Ongelmalliset lääkepatentit

Tan­ja Sax­ell (VAT­T/Aal­to-yliopis­to) piti VATT-päivil­lä oival­ta­van esi­tyk­sen lääkepaten­teista. Hänen pää­tu­lok­sen­sa oli, että lääkkei­den kehi­tystyötä stim­u­loi parem­min patent­tisuo­jan laa­ju­us – kiel­letään sen kiertämi­nen melkein saman­laisel­la molekyylil­lä – sen sijaan, että patent­tisuo­jaa venytetään. Venyt­tämi­nen  lisää houku­tus­ta kiertää patentti.

Metodolo­gia on kehit­tynyt talousti­eteis­sä kohti kausali­teetin selvit­tämistä eri­laisil­la pseu­dosat­un­nais­tamisil­la. Entisenä hyvänä tilas­toti­etelijänä en pysty­isi enää pitämään metodikurssia talousti­eteil­i­jöille. Niin paljon metodit ovat kehit­tyneet. Yhteiskun­tati­eteil­i­jöi­den kohdal­la min­ul­la ei olisi mitään vaikeuk­sia. Niin­pä talousti­eteil­i­jät ovat tunkeu­tuneet syvälle yhteiskun­tati­etei­den alueelle oma­l­la osaamisellaan.

Innos­tuk­ses­sa uusi­in tehokkaisi­in metodei­hin on se vika, että kysymyk­se­naset­telu asete­taan väk­isin sel­l­aisek­si, että meto­di sopii siihen. Joskus myös uno­hde­taan, että ei todista vaiku­tuk­sen olemat­to­muut­ta, ettei tutk­i­jan kykene vaiku­tus­ta mit­taa­maan. Tämä on yleinen huo­mau­tus ilman mitään yhteyt­tä Tan­ja Sax­ellin paperiin.

Tässä tutkimuk­ses­sa min­ua kuitenkin häir­it­si kysymyk­se­naset­telu. Tavoit­teena oli kan­nus­taa mah­dol­lisim­man tehokkaasti lääkey­htiöitä tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man paljon uusia lääkkeitä. Sax­ell vas­taa hyvin aset­ta­maansa kysymyk­seen, mut­ta minä halu­aisin muut­taa kysymys­tä. Entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä aset­taisin itse kysymyk­sen niin, että pitäisi tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon ter­veyt­tä, ja se on usein vähän eri asia.

Lääkkeen hyöty viivästyy 20 vuodella

Patent­tisuo­jas­sa on se vika, että mullis­ta­va lääkekeksin­tö alkaa tuot­taa merkit­tävää ter­veyshyö­tyä vas­ta 20 vuo­den kulut­tua, kun patent­ti on van­hen­tunut. Siihen saak­ka vain pieni osa lääk­keen tarvit­si­joista saa lääket­tä, kos­ka se hin­noitel­laan tähdäten voiton mak­si­moin­ti­in. Monop­o­li­hin­noit­telus­sa voiton mak­si­moin­ti on kaukana optimaalisesta.

Moni on tämän takia vaat­in­ut patent­tisuo­jan pois­tamista lääkkeiltä. Sil­loin lääkkei­den käyt­tö ei esty­isi, mut­ta eipä juuri myöskään olisi uusia lääkkeitä. En kan­na­ta patent­tisuo­jan pois­tamista vaan jotain paljon monimutkaisempaa.

Patent­ti voi tuot­taa kohtu­ut­toman tilanteen muual­lakin kuin lääkkeis­sä. Kuu­lakärkikynälle myön­net­ti­in patent­ti vuon­na 1943. Se olisi peri­aat­teessa taan­nut yksi­noikeu­den vuo­teen 1963, mut­ta patent­ti koet­ti­in kohtu­ut­toman arvokkaak­si. Tuona aikana myytin sata mil­jar­dia kuu­lakärkikynää. Niin­pä patentin rikkomista kat­sot­ti­in läpi sormien. (Varoi­tan, en löytänyt artikke­lia, jon­ka olen tästä asi­as­ta joskus lukenut. Muis­ti­ni voi pettää.)

Myös jotkin lääkepaten­tit ovat kohtu­ut­toman arvokkai­ta. Se tulee sil­loin kalli­ik­si lähin­nä teol­lisu­us­maid­en veronmaksajille.

Ratkaisu reumaan toimii nyt

1990-luvul­la kehitet­ti­in reuma­tismi­in tehokkai­ta lääkkeitä, jot­ka ovat nyt johta­neet eril­lis­ten reuma­paran­toloiden sulkemiseen. Nämä lääk­keet oli­vat kohtu­uhin­taisia ver­rat­tuna nyt markki­noille tulleisi­in kalli­ina pidet­tävi­in lääkkeisi­in. Yhden poti­laan lääk­keet mak­soi­vat noin 20 000 euroa vuodessa. Reuma­tismin hai­tat ovat sen ver­ran suuria, että tämä hin­ta kan­nat­ti mak­saa. Reumapoti­lai­ta on kutenkin noin 45 000, joten kaikkien lääk­it­sem­i­nen olisi mak­sanut noin miljardin.

Niin­pä lääket­tä annet­ti­in vas­ta, kun tau­ti on äitynyt pahak­si. Tämä oli hie­man höh­lää, kos­ka lääk­keen tarkoi­tus oli pysäyt­tää taudin eten­e­m­i­nen. Pilalle men­neitä niveliä se ei kor­jaa. Niin­pä mon­en nivelet menivät huonoon kun­toon oikeas­t­aan aivan turhaan.

