Sijoitusvarallisuuden verotus on ongelmallista

STTK:n pääekon­o­misti Patrizio Lainà esit­tää omaisu­usveron palaut­tamista Suomeen. Ker­ron tässä, mik­si en kan­na­ta, vaik­ka jaan kiukun siitä, että hal­li­tus kas­vat­taa tuloeroja.

Pääomatulot ovat liian liukkaita verotettavaksi

Opti­maalises­sa maail­mas­sa pääo­mia ja pääo­mat­u­lo­ja verotet­taisi­in paljon nyky­istä enem­män ja ansio­tu­lo­ja vas­taavasti vähem­män. Jok­seenkin kaik­ki maat kuitenkin verot­ta­vat pääo­mat­u­lo­ja palkkat­u­lo­ja kevyem­min niin, että vero­tus kokon­aisu­udessaan ei ole  kovinkaan pro­gres­si­ivista. Näin on pakko tehdä.

Pääo­mia on help­po siir­rel­lä maas­ta toiseen. Jos niitä yritetään verot­taa yhdessä maas­sa mui­ta ankaram­min, pääo­ma livah­taa johonkin kevyen vero­tuk­sen maa­han ja korkeaa veroa yrit­tänyt maa ampuu vain itseään jalkaan.

Thomas Piket­ty esit­tää ratkaisuk­si globaalia vero­tus­ta. Tässä hän on oike­as­sa. Asi­aa ei voi ratkaista yhdessä maas­sa. Aika vaa­ti­ma­ton­ta min­imiverosopimus­ta­han ollaan tekemässäkin. Myön­nän, että yleis­maail­mallisen ratkaisun syn­tymi­nen on vaikeata.

Suomalaisilla kotitalouksilla vähän sijoitusvarallisuutta

Suomen ongel­ma on koti­talouk­sien vähäi­nen var­al­lisu­us ver­rat­tuna vaikka­pa Ruot­si­in. Tähän san­o­taan, että Ruot­si ei ole sot­in­ut pari­in sataan vuo­teen ja viimeisen sotansakin se kävi Suomes­sa. Ruot­sis­sa on sik­si enem­män van­haa rahaa kuin Suomes­sa. Näin minäkin luulin, mut­ta tosi­asi­as­sa ero on syn­tynyt vuo­den 2000 jäl­keen. Vuon­na 2000 suo­ma­lais­ten ja ruot­salais­ten koti­talouk­sien net­to­var­al­lisu­us oli suun­nilleen yhtä suur­ta, nyt ruot­salais­ten keskimääräi­nen net­to­var­al­lisu­us on kaksinker­taista suo­ma­laisi­in nähden.

Sen lisäk­si, että suo­ma­laisil­la koti­talouk­sil­la on vähän var­al­lisu­ut­ta, se on val­taos­altaan kiin­ni asun­nois­sa. Sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta on ruot­salaisil­la kolme ker­taa niin paljon kuin suo­ma­laisil­la ja tan­skalaisil­la tätäkin enemmän.

Ruot­sis­sa näyt­tää ole­van poli­it­ti­nen kon­sen­sus siitä, että rikkaat ruot­salaiset sijoit­ta­jat ovat voimavara koko maalle. Sik­si maas­sa ei ole per­in­töveroa eikä omaisu­usveroa. Näin on toisaal­ta saatu aikaan hyvin suuret varallisuuserot.

Suomes­sa syn­tyy kiitet­tävästi lupaavia tuote- ja yri­tysin­no­vaa­tioi­ta, mut­ta kun on aika skaala­ta lupaa­va idea isom­paan mit­takaavaan, yri­tys on pakko myy­dä ja yleen­sä ulko­maille. Suo­ma­laisil­la ei ole rahaa ostaa. Kun taloudelli­nen kasvu on kovin inno­vaa­tiove­toista, kasvu siir­tyy pois Suomes­ta. Tämä on yksi syy siihen, että taloutemme ole kas­vanut 16 vuo­teen ja olemme jääneen toiv­ot­tomasti muista Pohjoismaista.

Sijoi­tus­var­al­lisu­u­den vähäisyys on Suomen kansan­taloudelle iso ongel­ma, jos­ta kär­sivät kaikki.

Verotus kannustaa myymään

Sil­loinkin, kun alku­peräiset omis­ta­jat pysty­i­sivät skaalaa­maan yri­tys­tään ylöspäin, vero­tus houkut­telee myymään. Yri­tyk­sen kas­va­va men­estys saa omis­ta­jan haikaile­maan pur­jeve­neen perään jo tässä elämässä eikä vas­ta las­ten tai las­ten­las­ten elämässä. Jos ottaa yri­tyk­ses­tä rahaa ulos ison pur­jeve­neen ver­ran joko palkkana tai osinkona, veroa menee selvästi yli 50 %. Lis­taa­mat­toman yri­tyk­sen ver­al­lisu­ud­es­ta voi jakaa kevyesti verotet­tuna (vero noin 26 %) kahdek­san pros­ent­tia net­to­var­al­lisu­ud­es­ta, mut­ta jos var­al­lisu­ut­ta on lähin­nä nerokas idea ja pari läp­päriä, osinko verote­taan ansiotulona.

