35. Wienin asuntopoliittinen ihme

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Wieniä on pidet­ty esimerkkinä onnis­tuneesta asun­topoli­ti­ikas­ta. Asum­i­nen on kaupungis­sa edullista. Toimi­vaa kaupunkia on onnis­tut­tu levit­tämään laa­jem­malle sekä fyy­sis­es­ti että henkises­ti. Koko kaupun­ki on suo­ma­laisen silmin kan­takaupunkia. Ratikkakaupunkia se ainakin on. Asukasti­heys Wienis­sä on noin 4 800 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä, kun se Helsingis­sä on noin 3 000 asukas­ta neliökilometrillä.

Wienin ihmeen taustal­la oli vasem­mis­to­lainen kaupung­in­hallinto, joka käytän­nössä sosial­isoi yksi­tyisen maao­maisu­u­den kaupun­gin hal­tu­un. Se tapah­tui aset­ta­mal­la maalle niin korkea kiin­teistövero, että maas­ta tuli omis­ta­jalleen rasite. Sen jäl­keen kaupun­ki ”armahti” köy­htyneet maan­omis­ta­jat osta­mal­la näi­den maan pilkkahin­nal­la.  Ei taitaisi onnis­tua Suomessa.

Kan­takaupunki­mainen kaavoitus taas johtuu siitä, että Wien on raken­net­tu pääos­altaan ennen kuin autot räjäyt­tivät kaupunkien mit­takaa­van. Sik­si se on vält­tynyt lähiörakentamiselta.

Wienis­sä on nor­mi asua kaupun­gin vuokra-asun­nos­sa. Niiden vuokra pysyi pitkään hyvin edullise­na. Itse asi­as­sa kaupun­ki sub­ven­toi vuokria eril­lisel­lä asum­isverol­la. Se on siis erään­lainen verora­hoil­la rahoitet­tu kansalais­palk­ka, joka jae­taan asukkaille asumisen edullisen hin­tana. Joku voisi kysyä, että jos kaupun­ki jakaa asukkaille perus­tu­loa, kan­nat­taisiko se kutenkin jakaa rahana, jol­loin voisi asua vähän ahtaam­min ja käyt­tää rahat asumisen sijaan johonkin, jota asukas tarvit­see vielä enemmän.

(Kuva kaipaa päivitystä)

Edulli­nen asum­i­nen selit­tyi Wienis­sä asukaslu­vun kehi­tyk­sel­lä. Kaupun­gin asukasluku las­ki 1900-luvun aikana yli puolel­la miljoon­al­la asukkaal­la maan menetet­tyä suur­val­ta-ase­mansa. Myös Suomes­sa asun­not ovat edullisia muut­to­tap­pioalueil­la. Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa Wienin asukasluku kään­tyi nopeaan kasvu­un kuten muis­sakin Euroopan suuris­sa kaupungeis­sa. Run­saas­sa 20 vuodessa kaupun­gin on nous­sut läh­es puolel­la miljoon­al­la asukkaal­la eli palan­nut vuo­sisadan alun tasolle. Asun­to­tuotan­toa on nopeutet­tu, mut­ta ei läh­eskään riit­tävästi. Enää edullisia asun­to­ja ei riitä kaikille. Kaupun­ki varaa ne syn­type­r­äisille asukkailleen tai kaupungis­sa vähin­tään kak­si vuot­ta asuneille sekä pako­laisille. Muut joutu­vat vapaille markki­noille, joil­la asumisen hin­ta on nous­sut nopeasti. Helsingis­säkin pohdit­ti­in syn­type­r­äis­ten helsinkiläis­ten suosimista jaet­taes­sa ARA-asun­to­ja, mut­ta se osoit­tau­tui lain­vas­taisek­si. Kaupun­gin toimivu­ut­ta ajatellen täl­lainen olisi huono aja­tus, mut­ta sosi­aal­ista tur­val­lisu­ut­ta ajatellen hyvä.

Seu­raa­va luku tästä.

Kir­jan alku­un tästä