Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa

Julkises­sa hallinnos­sa on vähän kaikil­la tasoil­la kan­nustin sala­ta säästömah­dol­lisuuk­sia. Jos jokin yksikkö pal­jas­taa, että se tulisi toimeen vähem­mäl­läkin, palkin­nok­si siltä ote­taan rahaa pois ja elämä yksikössä muut­tuu kiireisem­mäk­si ja stres­saavam­mak­si. Sik­si omia säästömah­dol­lisuuk­sia ei niin innokkaasti rapor­toi­da eteen­päin. Kan­natan palve­lu­toim­into­jen yhtiöit­tämistä (siis ei yksi­ty­istämistä), net­to­bud­je­toin­tia ja raha seu­raa poti­las­ta ‑peri­aatet­ta, jot­ta kan­nus­timet muut­tuisi­vat edes hie­man järkeväm­män rahankäytön suuntaan.

Hyv­in­voin­tialuei­den osalta tämä ongel­ma on moninker­tais­es­ti pahempi, kos­ka niis­sä eivät ain­oas­taan hallinnon alem­mil­la tasoil­la, vaan koko hallinnol­la ja alueel­la kokon­aisuute­na on kan­nustin olla näkemät­tä säästöko­htei­ta. Säästö tarkoit­taa, että val­ti­ol­ta tulee vähem­män rahaa, työ­paikko­ja menee, korkeasti palkat­tua väkeä muut­taa pois maakun­nas­ta ja alue­talous heikke­nee. Se, joka säästää, on siis alue­talouden kannal­ta petturi.

Val­tio on tämän osalta käde­tön, kos­ka se ei voi kur­mot­taa hyv­in­voin­tialuei­ta niin paljon, että ihmishenkiä menetetään. Eduskun­ta on eri­tyis­es­ti lin­jan­nut, että jos hyv­in­voin­tialueet tarvit­se­vat lisää rahaa, val­tion sitä annet­ta­va. Ongel­ma tun­netaan nimel­lä pehmeä bud­jet­ti­ra­joite. Olen kir­joit­tanut tästä viimek­si huhtiku­us­sa. Lue tästä.

Nykyti­lanteessa paljon val­tion rahaa käyt­tävä hyv­in­voin­tialue on sankari. Asia olisi val­lan toisin, jos viimeiset hyv­in­voin­tialueen eurot kerät­täisi­in maakun­taveroil­la. Löysäkäti­nen rahankäyt­täjä ei olisikaan enää alue­talouden sankari vaan päin­vas­toin vihat­tu verot­ta­ja. Kum­masti alka­isi säästömah­dol­lisuuk­sia löy­tyä. Sik­si maakun­taveron käyt­töönot­to saat­taisi hyvinkin keven­tää veron­mak­sajien taakkaa.

Maakun­taveron lisäk­si tarvi­taan tietysti myös aluei­den välistä tasaus­ta, kos­ka jos­sakin on huonom­pi veropo­h­ja ja ehkä enem­män van­ho­ja ja sairai­ta. Tässä ei ole mitään uut­ta. Näin oli myös sil­loin, kun kun­nat oli­vat vas­tu­us­sa sote-palveluista.

Maakun­tavero tek­isi aluei­den väliset tulon­si­ir­rot tietysti näkyväm­mik­si. Var­maankin sen takia Suomen keskus­ta vas­tus­taa niin vah­vasti maakun­taveroa. Ehkä myös sik­si, että puolue nyt vaan on mui­ta osaavampi taloudel­lises­sa suh­muroin­nis­sa ja rahan mankumisessa.

Sanomat­takin on selvää, että peri­aat­tei­den, joil­la rahaa tasa­taan hyv­in­voin­tialuei­den välil­lä, on olta­va avoimet.

Kela-taksit hyvinvointialueiden maksettavaksi

Ei Suomen keskus­ta kuitenkaan kaikessa ole väärässä. Esi­tys siirtää ter­vey­den­huoltoon liit­tyvät kela-tak­sit hyv­in­voin­tialuei­den rahoitet­taviksi on järkevä. Nyt palvelu­jen keskit­tämi­nen säästää rahaa hyv­in­voin­tialueil­ta, mut­ta lisää sitä Kelalle kul­je­tusten jär­jestämis­es­tä. Opti­moin­ti menisi parem­min, jos mak­sa­ja olisi sama.