Uusi hyvinvointivaltio (4) Mitä tehdä huonosti koulutetulle työvoimalle

Miten työl­listää vähän koulutet­tu­ja ihmisiä?

Suo­mi on huono työl­listämään mata­lasti koulutet­tua työvoimaa ver­rat­tuna moni­in mui­hin mai­hin. Sik­si meil­lä on mata­la työl­lisyysaste ver­rat­tuna mui­hin Pohjo­is­mai­hin ja ylipään­sä mai­hin, jois­sa suh­taudu­taan myön­teis­es­ti nais­ten työssäkäyn­ti­in. Hyv­in­voin­ti­val­tiomais­sa työl­lisyy­den pitäisi olla parem­pi kuin mais­sa, jois­sa ajatuk­se­na on, että per­he ja suku huole­hti­vat omistaan.

Pienet palkkaerot ovat yksi syy ongel­maan. Jyrkästi yksinker­tais­taen, jos muu­rari ja tiilenkan­ta­ja saa­vat samaa palkkaa, on yksinker­taisem­paa, että muu­rari kan­taa tiilet itse. Pienistä palkkaeroista huoli­mat­ta pieni­palkkaiset eivät voi Suomes­sa eri­tyisen hyvin, kos­ka asum­i­nen on meil­lä kallista. Tämä pitää muis­taa kan­sain­väli­sis­sä vertailuissa.

Jos ajatel­laan asi­aa ekon­o­mistin silmin ja vain markki­naratkaisui­hin nojat­en, on peri­aat­teessa kolme tapaa suh­tau­tua tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvuun.

1. Annetaan pien­impi­en palkko­jen laskea samal­la kun kiris­tetään työt­tömyy­se­tu­ja. Lop­putu­lok­se­na on työssä käyvien köy­hien alalu­ok­ka, jos­sa mon­en on tehtävä kah­ta työtä selvitäk­seen päivit­täi­sistä menoista. Toimii monis­sa mais­sa. Tämä kyl­lä lisää työl­lisyyt­tä, mis­tä ovat osoituk­se­na vaikka­pa Wolt-kuskit. Helsingis­sä ei voi kävel­lä viit­tä min­u­ut­tia näkemät­tä sähkö­fil­lar­il­la suhaavaa Wolt-kuskia, joten paljon heitä on olta­va. Jos kuskeille pitäisi mak­saa kohtu­ullista tun­tipalkkaa, oli tilauk­sia tai ei, koko alaa ei olisi. Ei sik­si, että Woltin omis­ta­jat ovat niin ahnei­ta – fir­ma kai tuot­taa tap­pi­o­ta – vaan kos­ka asi­akkaat eivät suos­tu mak­samaan enempää.
2.  Annetaan rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den nous­ta. Uhrataan huono-osaisin työvoima, jot­ta muiden palkat pysyvät siedettävinä.
3. Sub­ven­toidaan vaikeasti työl­listyvien työn­tekoa joko mak­samal­la työ­nan­ta­jalle palkkatukea tai täy­den­tävää tulon­si­ir­toa työn­tek­i­jälle itselleen.

Sivu­u­tan ensim­mäisen vai­h­toe­hdon. Myön­nän, että se kyl­lä toimisi, mut­ta en sitä halua, eivätkä sitä suo­ma­laiset halua yleen­säkään, vaik­ka nykyi­nen hal­li­tus näyt­tää tähän vai­h­toe­htoon ajau­tu­van ymmärtämät­tä sitä ehkä itsekään.

Kas­va­van tas­apain­o­työt­tömyy­den – tai kuten ennen san­ot­ti­in – rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den tie on se, jolle ajaudu­taan, kun ei tehdä mitään. On ajaudut­tu jo pitkään. Kekko­nen run­noi maa­han vuon­na 1975 hätäti­la­hal­li­tuk­sen, kun työt­tömien määrä nousi yli sadan­tuhan­nen. Nyt työt­tömiä on viral­lis­es­ti 270 000, mikä on reilusti alakant­ti­in, kos­ka siitä puut­tuvat toiv­ot­tomim­mat tapauk­set, jot­ka ovat luop­uneet työn­haus­ta. Rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä kut­su­taan nyky­isin sievis­tellen kohtaan­to-ongel­mak­si, mil­lä tarkoite­taan sitä, että työt­tömistä ei ole tekemään niitä töitä, joi­ta olisi tar­jol­la. Pidän osaamisvi­noumaa parem­pana käsitteenä.

Kan­natan voimakkaasti kol­mat­ta vai­h­toe­htoa eli pieni­palkkaisen työn tukemista joko täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, palkkat­uel­la tai asumisen hin­taa alen­ta­mal­la. Ver­tailen näitä tapo­ja keskenään seu­raavas­sa postauksessa.

Mata­la­palkkaisen työn tukem­i­nen työt­tömyy­den vai­h­toe­htona lisää kansan­tu­loa, kos­ka työt­tömien tekemä työ tulee lisäk­si entisen päälle. Se tekee yhteiskun­nas­ta sosi­aalis­es­ti ehyem­män ver­rat­tuna siihen, että sato­jatuhan­sia ihmisiä syr­jäy­tyy työvoiman ulkop­uolelle var­joy­hteiskun­taan. Paran­taako se vai heiken­tääkö se julkisen talouden tilaa riip­puu työn kysyn­nän hintajoustosta.

On myös mietit­tävä avoimesti, onko luovut­ta­mi­nen ja tukien varaan jät­täy­tymi­nen Suomes­sa liian help­poa. Tähänkin epä­su­osit­tuun aiheeseen paneudun myöhemmin.

Jotain on men­nyt vikaan myös työ­nan­ta­jan vas­tu­us­sa työvoimansa osaamisen kehittämisessä.