Ongel­ma on pois­tunut patent­tien van­hen­nut­tua ja hin­nan pudot­tua mur­to-osaan. Nive­len­sä turhaan särkenei­den tilanne har­mit­ti min­ua suuresti.

Reumalääkkei­den kohdal­la patentin tar­joa­mas­ta monop­o­lista oli kiis­ta­ton­ta hait­taa, mut­ta tilanne oli siedet­tävä. Aivan sietämät­tömi­in tapauk­si­in on poikkeusmenettelynsä.

Vuon­na 2001 jauhekir­jeet aiheut­ti­vat 13 poti­laan kuole­man pernarut­toon. Tau­ti­in oli lääke, johon taas oli patent­ti erääl­lä euroop­palaisel­la lääkey­htiöl­lä. Yhdys­val­lat kumosi patentin välit­tömästi hätäti­laan nojat­en. Tästä innos­tuneena Brasil­ia ilmoit­ti mitätöivän­sä amerikkalais­ten AIDS-lääkkei­den paten­tit maas­saan, kos­ka heil­lä oli paljon enem­män kuin 13 AIDS-potilasta.

Köyhien maiden kohtuuton tilanne

Patent­tien tuot­ta­mat hin­nat ovat kohtu­ut­to­mia köy­hille mail­la. Johdin vuon­na 2001 Rios­sa UNAIDSin kok­ous­ta. Kok­ouk­sen vara­puheen­jo­hta­ja, Int­ian ter­veysmin­is­teri sanoi min­ulle, että hei­dän ter­veysti­lanteen­sa paranisi olen­nais­es­ti, jos he saisi­vat kuusi lääkepatent­tia vapaaksi.

Köy­hiä mai­ta tul­ti­in aikanaan vas­taan myymäl­lä lääkkeitä niille halvem­mal­la. Tämä hyvä käytän­tö lop­pui, kun joka val­opää kek­si EU:ssa sal­lia näi­den halpo­jen lääkkei­den tuon­nin kehi­tys­maista Euroop­paan. Lääk­keet eivät hal­ven­tuneet EU:ssa vaan kallis­tu­i­v­at köy­hissä maissa

Bill Clin­ton mitätöi aikanaan HIV-lääkkei­den paten­tit Afrikas­sa. Lääkkei­den hin­nat aleni­vat jopa 1/30:aan. Miljoo­nia ihmishenkiä säästyi ja miljoo­nia lap­sia ei joutunutkaan orvoiksi.

HIV poistuu vuonna 2044

Nyt tapah­tuu taas HIV-rin­ta­mal­la. Helsin­gin Sanomat ker­toi jokin aika sit­ten, että tau­ti­in on kehitet­ty estolääke, joka vas­taa omi­naisuuk­sil­taan rokotet­ta. Se estää tehokkaasti sairas­tu­misen HIV-infek­tioon. Lääk­keen kuluik­si sit­ten, kun patent­tia ei enää ole, on arvioitu 40 dol­lar­ia vuodessa. Ongel­ma siis ratkaistu! Ratkaistu on, mut­ta vas­ta kah­denkymme­nen vuo­den kulut­tua. Lääkey­htiö myy lääket­tä tuhatk­er­taisel­la hin­nal­la, 40 000 $/vuosi.

Ajatelkaa, jos joku lääkey­htiö kehit­tää hal­van lääk­keen Alzheimerin tau­ti­in, mut­ta myy sitä sadan­tuhan­nen euron hin­taan vuot­ta kohden.

Pakkolinsensiointi

Kän­nykkäte­knolo­gias­sa yri­tyk­set omis­ta­vat ris­ti­in vält­tämät­tömiä patent­te­ja. Se johtaisi alan suuri­in vaikeuk­si­in. Sik­si ICT-paten­teis­sa sovel­letaan pakkolisen­sioin­ti­jär­jestelmää. Patentin halti­jan on sal­lit­ta­va omis­ta­mansa teknolo­gian käyt­tö kohtu­ullista lisenssi­mak­sua vas­taan. Tämä olisi hyvä käytän­tö lääkepatenteissa.

Lunastetaan patentit käyvällä hinnalla

Kalli­it lääk­keet tule­vat OECD-maid­en hal­li­tusten ja vaku­u­tusy­htiöi­den mak­set­tavak­si. Min­un suosi­mani ratkaisu olisi, että ne keräi­sivät kole­hdin ja ostaisi­vat tärkeät lääkepaten­tit vapaik­si: ajatuk­se­nani on, ettei se tulisi sen halvem­mak­si, mut­ta raho­jen­sa vasti­neek­si mak­sa­jat saisi­vat enem­män ter­veyt­tä, kos­ka lääkkei­den hin­nat romahtaisivat.

Täl­lä olisi sekin hyvä puoli, ettei lääk­keelle kan­nat­taisi kehit­tää väen väk­isin kil­pail­i­jak­si vähän eri­laista mut­ta ei yhtään parem­paa molekyyliä, joka poikkeaa vain vähän alku­peräis­es­tä, kuten nyt usein tapah­tuu. Nekin resurssit voitaisi­in käyt­tää johonkin hyödylliseen.