Mikä on elämän tarkoitus Aki Kangasharjun ajatuksissa?

Talouselämä-lehden markki­naraadis­sa Etlan Aki Kan­gashar­ju esit­tää ratkaisuk­si Suomen puut­tuvaan talouskasvu­un sanatarkasti:

Luo­daan kan­nus­timia, että jak­samme painaa duu­nia myös per­jan­taina eikä lähde­tä kalas­ta­maan mökille.

Olen Kan­gashar­jun kanssa mon­es­ta asi­as­ta samaa mieltä, mut­ta en tästä.

Mikä Akin mielestä oikein on elämän ja siinä yhtey­dessä taloudel­lisen toimin­nan tarkoi­tus. Jos joku oikeasti pitää kalas­tamis­es­ta enem­män kuin lisäan­sioiden mah­dol­lis­ta­mas­ta lisäkrääsästä, mik­si hänen pitäisi vali­ta se lisäkrääsä? Eikö taloudel­lisen toimin­nan päämäärä ole lisätä ihmis­ten hyv­in­voin­tia eikä vähen­tää sitä? Jos vapaa-aika tuot­taa sitä enem­män, kan­nat­taa vali­ta vapaa-aika.

”Hänestä osa-aikatyöl­li­sis­sä olisi Suomes­sa työl­lisyyspo­ten­ti­aalia ver­rokki­mai­hin näh­den.” Jos hän tarkoit­taa, että ver­rokki­mais­sa tehdään vähem­män osa-aikatyötä kuin Suomes­sa, hänen ver­rokki­maansa ovat aika köy­hiä ja onnet­to­mia. Vau­rais­sa Län­si-Euroopan mais­sa osa-aikatyö on paljon yleisem­pää kuin Suomes­sa. Meil­lä tilas­toa vääristävät vielä opiske­li­jat, joiden on tehtävä töitä rahoit­taak­seen opin­to­jaan, mut­ta joiden ei silti toivoisi tekevän kokoaikatyötä, vaan opiskel­e­van siinä sivus­sa edes vähän.

Eikö pitäisi olla oma asia tykkääkö enem­män krääsästä vai vapaa-ajas­ta? Ei se tietenkään kokon­aan oma asia ole, kos­ka pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen olois­sa down­shif­taa­ja osal­lis­tuu julk­isten meno­jen rahoituk­seen vähem­män, mut­ta olet­taa kuitenkin saa­vansa lap­silleen samaa koulu­tus­ta kuin muut.

Kan­gashar­ju ei kuitenkaan näytä ole­van näitä “elämän tarkoi­tus on rahoit­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa” ‑ihmisiä, kos­ka hän esit­tää vero­jen alen­tamista kan­nus­ta­maan tekemään pidem­pää työaikaa. Näin hän tulee vähen­täneek­si hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rahoi­tus­ta eikä paran­ta­neek­si sitä.

On myös vähän epä­var­maa, lisääkö vai vähen­tääkö vero­tuk­sen alen­t­a­mi­nen työn­tekoa. Tästä olen kir­joit­tanut aiem­minkin. Henkilöko­htaisel­la tasol­la veron alen­nus toimii kuin palkanko­ro­tus ja kohon­neet palkat tun­netusti vähen­tävät työn tar­jon­taa eivätkä lisää sitä. Tarkkaan ottaen Kan­gashar­ju puhuu vero­tuk­sen pro­gres­sion lieven­tämis­es­tä. Se saat­taa todel­la jopa lisätä työhalu­ja toisin kuin yleiset veronalen­nuk­set. Mut­ta julk­isi­in menoi­hin ei näin saa lisää rahoitusta.

Maail­man tule­vaisu­ut­ta ajatellen olisi parem­pi, jos ihmiset etsi­sivät elin­ta­soa mielu­um­min vapaa-ajas­ta ja ilmai­sista har­ras­tuk­sista (esim. shak­in­peluu ) kuin suures­ta tavarapaljoudesta.

Noin yleis­es­ti olen sitä mieltä, että jos Kan­gashar­jun tavoin tähdätään mate­ri­aalisen elin­ta­son nousu­un, aivan olen­nais­es­ti tärkeäm­pää on nos­taa työn tuot­tavu­ut­ta kuin piden­tää työaikaa. Vuodes­ta 1900 työn tuot­tavu­us on 17-ker­tais­tunut. Työai­ka ei olisi voin­ut mitenkään edes kaksinkertaistua.

Työn tuot­tavu­u­den nousu taas edel­lyt­täisi luo­vaa tuhoa, mut­ta meil­lä käytetään mil­jarde­ja yri­tys­tuki­in estämään luo­vaa tuhoa.  Kaikesta muus­ta säästetään, mut­ta ei siitä.