Julkisessa hallinnossa on vähän kaikilla tasoilla kannustin salata säästömahdollisuuksia. Jos jokin yksikkö paljastaa, että se tulisi toimeen vähemmälläkin, palkinnoksi siltä otetaan rahaa pois ja elämä yksikössä muuttuu kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Siksi omia säästömahdollisuuksia ei niin innokkaasti raportoida eteenpäin. Kannatan palvelutoimintojen yhtiöittämistä (siis ei yksityistämistä), nettobudjetointia ja raha seuraa potilasta ‑periaatetta, jotta kannustimet muuttuisivat edes hieman järkevämmän rahankäytön suuntaan.
Hyvinvointialueiden osalta tämä ongelma on moninkertaisesti pahempi, koska niissä eivät ainoastaan hallinnon alemmilla tasoilla, vaan koko hallinnolla ja alueella kokonaisuutena on kannustin olla näkemättä säästökohteita. Säästö tarkoittaa, että valtiolta tulee vähemmän rahaa, työpaikkoja menee, korkeasti palkattua väkeä muuttaa pois maakunnasta ja aluetalous heikkenee. Se, joka säästää, on siis aluetalouden kannalta petturi.
Valtio on tämän osalta kädetön, koska se ei voi kurmottaa hyvinvointialueita niin paljon, että ihmishenkiä menetetään. Eduskunta on erityisesti linjannut, että jos hyvinvointialueet tarvitsevat lisää rahaa, valtion sitä annettava. Ongelma tunnetaan nimellä pehmeä budjettirajoite. Olen kirjoittanut tästä viimeksi huhtikuussa. Lue tästä.
Nykytilanteessa paljon valtion rahaa käyttävä hyvinvointialue on sankari. Asia olisi vallan toisin, jos viimeiset hyvinvointialueen eurot kerättäisiin maakuntaveroilla. Löysäkätinen rahankäyttäjä ei olisikaan enää aluetalouden sankari vaan päinvastoin vihattu verottaja. Kummasti alkaisi säästömahdollisuuksia löytyä. Siksi maakuntaveron käyttöönotto saattaisi hyvinkin keventää veronmaksajien taakkaa.
Maakuntaveron lisäksi tarvitaan tietysti myös alueiden välistä tasausta, koska jossakin on huonompi veropohja ja ehkä enemmän vanhoja ja sairaita. Tässä ei ole mitään uutta. Näin oli myös silloin, kun kunnat olivat vastuussa sote-palveluista.
Maakuntavero tekisi alueiden väliset tulonsiirrot tietysti näkyvämmiksi. Varmaankin sen takia Suomen keskusta vastustaa niin vahvasti maakuntaveroa. Ehkä myös siksi, että puolue nyt vaan on muita osaavampi taloudellisessa suhmuroinnissa ja rahan mankumisessa.
Sanomattakin on selvää, että periaatteiden, joilla rahaa tasataan hyvinvointialueiden välillä, on oltava avoimet.
Kela-taksit hyvinvointialueiden maksettavaksi
Ei Suomen keskusta kuitenkaan kaikessa ole väärässä. Esitys siirtää terveydenhuoltoon liittyvät kela-taksit hyvinvointialueiden rahoitettaviksi on järkevä. Nyt palvelujen keskittäminen säästää rahaa hyvinvointialueilta, mutta lisää sitä Kelalle kuljetusten järjestämisestä. Optimointi menisi paremmin, jos maksaja olisi sama.