25. Suunnitelmataloudesta markkinatalouteen

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Suuren maal­ta­paon vuosi­na kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen oli val­ta­va kansalli­nen pon­nis­tus. Siinä käyte­tyt menet­te­ly­ta­vat oli­vat sen ajan hen­gen mukaisia. Nyt ne oli­si­vat lainvastaisia.

Yhteiskun­ta teki val­ta­van pon­nis­tuk­sen rak­en­taak­seen asun­to­ja pien­i­t­u­loisille. Hyvä­tu­loiset houkutelti­in asun­tosäästäjik­si anteliail­la veroe­duil­la. Kulu­tuserot pysyivät tulo­ero­ja pienemp­inä, kos­ka hyvä­tu­loisil­ta meni paljon rahaa asun­to­lain­o­jen korkoi­hin ja lyhen­nyk­si­in. Nyt omis­tusasum­i­nen vas­taavasti lisää kulu­tusero­ja yli viisikymp­pis­ten kesku­udessa, kun asun­to­lainansa jo mak­sa­neet keskimäärin varakkaat omis­tusasu­jat mak­sa­vat pelkkää yhtiö­vastiket­ta ja heitä keskimäärin pien­i­t­u­loisem­mat korkeaa vuokraa.

Kaupun­git eivät rahoit­ta­neet asun­to­jen rak­en­tamista, mut­ta ne rahoit­ti­vat tiet, kadut, viemärit, koulut ja kaiken vas­taa­van. Nopean kasvun aikana tämäkin oli niille liikaa. Kehitet­ti­in aluer­ak­en­tamis­sopimuk­set, joil­la infra­struk­tu­urin rak­en­t­a­mi­nen tuli raken­nus­li­ik­keen vas­tu­ulle. Raken­nus­li­ike sai omansa pois ja joskus enem­mänkin asun­non osta­jil­ta. Aja­tus oli niin hyvä, että se laa­jeni esimerkik­si koulu­jen rak­en­tamiseen. Helsin­gin maalaiskun­nas­sa Vuosaar­ta rak­en­tanut Asun­tosäätiö rak­en­si Vuosaa­reen peräti nelikaistaisen sil­lan omil­la rahoil­laan. Näin syn­tyi nopeasti uusia asuinaluei­ta. Tuol­loin vielä ajatelti­in raken­nus­li­ikkei­den ole­van kun­tien liit­to­laisia suures­sa yhteiskun­nal­lises­sa pon­nis­tuk­ses­sa. Nykyisen ajat­te­lu­ta­van mukaan käytän­tö oli ongel­malli­nen suosies­saan yhtä toteut­ta­jaa. Nyt aluer­ak­en­tamis­sopimuk­set on kor­vat­tu raken­nu­soikeud­es­ta per­ityl­lä mak­sul­la. Sil­lä rahal­la kun­ta toteut­taa alueen kun­nal­liset investoin­nit. Foinikialais­ten kek­simä raha on varsin käyt­tökelpoinen väline. Samal­la yhden rak­en­ta­jan mallista on siir­ryt­ty siihen, että kul­lakin alueel­la toimii usei­ta rak­en­ta­jia. Näin lisätään kil­pailua, mut­ta lisätään rak­en­tamisen kustannuksia.

Aluer­ak­en­tamis­sopimuk­set johti­vat paikoin ankeisi­in betonilähiöi­hin.  Se, ei tarkoi­ta, että samankaltainen jär­jeste­ly toimisi nyt niin. Ajat oli­vat toiset, rak­en­tamisen määrä pain­oi enem­män kuin laatu. Tuotan­to oli suurelta osin hin­tasään­nöstel­tyä eikä osta­jil­la ollut varaa vali­ta. Jos nyt jokin alue annet­taisi­in yhden raken­nusy­htiön tuotet­tavak­si voiton mak­si­moin­tiperi­aat­teel­la, lop­putu­los saat­taisi olla laadul­taan aivan toinen.

Seu­raa­va luku tästä.

Kir­jan alku­un tästä