kun ei väl­itä raamista, saa alueelleen hyv­in­voin­tia, työ­paikko­ja ja rahaa. Asukkaat hur­raa­vat. Aika hulp­peasti jotkut sotealueista ovat lisän­neet rahankäyt­töä ver­rat­tuna siihen, paljonko rahaa sotepalvelui­hin meni aiem­min alueen kunnilta.

Tosin on ole­mas­sa uhka, että jos hult­tio­hyv­in­voin­tialue ei pysy raamis­saan, sen naa­puris­sa ole­vaa asi­at hyvin hoi­tanut­ta ran­gais­taan pakkoli­it­tämäl­lä se siihen hult­tioon. Laki­in tämä on kir­joitet­tu vähän toisin, mut­ta tätä sil­lä käytän­nössä tarkoite­taan. Ran­gais­tus kohdis­tuu siis syyt­tömän osa­puoleen, joten en oikein jak­sa uskoa, että tätä tul­laan sovelta­maan. Helsingis­sä tosin pelätään Helsin­gin liit­tämistä Van­taa-Ker­a­va ‑hyv­in­voin­tialueeseen.

Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on moraalis­es­ti ongel­malli­nen. Se on yksi niistä syistä, joiden takia kan­natan vero­tu­soikeut­ta hyv­in­voin­tialueille. Kun rahaa tuh­lataan, lisää ei tulekaan val­tion poh­jat­tomas­ta kas­sas­ta vaan korotet­tuina veroina asukkail­ta. Asukkaat eivät hurraakaan.

Helsin­ki oli nou­dat­tanut ohjei­ta ja oli sopeut­tanut annet­tua raamia. Tämä tapah­tui aika vaikei­den päätösten hin­nal­la. Moni ajat­teli Helsingis­säkin, että eikö mei­dän kan­nat­taisi tehdä kuten muut tekevät ja härskisti ylit­tää bud­jet­ti parem­pi­en palvelu­jen tur­vaamisek­si asukkaille .

Sen sijaan, että val­tio­val­ta olisi kiit­tänyt Helsinkiä tot­tel­e­vaisu­ud­es­ta, se päät­ti ran­gaista Helsinkiä raamis­sa pysymis­es­tä. Nyt lausun­tok­ier­roksel­la on laki Helsin­gin soter­a­hoituk­sen leikkaamis­es­ta 35 miljoon­al­la eurolla.

Jos pehmeä bud­jet­ti­ra­joi­tus on moraalis­es­ta ongel­malli­nen, tämä peri­aate vas­ta demor­al­isoi­va onkin. Uskon, että kaik­ki hyv­in­voin­tialueet ymmärtävät varoituk­sen eivätkä lankea raamis­sa pysymiseen. En ole seu­raavas­sa kaupung­in­val­tu­us­tossa, mut­ta en olisi yllät­tynyt, jos helsinkiläiset val­tu­ute­tut kehot­taisi­vat lisäämään sote­meno­ja niin paljon yli annetun raamin, ettei uut­ta ran­gais­tus­ta tarvitse pelätä.

Mis­tä sitä pait­si tiedämme, että tämä käytän­tö koskisi vain sote-meno­ja? Helsin­ki on pitänyt vas­tu­ullis­es­ti huol­ta taloud­estaan ja sik­si kaupun­gin talous on hyvässä kun­nos­sa. Minäkin olen kehot­tanut omi­ani malt­ti­in raho­jen käytössä, vaik­ka siemen­pe­runoiden syömi­nen houkuttelisikin.

Se on ehkä ollut ajat­telema­ton­ta. Aina voi käy­dä niin, että hal­li­tus antaa eduskun­nalle lain Helsin­gin rahavaro­jen kon­fiskoimis­es­ta. Näin lakia ei tietenkään nimetä, mut­ta sitä sil­lä tarkoitetaan.

Pitääkö Helsin­gin siis var­muu­den vuok­si törsätä raho­jaan, jot­ta saisi ne piiloon valtiolta?