32. Miten torjua segregaatiota?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Seg­re­gaa­tio on kaupungeille hyvin vihe­liäi­nen ongel­ma. Se tulee eri tavoin niin kalli­ik­si, että sen selät­tämisek­si kan­nat­taa käyt­tää paljon rahaa. Tärkein­tä ei kuitenkaan ole käyt­tää mah­dol­lisim­man paljon rahaa vaan saa­da jotain aikaan.

Tärkein ja ainakin kallein seg­re­gaa­tio­ta tor­ju­va keino on sekoit­tunut asukas­rakenne. Se tarkoit­taa, että ARA- ja HITAS-asun­to­ja raken­netaan myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, joi­hin jotkut onnekkaat pää­sevät asumaan selvästi markki­nahin­taa halvem­mal­la. HITAS-asun­not ovat tässä hyvin lyhyt­näköi­nen keino, kos­ka ne vapau­tu­vat 30 vuo­den kulut­tua hin­tasään­nöstelystä ja myy­dään eniten tar­joav­ille. Kos­ka HITAS-poli­ti­ikas­ta on päätet­ty luop­ua, en keski­ty tähän sen enempää.

Jos yhden asun­non vuokra Jätkäsaa­res­sa tai Kalasa­ta­mas­sa alit­taa markki­navuokran 500 eurol­la kuus­sa, tarkoit­taa se, että tuhan­nen asun­non tuki on yhteen­sä kuusi miljoon­aa euroa vuodessa. Se vas­taa raha­sum­maa, joka käytetään Helsingis­sä koulu­jen posi­ti­iviseen diskrim­i­noin­ti­in, ja tässä kuitenkin oli kyse vain tuhannes­ta asunnosta.

Kuusi miljoon­aa euroa ei olisi mitenkään suuri sum­ma, jos sil­lä pystyt­täisi­in tehokkaasti estämään seg­re­gaa­tio­ta. Mut­ta pystytäänkö sillä?

Keino on läh­es teho­ton, jos pidämme seg­re­gaa­tion varsi­naise­na ongel­mana köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä. ARA-asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen hyville alueille takaa, ettei niistä tule vain hyväo­sais­ten aluei­ta, mut­ta sil­lä ei saa­da hyväo­saisia muut­ta­maan huono-osais­ten alueille. Köy­hyys­tasku­jen tor­ju­mises­sa kiin­tiököy­hien asut­ta­mi­nen hyväo­sais­ten kaupungi­nosi­in on teho­ton ja kallis keino.

Yhteiskun­nal­lisen ilmapi­irin kannal­ta on sinän­sä hyvä tor­jua myös rikkaiden reser­vaat­te­ja. Olisi hyvä, että kaik­ki yhteiskun­talu­okat oli­si­vat tekemi­sis­sä keskenään ja tun­ti­si­vat tois­t­en­sa arkea. Aika vähäisek­si jää kuitenkin myös rikkaiden reser­vaat­tien tor­jun­nas­sa, sil­lä val­taosa helsinkiläi­sistä asuu van­hoil­la alueil­la, joi­hin sekoit­ta­mi­nen uus­tuotan­toalueil­la ei osu. Sit­ten on vielä Espoo ja sen tar­joa­mat reser­vaatit rikkaille.

Köy­hyys­taskui­hin on tietysti tämän jäl­keen vähän vähem­män väkeä tar­jol­la, mut­ta tämän vaiku­tus on mar­gin­aa­li­nen. Lisäk­si syistä, joi­hin en tässä mene, hyväo­sais­ten alueille pää­tyvät ARA-asukkaat ovat valikoitu­ja eivätkä yleen­sä eri­tyisen huono-osaisia. Köy­hyys­taskuista pelaste­taan pois vääriä ihmisiä.

