Olen itsekin aikoinaan pähkäillyt ongelmaa, jota Kai Mykkänen yrittää ratkaista subventoidulla ydinvoimalalla, jonka subvention sähkön käyttäjät maksaisivat.
Sähkön kysyntä ja tarjonta on Suomessa joustamatonta eli molemmat reagoivat hintaan laiskasti. Sen takia Suomessa tarvitaan suuria hintavaihteluja sopeuttamaan kysyntää ja tarjontaa toisiinsa.
Pähkäilin aikanaan, että kuluttajien kannattaisi muodostaa osuuskunta, jonka hankkii huippuvoimaloita leikkaamaan hintapiikkejä. Se maksaa, mutta vielä enemmän maksavat nuo hintapiikit. Niin aikakin luulin.
Osuuskuntaa ei tietenkään perustettaisi, vaan pystytettäisiin kapasiteettimarkkina samaan tapaan kuin Venäjällä. Kuluttajien maksettavaksi sekin koituisi, kuten se koituu Mykkäsen ehdotuksessakin.
Ydinvoimala ei sovellu sähkönkulutusta tasaamaan
Mykkänen halusi kiinnittää tämän turvaavan kapasiteetin nimenomaan ydinvoimaan, kun taas minun ajatuksenani oli antaa markkinoiden ratkaista. Markkinat tuskin päätyisivät ydinvoimaan, sillä tasaista tehoa tuottava ydinvoimala on huono tasaamaan sään mukaan vaihtelevaa sähköntuotantoa. Jokin kiinteiltä kustannuksiltaan halpa ja helposti säädettävä olisi luontevampi – siis jokin, joka olisi lähes ison ydinvoimalan vastakohta.
Minut saatiin vakuuttumaan, että olen väärässä. Koska huipputehoa tarvittaisiin vain harvoin, sen energia tulisi kohtuuttoman kalliiksi, vaikka voimala olisikin investointikustannuksiltaan halpa. Kuluttajille tulisi halvemmaksi vain maksaa niitä huippuhintoja, koska ei niitä kovin usein joutuisi maksamaan. Huippuhinnat myös houkuttelisivat markkinoita tuottamaan ongelmaan ratkaisuja.
Huippuhintojen tasaamiseen on paljon halvempia keinoja. Ne eivät ole vielä laajassa mittakaavassa tarjolla, mutta ovat pian, paljon Mykkäsen ydinvoimalaa nopeammin. Niitä ei kuitenkaan synny ilman hintavaihteluja.
Tuotannon ja kysynnän hintajoustoa pitää lisätä
Suurten hintavaihtelujen syynä on kysynnän ja tarjonnan heikko hintajousto. Hintajoustoja siis pitää lisätä. Olisi parempi, jos kaikki kuluttajat ostaisivat pörssisähköä, sillä eihän taloudellista motiivia ajoittaa sähkön kulutusta ole, jos oman sähkön hinta on vakio. Yhä useampi kuluttaja onkin oivaltanut, että pörssisähkö tulee pitkän päälle halvemmaksi.
Mitä useampi ostaa pörssisähköä, sitä isommat markkinat on kodin automatiikalla, joka kääntää lykättävissä olevan sähkön kulutuksen pois kalliilta tunneilta tai jatkossa pois kalliilta varttitunneilta. Itse kaipaisin tällaista automatiikkaa kylpyhuoneen lattialämmitykseen. Varttitunniksi voi sulkea jopa pakastimen- siis antaa automaatin sulkea.
Melkein kaikki kaukolämpöyhtiöt ovat investoineet sähkökattiloihin. Ne tekevät siis kaukolämpöä sähköllä silloin, kun sähkö on lähes ilmaista. Tämä lisää huomattavasti hintajoustoa, mutta lähinnä tuulivoiman kannattavuutta leikkaamalla nollahintaisia tunteja pois. Metsääkin säästyy.
Akut voivat ratkaista koko asian
Akut ovat osoittautuneet jo nyt hyvin kannattaviksi sähköyhtiöille. Parhaimmillaan ne ovat tuulipuistojen yhteydessä. Ne joutuvat ostamaan puuttuvan sähkön hyvin kalliilla reservimarkkinoilta, jos sääennuste ei ole pitänyt paikkansa eikä tuulekaan niin paljon kuin piti. Akut ovat jo niin edullisia, että niitä kannattaa käyttää myös tavallista pörssin hintavaihtelua vastaan.
Merkittävä akkukapasiteetti on sähköautoissa. Yksittäinen autoilija ei voi käytä kauppaa pörssissä, mutta iso toimija voi yhdistää suuren määrän eri puolella olevien autojen akkuja yhteen ja myydä sähköä, kun hinta on korkea ja ostaa, kun se on halpaa. Suomessa on vasta satatuhatta täyssähköautoa, mutta kymmenen vuoden kuluttua varmaankin jo yli puoli miljoonaa. Niiden akuissa on todella suuri kapasiteetti. Mykkäsen ydinvoimala ei valmistu kymmenessä vuodessa.
