Yleensä kun puhumme korkeiden verojen haitoista, ajattelemme tuloasteikon yläpäätä. Varsinaiset ongelmat ovat kuitenkin asteikon alapäässä.
Köyhyyden ainoa ongelma ei ole se, että ilman palkkatuloja olevan kulutusmahdollisuudet ovat pienet. Toinen ongelma on, että monen on jokseenkin mahdoton parantaa taloudellista asemaansa työtä tekemällä. Rikkaat marmattavat vähän yli viidenkymmenen prosentin marginaaliveroista, kun köyhillä efektiivinen marginaalivero on usein yli 80 prosenttia, monella tasan sata prosenttia. Tämä on paljon pahempi kannustinongelma kuin rikkaiden kokema korkea marginaalivero ja se näkyy työllisyydessä.
Kun säännöt ovat tällaisia, on vähän vaikea marmattaa työnteon välttelystä.
Halua korostaa, etten pidä siitä, että jotkut jättäytyvät tahallaan tulonsiirtojen varaan, koska eivät pidä työstä. Tähän menevä raha ei ole pois rikkailta vaan toisilta köyhiltä.
Kannatan perustuloa, mutta en niin korkeaa perustuloa, että sillä tulisi yksin hyvin toimeen. Perustulon ajatuksena on olla lisätulona niille, joille on tarjolla vain pienipalkkaista työtä, kuten vailla koulutusta olevilla usein on.
Sovitellussa päivärahassa oli korjattavaa
Tulonsiirtojärjestelmässämme oli kyllä korjaamista. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, joten en mene teknisiin yksityiskohtiin. Oli kuitenkin luotu tilanne, jossa pienipakkaista työtä tekevän ei kannattanut tehdä kuin osa-aikatyötä, koska hän sai saman kokonaisansion jopa alle 20 tunnin viikkotyöllä. Palvelualojen työnantajat oppivat käyttämään tätä hyväkseen, sillä niille osa-aikatyön teettäminen sopii. Asiakkaat kun eivät tule sisään tasaisena virtana 8:n ja 16 välillä.
Hallitus siirsi kannustinongelman toiseen paikkaan
Hallitus poisti tämän ongelman poistamalla suojaosan sovitellusta päivärahasta ja asumistuesta, lapsikorotukset työttömyyspäivärahasta sekä heikentämällä asumistukea muutenkin. Pahin isku, lähes 600 euroa kuussa, kohdistui osa-aikatyötä kaupassa tekevään yksinhuoltajaan, joka asui vuokralla Helsingissä. Oli kohtuutonta kohdistaa kaikki säästöt samaan porukkaan.
Kannustinongelma muutti muotoaan, mutta ei poistunut, ei edes helpottanut.
Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi.
Palvelualoilla osa-aikatöitä ei hevillä muuteta kokopäiväiseksi työsuhteeksi, sillä mitä se ruuhka-apulainen tekisi ruuhkatuntien ulkopuolella muuta kuin pyörittäisi peukaloitaan? Vuosien kuluessa käytännöt ja ennen kaikkea aukioloajat kyllä muuttuisivat niin, että kokopäivätyötä syntyisi enemmän, mutta siihen menee aikaa. Yhteiskunta toimii paremmin, jos osa porukasta on halukasta tekemään osa-aikatyötä.
Erikoista on, että hallitus katsoi viisaaksi heikentää myös pienipalkkaisen kokoaikatyön kannattavuutta suhteessa toimeentulotukeen, eikä edes ihan vähän.
Erityisen oudolta tuntuu, että sosiaaliturvan keskiöön nostettiin toimeentulotuki, jonka käyttäjämäärä on voimakkaassa kasvussa. Hallitusohjelman mukaan toimeentulotuelle tippuvien määrä piti puolittaa, mutta tehtiinkin päinvastoin. Jos saa toimeentulotukea, ei kannata ottaa palkkatyötä vastaan, ellei se ole niin hyväpalkkaista, että pääsee kunnolla toimeentulotukirajan yläpuolelle. Hyvin koulutetut kyllä pääsevät, mutta työttömyyden ongelma koskeekin huonosti koulutettuja. Pelkän peruskoulun suorittaneista ei-maahanmuuttajista vain noin 40 prosenttia on töissä. Maahanmuuttajat työllistyvät paremmin.
Toimeentulotuki on kaikin tavoin surkea tukimuoto. Jos pitää ostaa jääkaappi, sitä ei voi tehdä kuin käyttämällä kallista pikavippiä tai osamaksukauppaa. Ennalta ei voi säästää, koska kuun lopussa tilillä oleva raha vähennetään seuraavan kuukauden toimeentulotuesta. En usko, että tätä järjetöntä pykälää sovellettiin sellaisenaan kuntien sosiaalitoimistoissa, mutta Kelan tietokone ei tunne empatiaa. Tosin patjan alle sekään ei näe.
Kun työnteolta vietiin taloudellinen järki, työttömien määrä nousi
Joku voisi tutkia rekisteriaineistoja käyttäen, kuinka suuri osa työttömyyden noususta johtuu niistä henkilöistä, joiden työnteolta vietiin taloudellinen kannattavuus.
Sovitellun päivärahan muodostamia kannustinloukkuja ei voi korjata parametreja muuttamalla, vaan on muutettava koko järjestelmä. On oltava yhtä aikaa kannattavaa tehdä osa-aikatyötä mieluummin kuin ei työtä lainkaan ja kokoaikatyötä mieluummin kuin osa-aikatyötä.
Tämän takia kannatan kohtuullisen pientä perustuloa tai negatiivista tuloveroa. Jos pelätään tämän johtavan laiskotteluun, voihan sen muuttaa ehdolliseksi kuten tehtiin vuonna 2001 Hollannissa niin, että tukea saa vain palkan päälle, mutta ei saa, jos on työtön.
On myös hyväksyttävä se, että nän tuetaan kaikista pienipalkkaisimpia, vaikka he tekisivät kokoaikatyötä. Pienipalkkaisia ei auta se, että heidän palkkojaan nostetaan niin, että heidät hinnoitellaan ulos työmarkkinoilta, vaan maksamalla tulonsiirtoa pienen palkan lisäksi.
Pienipalkkaisten aseman korottaminen on tärkeä myös yhteiskuntarauhan vuoksi. Suomi on vakavasti jakautumassa toisiaan vieroksuviin väestöryhmiin. Sen estämisestä kannattaa vähän maksaa.
Seuraavaksi hallitus alkaa pusata yleistukea. Se voisi olla ratkaisu, mutta piru asuu edelleen yksityiskohdissa. Paljon varijana on Asmo Maanselkä, joka oli keskeisessä asemassa hallitusohjelmaa laadittaessa. Hänhän loikkasi juuri kristillisistä perussuomalaisiin. Tämän loikan merkittävyyttä lehdistö ei oikein oivaltanut.
Toivon, että yleistukea tekemässä olisi vähän inhimillisemmin ajattelevia poliitikkoja kuin nyt on hallituksessa.