Puheeni valtuustossa ja kysymys Hesarille

Keski­tyn tässä puheessani kah­teen asi­aan, seg­re­gaa­tioon ja asun­to­tuotan­toon. Seg­re­gaa­tio on kaikkia suuria kaupunke­ja vain­oa­va vihe­liäi­nen tau­ti, jon­ka ennal­taehkäisyyn kan­nat­taa käyt­tää huo­mat­tavasti rahaa, kos­ka epäon­nis­tu­mi­nen vas­ta kalli­ik­si tuleekin. Kat­sokaa vain kan­sain­välisiä epäon­nis­tu­jia, joi­ta ei tarvitse edes etsiä kaukaa.

Helsingis­sä on meneil­lään voimakas muut­tovir­ta, jos­sa hyvin koulute­tut muut­ta­vat pois alueil­ta, jois­sa koulu­tus­ta­so on mata­la. Huo­mat­takoon, että selit­täjänä on nimeno­maan koulu­tus, eivät niinkään tulot.

Käytämme melko paljon rahaa seg­re­gaa­tion tor­jun­taan, mut­ta tuos­ta rahas­ta suurin osa menee tor­ju­maan rikkaiden ghet­to­ja. Sil­läkin on ansion­sa, kos­ka se tor­juu kansan jakau­tu­mista kovin eri taval­la maail­man koke­vi­in luokki­in, mut­ta seg­re­gaa­tion pahin­ta ongel­maa, köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä se ei ehkäise.

Kos­ka ketään ei voi pakot­taa muut­ta­maan alueelle, johon hän ei halua, kaupun­gin huonoista alueista muo­dos­tuu ennen pitkää väk­isin huono-osais­ten asuinaluei­ta. Tätä ei voi tor­jua kuin sil­lä, ettei raken­neta huono­ja asuinaluei­ta. Jos niin on aiem­min tehty, huono­ja aluei­ta tulee korjata.

Olen hyvin samaa mieltä kuin edelli­nen puhu­ja, Eveli­ina Heinälu­o­ma, siitä, että kaupunki­u­ud­is­tusaluei­den kohen­tamiseen kan­nat­taa käyt­tää huo­mat­tavasti rahaa.

Asuntotilanne parantunut merkittävästi

Asun­toti­lanne on Helsingis­sä paran­tunut pitkästä aikaa ja jopa merkit­tävästi. Asumisen kallis hin­ta on vihe­liäi­nen ongel­ma, mut­ta nyt se on selvästi helpot­tunut. Asun­to­jen reaal­i­hin­nat ja reaalivuokrat ovat laske­neet vapail­la markki­noil­la selvästi.

Lehdis­sä tästä ei ole iloit­tu vaan surkutel­tu asun­tosi­joit­ta­jien karis­sei­ta unelmia. Kaupun­gin asun­topoli­ti­ikan tarkoituk­se­na ei ole tuot­taa voit­toa sijoit­ta­jille vaan järkevän hin­taisia asun­to­ja helsinkiläisille.

Kus­tan­nus­pe­rusteiset hin­nat eivät ole laske­neet, kos­ka ne nou­se­vat jo määritelmäl­lis­es­ti kus­tan­nusten mukana.

Tämä näkyy myös kaupun­gin vuokra-asun­to­jen kysyn­nässä. Muu­ta­ma vuosi sit­ten niitä kärkkyi 24 000 helsinkiläistä, nyt määrä on vähen­tynyt 10 000:een. Eivätkä nuo kymme­nen­tuhat­ta ole kaik­ki kovin hädä­nalaises­sa tilanteessa, kos­ka kun asun­toa tar­jo­taan, 60 % kieltäy­tyy tar­jo­tus­ta asun­nos­ta. Näin saa tietysti tehdä ja minäkin saat­taisin tehdä.

On hyvä, että Hekan asun­toa jonot­tavil­la on varaa vali­ta, mut­ta jotain ikävää ker­too se, että Hekalla on osoit­tei­ta, joi­hin hak­i­jat eivät halua muut­taa, vaik­ka toki Hekan vuokrat ovat edelleen reilusti markki­navuokrien alapuolella.

Paran­tuneesta asun­toti­lanteesta saamme kiit­tää ennen kaikkia sitä, että olemme lisän­neet asun­to­tuotan­toa merkit­tävästi. Mut­ta kauanko hyvä tilanne kestää? Asun­to­tuotan­to on sakan­nut, mut­ta muut­toli­ike Helsinki­in pysyy voimakkaana. Koh­ta meil­lä on taas asuntopula.

Jotain pitäisi tehdä asun­to­tuotan­non käyn­nistämisek­si. Se jotain on min­un mielestäni se, että kaupun­ki tar­joaa suh­dan­nekuopan aikana tont­te­ja edullis­es­ti aset­taen ehdok­si, että talo raken­netaan viivyttelemättä.

= = = =

Puheen­vuoroni lop­pu­osa ei sisäl­tynyt varsi­naiseen puheen­vuorooni, kos­ka neljän min­uutin aikara­ja tuli vas­taan, mut­ta lausuin ajatuk­sen vas­taus­puheen­vuorokeskustelus­sa Eveli­ina Heinälu­o­man kanssa.

Pormes­tari Var­ti­ainen huo­maut­ti min­ulle, että esitin puheen­vuorossani sel­l­aista, mitä jo tehdään. Kaupung­in­hal­li­tus on jo päät­tänyt tont­tien tar­joamis­es­ta ali­hin­taan juuri nii­in kuin esitin.

Vas­tasin, että tästä oli vuosi sit­ten puhet­ta, mut­ta kun en ole kuul­lut asi­as­ta mitään, oletin ajatuk­sen pää­tyneen hyvien aiko­musten hau­taus­maalle. Jos näin on päätet­ty, se on niin merkit­tävää, että en ymmär­rä mik­si en ole lukenut siitä Hesarista.

Sitä pitää kysyä Hesar­il­ta. Niin­pä kysyn nyt, mik­si noin merkit­tävä päätös on jäänyt lehdeltä raportoimatta.