ARA-poli­ti­ikalla voidaan kuitenkin estää köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä niin kauan kuin niiden vuokrat ovat halvem­pia kuin markki­navuokrat mis­sään päin kaupunkia. Sil­loin huono-osaisim­mat pää­tyvät lähin­nä vain niihin. Pide­tään vain huol­ta, ettei ARA-asun­to­ja keskitetä millekään seudulle liikaa ja jos on jo keskitet­ty, myy­dään niitä kovan rahan asun­noik­si. Suurim­mas­sa osas­sa Suomea ARA-asun­to­jen kus­tan­nus­pe­rusteiset vuokrat eivät poikkea markki­navuokrista, eivät ainakaan alaspäin. Moni maakun­tien ARA-yhtiö on taloudel­li­sis­sa vaikeuk­sis­sa, kos­ka asun­toi­hin ei saa­da vuokralaisia. Jos pääkaupunkiseudun asun­top­u­la joskus helpot­taa, markki­navuokrat saat­ta­vat laskea alle ARA-vuokrien kaupun­gin huono­maineisim­mil­la alueil­la.  Täl­löin huono-osaisim­man väestön keskit­tymistä näi­hin kaupungi­nosi­in ei voi enää estää rajoit­ta­mal­la ARA-asun­to­jen määrää niis­sä. Tämä on todel­lisu­ut­ta jo nyt. Mon­et omis­tusasun­noik­si raken­netut asuin­talot pää­tyvät sijoi­tusasunoik­si. Niistä tulee yksi­ty­isiä vuokra-asun­to­ja, joi­hin huono-osaisil­la alueil­la keskit­tyy huono-osaista väestöä.

Val­taosa Helsin­gin asun­tokan­nas­ta on van­ho­ja vapaara­hoit­teisia asun­to­ja, joiden asukkaisval­in­taan yhteiskun­ta ei voi vaikut­taa. Voi kaupun­ki tietysti ostaa asun­to­ja yksit­täi­sistä asun­to-osakey­htiöistä vuokra-asun­noik­si. Tätä Helsingis­sä tehti­in 1990-luvul­la, mut­ta se on lopetet­tu, mitä pidän valitettavana.

Helsingis­sä on menos­sa voimakas valikoi­va muut­toli­ike, jos­sa keskilu­okkaiset, eri­tyis­es­ti korkeasti koulute­tut lap­siper­heet, muut­ta­vat huono-osaisik­si leimau­tuneil­ta alueil­ta keskilu­okkaisille alueille. Sen seu­rauk­se­na eri­tyis­es­ti koulu­tuserot kas­va­vat kaupungi­nosien välil­lä. Sama ilmiö näkyy suuris­sa kaupungeis­sa ympäri maail­maa. Uut­ta on vain se, että ilmiö on rantau­tunut voimal­la myös Suomeen. Eri­tyis­es­ti lap­siper­heet muut­ta­vat, kos­ka halu­a­vat lapsen­sa hyvänä pidet­tyyn koulu­un. Tämä van­hana asun­tokan­nan sisäl­lä tapah­tu­van muut­toli­ik­keen vaiku­tus sosi­aal­isi­in eroi­hin eri aluei­den välil­lä on määrältään moninker­tainen ver­rat­tuna niihin toimi­in, joi­ta tehdään uudessa asun­tokan­nas­sa. Niin kauan, kun on huono­ja asuinaluei­ta, huono-osaisim­mat pää­tyvät niihin. Tätä ei voi estää kuin korkein­taan kieltämäl­lä ihmisiltä oikeus vali­ta asun­ton­sa, mihin tuskin ollaan valmiita.

Niin kauan kuin on fyy­sisiltä omi­naisuuk­sil­taan huono­ja asuinaluei­ta, ne pää­tyvät huono-osais­ten asut­tamik­si köy­hyys­taskuik­si. Ei siis pitäisi rak­en­taa huono­ja asuinaluei­ta lainkaan ja jos sel­l­aisia on tul­lut joskus raken­netuk­si, niitä tulee kor­ja­ta. Kor­jaami­nen ei ole mah­do­ton­ta. Helsingis­sä on saatu eri­no­maisia tulok­sia Myl­ly­puron statuk­sen nos­tamis­es­ta. Se tosin edel­lyt­ti ammat­tiko­rkeak­oulun sijoit­tamista alueelle, eikä niitä riitä joka kaupunginosaan.

