Uusi hyvinvointivaltio 8: Asumisen tuki

Pitäisikö kasvukeskuk­sis­sa mak­saa korkeampia palkko­ja, kos­ka asum­i­nen on niis­sä huo­mat­tavasti kalli­im­paa, vai pitäisikö tehdä niin kuin nyt tehdään, eli tukea asumisen hin­taa ARA-poli­ti­ikalla ja asum­istuel­la, jot­ta pienem­mäl­läkin pal­ka­lla tulisi toimeen?

Tietyssä mielessä asum­is­tu­ki on työ­nan­ta­jien sub­ven­toimista kaupungeis­sa. Yhdys­val­lois­sa, jos­sa asum­is­tukea ei mak­se­ta, pien­im­mät palkat ovat selvästi korkeampia siel­lä, mis­sä asum­i­nen on kalli­im­paa, esimerkik­si Kali­for­ni­as­sa. Niin­pä Eteläran­ta suh­tau­tuu esimerkik­si ARA-asun­toi­hin huo­mat­ta­van myönteisesti.

Yhden ihmisen muut­ta­mi­nen Helsinki­in edel­lyt­tää noin 200 000 euron investoin­tia.  Yli puo­let tästä johtuu asun­to­jen rak­en­tamis­es­ta, lop­ut ovat kun­tien ja yksi­ty­is­ten infra­struk­tu­uri- ja palveluin­vestoin­te­ja. Arvio on omani kymme­nen vuo­den takaa ja se perus­tui Helsin­gin bud­jetin analysoin­ti­in. Toden­näköis­es­ti sum­ma on sen jäl­keen noussut.

On erään­lainen markki­navääristymä, että tuo­ta menoa tue­taan verovaroin. Jos ei tuet­taisi, työn hin­ta olisi Helsingis­sä korkeampi ja moni yri­tys sijoit­taisi työ­paikkansa Helsin­gin ulkop­uolel­la, joko muualle Suomeen tai vaikka­pa Viroon.

Alue­poli­ti­ikan kannal­ta asum­is­tu­ki tukee kaupungis­tu­mista. Samanaikaises­ti Suomes­sa jar­rute­taan kaupungis­tu­mista huo­mat­tavil­la sum­mil­la. Julkisen talouden kannal­ta nämä toisi­aan vas­taan soti­vat tuet eivät tun­nu eri­tyisen järkeviltä. Kun rahas­ta on pulaa, yksi keino voisi olla rahan vähen­tämi­nen tas­a­puolis­es­ti sekä kaupunkien kasvun tukemis­es­ta että sen jarruttamisesta.

Kaupunkien kasvun tukem­i­nen juon­taa juuren­sa suuren maal­ta­paon vuosil­ta, jol­loin suo­ma­laiset kaupun­git eivät pystyneet otta­maan vas­taan maal­ta kaupunkei­hin tul­vivia, joten neljän­nesmiljoona suo­ma­laista menetet­ti­in lähin­nä Ruot­si­in, mut­ta myös muualle. Tuo aika on men­nyt­tä, mut­ta asun­topoli­tik­ka jatkaa van­haan tahtiin.

Itse asi­as­sa val­taosaa kaupunkien asukkaista ei tue­ta asum­istuel­la eikä ARA-poli­ti­ikalla. Sik­si palkat ovat pääsään­töis­es­ti Helsingis­sä korkeampia kuin muual­la maas­sa ja sik­si moni sel­l­ainen asiantun­ti­ja-alan työ­paik­ka, joka muuten sijoit­tuisi Helsinki­in, sijoit­tuu nyt Tampereelle.

Edward Glaeser osoit­taa kir­jas­saan Tri­umpf of the city, että net­toan­siot asum­is­menoil­la vähen­net­tynä ovat samas­ta työstä pienem­piä siel­lä, mis­sä ihmiset halu­a­vat asua kuin siel­lä, mis­sä eivät halua. Näin onkin. Lääkäri asuu ja elää paljon lev­eäm­min pienessä kaupungis­sa kuin Helsingis­sä. Pikkukaupungis­sa hänel­lä on varaa isoon omakoti­taloon. Helsingis­sä hän jou­tu­isi tyy­tymän ker­rostalokolmioon, mut­ta pikkukaupungis­sa ei juuri ole mui­ta aka­teemis­es­ti koulutettuja.