On monia muitakin tapoja varastoida sähköä, kuuma hiekka esimerkiksi. Jonkin hyvin painavan asian nostaminen halvalla sähköllä ja laskeminen sähköä tuottaen alas kalliin sähkön aikana esimerkiksi.
Mutta ei kannata veikata voittavaa tekniikkaa vaan antaa markkinoiden ratkaista
Ydinsähkö on kallista
Mykkäsen mukaan ydinvoimalalle on taattava vähintään 70 euron tulot megawattitunnilta. Se on osapuilleen uudella ydinvoimalalla tuotetun sähkön omakustannushinta. Tuulisähkön tuotantokustannus on alle puolet tästä. Kuluttajalle on tuttavallisempaa kilowattituntihinta arvonlisäverollisena: 8,8 senttiä ilman siirtomaksua ja sähköveroa. Pörssisähkö on suurimman osan ajasta tätä halvempaa.
Koska ydinsähkön hinta koostuu lähinnä vain kiinteistä kustannuksista, sen tuottama sähkö tulee selvästi kalliimmaksi, jos voimala on käytössä vain osan ajasta. Jos esimerkiksi käyttöaikaa on vain puolet, tuotantokustannus onkin jotain 140 euron paikkeilla, mikä on todella paljon. Mykkäsen tarkoituksena ilmeisesti olisi, että ydinvoimala tuuppaisi sähköä verkkoon tarvitaan sitä tai ei, mutta hyötyä on vain sähköstä, jota tarvitaan. Puolet ajasta on hyvä arvio, mutta voi olla selvästi allekin. Ydinvoimalan tuottaman hyödyllisen sähkön hinta on siten korkea.
Mykkäsen ehdotuksessa on kaksi ongelmaa: Ensiksikin se nostaisi sähkön keskihintaa, koska tuo subventio tulee niin kalliiksi ja toiseksi markkinat hoitaisivat asian paljon ennen kuin Mykkäsen ydinvoimala käynnistyisi joskus 2040-luvulla. Siinä välissä se vaikeuttaisi ongelmaa, sillä markkinat ottaisivat huomioon tiedon tulevasta ydinvoimalasta, mikä heikentäisi pyrkimyksiä lisätä kysyntäjoustoa.
Elektrolyyseri ei piittaa hintavaihteluista vaan keskihinnasta
Mykkänen perusteli ydinvomialan tarvetta sillä, että vihreän siirtymän investoinnit, siis lähinnä vetyä tuottava elektrolyyserit tarvitsevat tasaista sähkötehoa eivätkä voi säätää tuotantoaan sään mukaan.
Jos käyttää tasaista tehoa, on kiinnostunut vain sähkön keskihinnasta, ei sen vaihtelusta. Jos subventoitu ydinvoimala lisää sähkön keskihintaa, vaikka se vähentääkin hinnan vaihtelua, se heikentää elektrolyysereiden kannattavuutta. Vai onko Mykkäsen tarkoitus, että teollisuus ei osallistuisi subvention kustannuksiin?
Sähkölämmittäjä voi ajatella asian toisin, koska lämmitystä tarvitaan enemmän silloin kun kylmää ja sähkö on kallista. Tosin sähköyhtiöt ottanevat kuitenkin tämän huomioon kiinteähintaista sähköä hinnoitellessaan, joten kiinteähintaiset sopimukset ovat epäedullisia.
Voi myös johtaa nykyisen kapasiteetin alasajoon
Mykkäsen ajatus ei ehkä edes auttaisi huippuhintoja lainkaan niin kuin hän kuvittelee. Suomessa on nyt huippuhintoja odottamassa käyttökustannuksiltaan kalliita suuritehoisia voimaloita, esimerkiksi Helenillä Vuosaaressa 600 MW kaasuvoimaa. Niiden ylläpito on epäitsekästä, koska käyttötunteja tulee vähän, mutta kulut juoksevat koko ajan. Mykkänen saattaa saada yhtiöt luopumaan näiden kalliiden voimaloiden ylläpidosta.
Entä huoltovarmuus?
Sähköntuotannossamme on otettava huomioon myös huoltovarmuus. Voivathan meillä voimajohdot yllättäen katketa kuin kaapelit Itämerellä. Tähän tarvitsee varautua ja se vaatii rahaa, mutta siihenkin suuri ydinvoimala muiden vierellä soveltuu mahdollisimman huonosti. Jos voimalinja alueelle katkeaa, ei ole iloa siitä, että katkenneen johdon takana on yksi voimala enemmän. Pienet hajautetut yksiköt sopisivat tähän paremmin.
Kaikki pörssisähköön
Minä määräisin kuluttajat ostamaan pörssisähköä. Onhan meillä energiataloudellisista syistä pakotettu taloyhtiötkin mittaamaan lämpimän veden kulutuksen huoneistokohtaisesti. Järkevillä pelisäännöillä on merkitystä.
Jos siirtyy pörssisähköön, saa sähkönsä halvemmalla tai ainakin samalla hinnalla, vaikka ei reagoisi hintaan mitenkään, mutta jos niin haluaa, voi alentaa sähkönsä hintaa varsin pienellä vaivannäöllä.
Menenkin tästä käynnistämään astianpesukoneen, koska itse sähkö on juuri nyt ilmaista.