Helsin­ki panos­taa nyt merkit­tävästi kaupunki­u­ud­is­tusalueisi­in. Vähän leimau­tunei­ta aluei­ta paran­netaan niiden houkut­tele­vu­u­den. Nyky­isiä kaupunki­u­ud­is­tusaluei­ta ovat Malminkar­tano ja Kan­nelmä­ki, Mal­mi, Mel­lunkylä sekä Meri-Rasti­la. Tarkoituk­se­na on kaavoit­taa niihin lisää omis­tusasun­to­ja. Tässä on kuitenkin tör­mät­ty yleiseen uud­is­tus­rak­en­tamisen vas­tus­tuk­seen, mikä uhkaa viedä tehoa niiden sosi­aalisen statuk­sen nostolta.

Eri­tyisen tärkeätä on tur­va­ta se, että kaik­ki koulut ovat hyviä. Jos koulus­sa on paljon maa­han­muut­ta­jalap­sia tai mata­lasti koulutet­tu­jen kan­ta­suo­ma­lais­ten lap­sia, sinne on osoitet­ta­va enem­män resursse­ja kuin koului­hin, jois­sa oppi­laat ovat opet­ta­jan kannal­ta vähem­män vaativia.

Kaupun­ki voi tehdä kaik­ista kaupungi­nosis­taan hyviä, mut­ta sille ei voi mitään, että kauas on pitkä mat­ka.  Jos ei tehdä mitään, asu­tus pyrkii ker­rostu­maan niin, että hyvä­tu­loisim­mat asu­vat lähel­lä keskus­taa ja tulota­so heikke­nee kauem­mas men­täessä. Tämä kos­kee eri­tyis­es­ti radanvarsilähiöitä.

Hyvä­tu­loiset suo­si­vat keskus­taa lähel­lä ole­via aluei­ta vain hyvis­sä kaupungeis­sa. Aiem­min mainit­ti­in, että vuokrasään­nöste­lyl­lä on slum­mi­utet­tu mon­en euroop­palaisen kaupun­gin keskus­ta päästämäl­lä talot rähjään­tymään. Amerikkalainen kaupunki­talousti­eteil­i­jä Edward Glasi­er korostaa kir­jas­saan Tri­umph of the city, että kesku­s­tat ovat arvokkaimpia aluei­ta joukkoli­iken­teeseen nojaavis­sa kaupungeis­sa ja slum­mi­tu­vat autoli­iken­teeseen perus­tu­vis­sa kaupungeis­sa. Joukkoli­iken­nekaupungeis­sa keskus­ta on parhait­en saavutet­tavia aluei­ta, autoli­iken­neval­tai­sis­sa vaikeim­min saavutet­tavia. Joukkoli­iken­neval­tai­sis­sa kaupungeis­sa, jol­lainen Helsinkikin on, kauem­pana ole­vi­in lähiöi­den houkut­tele­vu­ut­ta voidaan paran­taa niiden vahvuuk­sia kehit­tämäl­lä. Onhan vähän kauem­pana oleville alueille helpom­paa syn­nyt­tää luon­non­läheistä asum­ista. Myös autoilun esteet ovat niis­sä vähäisem­piä, mihin palataan seu­raavis­sa osissa.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­taa ei voi lykätä tuon­nem­mak­si. Siihen on myöhäistä puut­tua, kun kur­jis­tu­misen noidanke­hä on joskus päässyt val­loilleen. Saatamme olla jo pahasti myöhässä.

Asi­aa tekee vielä mon­imutkaisem­mak­si se, että seg­re­gaa­tion tor­jun­nan nimis­sä ei saisi tuho­ta aluei­den oma­leimaisu­ut­ta. Kun­tien väli­nen kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista ei sekään helpota asiaa.

Seu­raa­va luku ilmestynee 9.11.24

Kir­jan alku­un tästä