Pidän harmillisena, että HSL nosti lipunhintoja peräti kahdeksalla prosentilla alkuviikosta tiukan äänestyksen jälkeen.
Tällä kertaa pääsyyllinen oli maan hallitus, joka päätti nostaa joukkoliikenteen arvonlisäveroa. Sen vuoksi yksistään tarvittiin kuuden prosentin hinnankorotus. Itse veron vaikutus oli 3,6 prosenttia. Loppu johtui siitä, että korotus vähentää myyntiä hintajouston takia. Maan hallitus on myös laskenut autoilun veroja, joten se siitä.
Paljon pahempaa on kutenkin tulossa.
HSL:n perussopimuksen mukaan lipputulojen tulee kantaa HSL:n menoista puolet. Toinen puoli tulee kuntaosuuksina seudun kunnilta. Ongelman tästä muodostavat niin sanotut infrakorvaukset, jotka uhkaavat nostaa joukkoliikenteen lipunhintoja loputtomiin.
On harmillisesti sovittu, että kun vaikkapa Vantaa investoi Vantaan ratikkaan 440 miljoonaa, HSL maksaa siitä hamaan ikuisuuteen asti Vantaalle korvauksia 5 % vuodessa eli 22 miljoonaa euroa. Tämän kompensoimiseksi lipunhintoja pitää taas nostaa kolmella prosentilla. Helsinki rakentaa paraikaa Kruunuratikkaa myös noin 400 miljoonalla eurolla, josta tulee toinen prosentti lipunhintoihin. Tekeillä on myös Länsi-Helsingin ratikka Vihdintietä pitkin ja ratikkayhteys Viikistä entiselle Malmin lentokentälle. Espoo ja Kirkkonummi rakentavat ehkä junavarikon jonnekin, jos pääsevät paikasta sopuun. Helsinki rakentaa ratikkavarikon 118 miljoonalla eurolla Koskelaan ja niin edelleen.
Poikkeuksen infrakustannuksista muodostaa vain Helsingin vanha ratikkaverkko ja alkuperäinen metrolinja, jotka Helsinki antoi ilmaiseksi HSL:n käyttöön.
Mitä vikaa tässä sitten on? Ovathan ne kustannuksia! Eivät ole, sillä nuo kaikki pikaratikkareitit nostavat kuntien omistaman maan arvoa enemmän kuin niihin investoidaan. Ne tuottavat siis voittoa kunnille. Silti kunnat rahastavat niistä toiseen kertaan. Itse asiassa, jos ratikkayhteys ei nosta maan arvoa vaikutusalueellaan, investointi on huono eikä sellaiseen pidä rahaa haaskatakaan.
Eetu Kaurian väitöskirjan mukaan Raide-jokeri on nostanut Jokeriradan vaikutuspiirissä olevien asuntojen arvoa puolella miljardilla eurolla, minkä lisäksi tulee rakentamattomien tonttien maan arvonnousu. Hänen mukaansa hanke on erittäin kannattava.
Lähtökohtana tulisi olla, että kunnalle voittoa tuottavista investoineista ei makseta niille enää mitään eikä huonoja investointeja toisaalta toteuteta.
On ollut puhetta, että nuo infrakorjaukset arvioitaisiin tästä syystä uudestaan, mutta Espoo vastustaa.
Yksi selitys Espoo vastustukselle on, että kaupunki on niin raskaasti velkaantunut investoituaan paljon kaupungin kasvuun ilman, että maanomistajana voisi rahastaa rakennusoikeudesta. Ei voi, koska Espoo ei ole aatteellisista syistä hankkinut maata.
Toinen selitys on, että espoolaiset eivät ymmärrä, että investoinnit maksetaan nyt kahteen kertaan. Tähän en usko. He vain näyttelevät tyhmää.
Kolmas selitys on vainoharhaisempi. Espoolaiset tietävät, kuinka riippuvainen Helsinki on hyvästä joukkoliikenteestä. Tarkoitus onkin vahingoittaa Helsinkiä.
Helsinkiläisille halvemmat hinnat
Ratkaisu tähän ongelmaa Helsingin kannalta on, että nostakoot muut kunnat lipunhintoja kuinka paljon vain, mutta sovittakoon, että näyttölippuja myydään helsinkiläisille halvemmalla. Helsinki tietysti maksaa. Kerta- ja sarjalippujen hintoja ei voi eriyttää kuntakohtaisesti, koska niitä ostettaessa ei tarkisteta asuinkuntaa, mutta näyttölippujen osalta näin voidaan tehdä. Laskettakoon siis AB-lipun hinta helsinkiläisille 50 euroon kuussa ja 500 euroon vuodessa. Se maksaisi Helsingille noin 20 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 maksoi 30 päivän lippu helsinkiläisille 49,50 euroa. Nyt siis
En ymmärrä millä perusteella muut kunnat voisivat tätä vastustaa, sillä eihän se ole heiltä pois. Mahtuvat päinvastoin paremmin autoillaan katuverkkoon, kun helsinkiläiset käyttävät joukkoliikennettä.
Tämä toimenpide vain palauttaisi kuntaosuuden Helsingille 50 prosenttiin. Kun muodostettiin tämä onneton AB-vyöhyke, helsinkiläisten lipunhinnat nousivat rutkasti ja kuntaosuus laski.
Ratikkamatkan hinta on Helsingissä kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Se on merkittävä tekijä ydinkeskustan vaikeuksissa. Jos töölöläinen pariskunta lähtee ratikalla keskustaan ravintola-illalliselle, matkat maksavat yhteensä 12,80 euroa. Matka on halvempi taksilla. Moni nuorempi käyttääkin skuutteja. Jos melkein kaikilla olisi näyttölippu, matka olisi vastaavasti marginaalikustannusmielessä ilmainen.
HSL kokeili hintajoustoa
HSL kokeili, mitä lipunhintojen alentamien vaikuttaisi, eikä se vaikuttanut oikein mitään. Arvostan kokeilukulttuuria, mutta en ole varma tuloksen tulkinnasta. Kokeiluajan ratikkaliikenne oli pois Mannerheimintieltä ja metroliikenteen katkaistu Rautatieaseman kohdalla. Taisi vaikuttaa aika paljon.
Jostain syystä hintajousto oletettiin kuitenkin noin ‑0,4:ksi, kun arvonlisäveron korotus vietiin hintoihin. Arvonlisäveron korotus lisäsi kustannuksia 3,6 prosentilla, mutta tarvittiin kuuden prosentin korotus hintoihin, koska kysynnän oletettiin laskevan korotuksen takia.