Puheenvuoroni Rosa Meriläisen eurovaalikampanjan avajaisissa.

En olisi uskonut 20 vuot­ta sit­ten, jos joku olisi sanonut sit­ten min­ulle, että olen tääl­lä tänään ja tukeak­seni Rosa Mer­iläistä europar­la­ment­ti­vaaleis­sa. Puolueen puheen­jo­hta­jalle kansane­dus­ta­ja Rosa Mer­iläi­nen aiheut­ti har­mai­ta hiuk­sia – joi­ta tosin min­ul­la ei ole enää juuri näkyvis­sä. San­o­taanko, että Ros­al­la oli pitkä ja vaikea nuoru­us. Olin jos­sain vai­heessa häneen aika kypsä.

Teki nuori Rosa muu­takin kuin tuot­ti min­ul­la han­kaluuk­sia. Hän oli hyvin nuore­na kohon­nut vaa­tivi­in tehtävi­in vihreis­sä, muun muas­sa puolueen vara­puheen­jo­hta­jak­si ja johta­maan peri­aa­teo­hjel­man laa­timista. Olimme siis puheen­jo­hta­ja ja vara­puheen­jo­hta­ja samanaikaises­ti, eikä min­ulle ollut siinä tehtävässä Rosas­ta mitään pahaa sanottavaa.

Rosa jäi pois eduskun­nas­ta ja minä seurasin etäisyy­den päästä hänen edes­ot­ta­muk­si­aan Tam­pereel­la.  Kuulin hänestä yhä ilah­dut­tavampia uutisia. Rosa aikuis­tui, mut­ta ei liikaa. Hänen räväkkyyten­sä, ennakkolu­u­lot­to­muuten­sa ja idearikkaut­en­sa ei ole kadon­nut mihinkään. Erään­lainen ikin­uori vielä viidenkympin kynnykselläkin.

Rosas­ta on kehit­tynyt merkit­tävä kult­tuuri­vaikut­ta­ja.  Toiv­ot­tavasti en loukkaa ketään, kun sanon, että taide- ja kult­tuuri­alan etu­jär­jestö KULTA ry on melkein sama kun Rosa. Kult­tuuriväen kan­nat­taisi äänestää kult­tuuriväen edus­ta­jia siinä mis­sä maanvil­jeli­jät vil­jeli­jäväestön edustajia.

Rosa on kir­joit­tanut usei­ta kir­jo­ja, myös fik­tio­ta, johon minä en pysty­isi. Voin olla jäävi, mut­ta kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­nen osoit­taa kyvykkyyt­tä ajat­telu­un.  Rosan kykyä ylit­tää rajo­ja osoit­taa sekin, että hän on kir­joit­tanut dekkare­i­ta yhdessä Kari Häkämiehen kanssa.

Tuen vil­pit­tömästi Rosan val­in­taa europar­la­ment­ti­in. En pelkästään sen takia, että Rosa on hyvä tyyp­pi vaan myös kos­ka uskon, että hänel­lä on avu­ja, jot­ka aut­ta­vat europar­la­ment­ti­na toim­imises­sa. Se nimit­täin on ihan oma jut­tun­sa. Hän on sopi­vas­sa määrin ekstrovertti.

Kult­tuuri tarvit­see voimakas­ta puo­lus­ta­jaa sekä kan­sain­välisiä some­jät­te­jä, pin­nal­lista amerikkalaisu­ut­ta että yliko­ros­tunut­ta kau­pal­lisu­ut­ta vastaan.

Europar­la­men­tis­sa Rosa ei jäisi näkymät­tömäk­si. Uskon, että kun viiden vuo­den kulut­tua tehdään kyse­ly par­la­mentin jäsen­ten tun­net­tuisu­ud­es­ta, useim­mat kol­le­gat tun­nista­vat hänet.

Hänen nau­run­sa tun­nista­vat kaikki.

= = = =

Tuen eurovaaleis­sa Rosan lisäk­si muitakin vihre­itä ehdokkaita.