Entä pieni­palkkaiset? Eikö hei­dänkään asum­is­meno­jaan pitäisi kom­pen­soi­da. Kokoomus­laiset mesoa­vat sosi­aalises­sa medi­as­sa, että jos ei ole varaa asua pääkaupunkiseudul­la, ei pidä siel­lä asuakaan. Sitä loogista johtopäätöstä he eivät tee, ettei pidä tehdä pääkaupunkiseudul­la myöskään työtä, jol­loin Helsingis­sä pitäisi selvitä ilman poli­ise­ja, perushoita­jia, kau­pan myyjiä ja rav­in­toloiden tar­joil­i­joi­ta. Tietysti ne pieni­palkkaiset, joiden puoliso on isopalkkainen tai jot­ka ovat per­i­neet omis­tusasumisen, voisi­vat edelleen tehdä työtä Helsingissä.

Sel­l­ainen maail­ma on kuitenkin mah­dolli­nen, jos­sa myös pienis­sä palkois­sa on mukana reilu kalli­in paikan lisä, eikä asum­ista tuet­taisi mitenkään. Se toimisi jopa loogisem­min, mut­ta siihen siir­tymi­nen nykyti­lanteesta olisi erit­täin han­kalaa, suo­ras­taan tuskallista. Tämän puolen asi­as­ta somes­sa mesoa­vat kokoomus­laiset uno­hta­vat kokonaan.

Monimutkainen muutos

Jos tam­miku­un 1. päivänä 2025 vai­hdet­taisi­in sys­teemiä niin, että kaik­ki pienet palkat nousi­si­vat pääkaupunkiseudul­la merkit­tävästi niin, että ne mah­dol­lis­ta­vat myös asumisen, paljon palvelu­alo­jen työ­paikko­ja joudut­taisi­in kar­si­maan ja yri­tyk­set meni­sivät konkurssi­in. Olisi esimerkik­si aivan liikaa rav­in­toloi­ta. Niihin ei nous­sei­den hin­to­jen vuok­si yksinker­tais­es­ti riit­täisi asi­akkai­ta. Sama koskisi kaup­po­ja, kam­paamo­ja ja vähän kaikkea. Palve­lu­työ­paikko­jen määrä vähenisi.

Muis­tan lap­su­ud­estani, että baariruo­ka Lahdessa mak­soi merkit­tävästi vähem­män kuin Helsingis­sä. Nyt palat­taisi­in tähän takaisin, mut­ta ei siis niin, että syömi­nen Lahdessa halpenisi.

Sotealuei­den pitäisi nos­taa perushoita­jien palkko­ja merkit­tävästi. Ne siis mak­saa tosi­asi­as­sa val­tio. Näin val­tio menet­täisi osan niistä rahoista, joi­ta se säästää asum­is­tuki­menois­sa, ellei tarkoi­tus ole vähen­tää henkilökun­taa koro­tusten suhteessa.

Val­tion vero­tu­lo­jen tasaus­ta olisi muutet­ta­va. Nyt kun­nat, joil­la on paljon vero­tu­lo­ja, mak­sa­vat niille, joil­la on vähän vero­tu­lo­ja. Kun­nat käyt­tävät kuitenkin pääosan tulois­taan mak­saak­seen palkko­ja, suo­raan tai välil­lis­es­ti. Jos kun­nan alueel­la palkkata­so on 20 % korkeampi kuin muual­la maas­sa, se saa 20 % enem­män vero­tu­lo­ja, mut­ta joutuu mak­samaan 20 % korkeampia palkko­ja. Yksi suurim­mista vero­tu­lo­jen tasauk­sen mak­sajista, Van­taa, on tämän joh­dos­ta jo nyt suuris­sa vaikeuk­sis­sa. Vero­tu­lo­jen tasauk­sen pitäisi perus­tua siihen, kuin­ka paljon kun­nas­sa on suh­teel­lis­es­ti korkea­palkkaisia huomioiden tämä alueelli­nen palkko­jen ero.

Ja niin edelleen. Val­ta­van moni asia muut­tuisi. Ei mah­do­ton, mut­ta hyvin mon­imutkainen urakka.

Työttömät pois työpaikkojen ääreltä?

