Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Äärimmilleen yksinkertaistettu ratkaisu segregaation välttämiseksi olisi taas arpoa asunnot, tosin tietysti niin, että ruokakunnan koko otetaan huomioon. Silloin ei tulisi rikkaiden ja köyhien asuinalueita. Mutta olisiko se hyvä? Silloin ei olisi myöskään hipstereiden Kalliota eikä punavihreää Kumpulaa. Palaamme taas kysymykseen preferenssierojen sivuttamisen tuottamasta hyvinvointitappiosta.
Suomen historian arvostetuin sosiologi Erik Allardt piti asuinalueiden erilaistumista hyvänä asiana. Elämästä tulee yhteisöllisempää, kun suunnilleen samoja elämänarvoja arvostavat asuvat toistensa naapureina. Naapurien kanssa ei ole juuri tekemisissä, jos he ovat keskenään kovin erilaisia. Tämän mukaan hipstereiden Kallio ja punavihreä Kumpula ovat siis hyvä asia, kuten myös porvarien Pakila. Allardtin mukaan on kuitenkin syytä pitää huolta, ettei minkään alueen sosiaalinen taso mene liian alas, ettei synny köyhyystaskuja tai slummeja. Köyhyystaskujen syntyminen on segregaatio-ongelmien keskipisteessä.
Yksi pienituloisille tarkoitettu ARA-talo keskellä rikkaiden kaupunginosaa ei olisi sekään ARA-talon asukkaita ajatellen hyvä asia. Nämä eristyisivät naapureistaan yksinäiseksi saarekkeeksi.
Suomessa ajatellaan, että on huono asia, jos maahanmuuttajat keskittyvät tiettyihin kaupunginosiin. Kanadassa ajatellaan aivan toisin. Siellä halutaan edistää chinatownien ja pikku-italioiden muodostumista niin, että maahanmuuttajat pystyvät ylläpitämään omaa kulttuuriaan. Tämä vähentää juurettomuutta ja sosiaalista pahoinvointia maahanmuuttajien keskuudessa. Kanadalaisten tilanteenne on tietysti toisenlainen siinä mielessä, että englanti ja ranska ovat kielinä niin vahvoja. Suomessa maahanmuuttajat eivät oppisi suomea, jos eläisivät keskenään.
Vaikka voitaisiinkin löytää perusteita sille, että maahanmuuttajat asuvat lähellä maanmiehiään, eri maahanmuuttajaväestöjen asuttamiselle samoihin kaupunginosiin ei ole muita perusteita kuin asuntojen hinnat.
Mitä itse tekisimme, jos parituhatta meitä suomalaista hakeutuisi pakolaisiksi Nairobiin? Kai mekin hakisimme seuraa toisistamme sen sijaan, että hajautuisimme tasaisesti ympäri Nairobia. Näin tekevät myös Espanjaan muuttaneet suomalaiset eläkeläiset.
Seuraava luku tästä
Kirjan alkuun tästä