Entä mitä tehdä työt­tömille? Työt­tömyyspäivära­has­sa oli aiem­min kalli­in­paikan­lisä, mut­ta Ahon hal­li­tus poisti sen kaupunke­ja suo­si­vana.  Työ­markki­nat­uel­la ei Helsingis­sä mak­sa vuokraa, ellei saa asumistukea.

Somes­sa riehu­vat kokoomus­laiset esit­tävät, että työt­tömien pitäisi muut­taa sinne, mis­sä heil­lä on varaa asua, siis mah­dol­lisim­man kauas työ­paikoista. Sil­loin he ainakin jäi­sivät pysyvästi työttömiksi.

Sitä pait­si työt­tömil­lä on ystäviä, las­ten­lap­sia, iso­van­hempia ja las­ten leikkikavere­i­ta. Vähän voisi ajatel­la myös inhimillisyyttä.

Kun suuri määrä pien­i­t­u­loisia muut­taisi pois pääkaupunkiseudul­ta, hei­dän asun­ton­sa vapau­tu­isi­vat parem­pit­u­loisille. Alueel­liset tulo­erot kas­vaisi­vat ja korkean jalostusas­teen yri­tyk­siä muut­taisi Helsin­gin seudulle ja mata­lan jalostusas­teen yri­tyk­siä pois. Helsinkiläi­nen keskilu­ok­ka jou­tu­isi mak­samaan enem­män palveluis­taan, mut­ta asumisen hin­ta lask­isi ainakin vähäk­si aikaa.

Jo nyt helsinkiläisen keskilu­okan ja muun maan välil­lä on selvä henk­i­nen kuilu. Köy­hien karkot­ta­mi­nen pois Helsingistä ja koulute­tun keskilu­okan kasaami­nen sinne ei tätä kuilua ainakaan madaltaisi.

Olisi ehkä ollut parem­pi, ettei asumisen korkeaa hin­taa kasvukeskuk­sis­sa olisi ryhdyt­ty koskaan tuke­maan, mut­ta kun sitä on tuet­tu, muu­tos on vaikea. Tätä kut­su­taan polkuri­ip­pu­vu­udek­si. Kieliku­vaa voi jatkaa niin, että jos on valit­tu polku, joka menee rotkon toista puol­ta ja ale­taan kat­ua val­in­taa, ei kan­na­ta oikaista rotkon yli toiselle puolelle.

Yhdys­val­lois­sa asum­is­tukea ei mak­se­ta, joskin monil­la kaupungeis­sa on sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa. Kalli­iden asumiskus­tan­nusten alueil­la, esimerkik­si Kali­for­ni­as­sa, mak­se­taan paljon korkeam­paa palkkaa suorit­tavas­ta työstä. Ei sekään ihan kivut­tomasti ole men­nyt. Dis­ney­lan­dis­sa puuhataan lakkoa, jot­ta palkoil­la voisi asua muual­lakin kuin asuntovaunussa.

Asumistuki on köyhän maan sosiaalipolitiikkaa

Suomea on arvostel­tu siitä, että sosi­aaliset tulon­si­ir­rot, esimerkik­si työ­markki­natu­ki, ovat Suomes­sa kohtu­ut­toman matalia. Tässä ver­tailus­sa uno­hde­taan asum­is­tu­ki, jon­ka kanssa työ­markki­natu­ki onkin ihan ver­tailukelpoinen. Jos asum­is­tu­ki lakkautet­taisi­in, tulon­si­ir­to­ja pitäisi vas­taavasti nos­taa. Tämä tulisi kalli­im­mak­si, kos­ka tuki nousisi taval­laan turhaan niil­lä, joil­la asum­is­menot eivät ole korkei­ta. Jos asum­is­tukea ei olisi, työ­markki­nat­uen ohel­la myös pien­impiä eläkkeitä pitäisi nos­taa, kos­ka mon­en köy­hän eläkeläisen eline­hto on eläk­keen­saa­jan asumistuki.

Asum­is­tu­ki voidaan nähdä myös edullise­na täy­den­tävänä tulon­si­ir­tona, kos­ka se tukee vai niitä pieni­palkkaisia, joiden asum­i­nen on kallista.

Niin­pä asum­istuen lakkaut­ta­mi­nen ei vält­tämät­tä pienen­täisi val­tion menoja.