Jos taas panee kaik­ki tule­vatkin tuo­tot lihoik­si myymäl­lä yri­tyk­sen, veroa menee vain noin 20 % myyn­ti­t­u­losta. Myyn­tivoit­toa verote­taan pääo­mat­u­lona, mut­ta 40 % myyn­ti­t­u­losta on vero­ton­ta han­k­in­ta­meno-olet­ta­man ansiosta.

En ota kan­taa siihen, kumpi näistä vero­pros­en­teista on enem­män väärin, mut­ta niiden keskinäi­nen suhde ainakin on. Mitä järkeä on kan­nus­taa myymään lupaa­vat yri­tyk­set ulko­maille?  Seurasin noin kymme­nen vuot­ta sit­ten yhden täl­laisen lupaa­van yri­tyk­sen myyn­tiä Japaniin.

Edelli­nen pienel­lä varauk­sel­la. Olen ymmärtänyt, että vero­juris­tit ovat keksi­neet tavan saa­da melkein kuin­ka suuret osin­got tahansa mata­lasti verote­tuik­si pump­paa­mal­la yri­tyk­sen arvos­tus­ta keinotekois­es­ti ylös. Se tehdään muun­ta­mal­la tuot­to-odotuk­set var­al­lisu­udek­si. Tämä inno­vaa­tio taas on syy lakkaut­taa koko huo­jen­netun osin­gon peri­aate, kos­ka nyt se vääristää tilan­net­ta pahasti.

Vero omaisuudella vai sen tuotolle?

Jos omis­ta­jia pitäisi verot­taa enem­män, onko parem­pi verot­taa omaisu­us­tu­lo­ja vai itse omaisu­ut­ta? Esimerkik­si, pitäisikö verot­taa met­sän­myyn­ti­t­u­lo­ja vai met­sän omis­tus­ta? Jälkim­mäi­nen vai­h­toe­hto sopii met­säy­htiöille, kos­ka se pakot­taa myymään met­sä omaisu­usveron mak­samisek­si. Luon­non­suo­jeli­ja ei siitä oikein pidä.

Omaisu­usvero rankaisee omaisu­u­den huonos­ta tuo­to­s­ta, vaikka­pa suo­jel­lus­ta met­sästä tai hal­val­la vuokra­tu­ista sijoi­tusasun­noista. Omaisu­ut­taan huonos­ti hoita­van omaisu­u­den se kon­fiskoi pikkuhil­jaa valtiolle.

Tämän takia en ollut eri­tyisen innos­tunut STTK:n pääekon­o­misti Patrizio Lainàn esi­tyk­ses­tä palaut­taa omaisu­usvero Suomeen. Jos halu­an pääo­man omis­ta­jien mak­sa­van enem­män vero­ja, verot­taisin pääo­mat­u­loa, en pääomaa.

Puolen pros­entin pääo­mavero ei itseasi­as­sa ole aivan mitätön. Sijoi­tusasun­noista arvioidaan tule­van tuot­toa noin 3%/vuosi. Tästä 0,5 % merk­it­see kuu­den­nek­sen leikkaus­ta eli vas­taa 16,7 pros­ent­tiyk­sikön koro­tus­ta pääomatuloveroon.

Lainàn esitys on asuntopoliittisesti arveluttava

Kum­mallis­in­ta esi­tyk­sessä oli kuitenkin oman asun­non jät­tämi­nen omaisu­usveron ulkop­uolelle. Kun veroa muutenkin menisi vas­ta yli miljoo­nan euron omaisu­ud­es­ta, mitään poikamies­bok­se­ja täl­lä varauk­sel­la ei tuettaisi .

Vero­tus suosii jo nyt omis­tusasun­to­ja ja syr­jii vuokral­la asum­ista. Esi­tys vain kär­jistäisi tätä epäko­htaa, kos­ka vero kohdis­tu­isi vuokral­la-asumiseen mut­ta ei omis­tusasumiseen. Vuokral­la asumis­es­ta tulisi kalli­im­paa ja omis­tusasumis­es­ta halvempaa.

Olet­taisin Lainàn ekon­o­misti­na ymmärtävän, ettei ole aivan yksikäsit­teistä, kei­den mak­set­tavak­si mikin vero lop­ul­ta menee.  Jos vero kohdis­tu­isi kaikki­in vuokra-asun­toi­hin, se jäisi vuokralais­ten mak­set­tavak­si. Jos se kohdis­tu­isi vain osaan vuokra-asun­noista, kus­tan­nus jakau­tu­isi omis­ta­jien ja vuokralais­ten välil­lä. Minä en tiedä, miten suo­ma­laiset vuokra-asun­not omis­te­taan, mut­ta omaisu­usveroista vapautet­tavia omis­ta­jia lie­nee run­saasti. Näitä ovat ulko­maiset omis­ta­jat ja esimerkik­si ay-liike ja yleishyödyl­liset säätiöt. Nämä kaik­ki hyö­ty­i­sivät siitä, että omaisu­usvero nos­taisi vuokria.

Progressiivinen menovero

Suomes­sa ei ole oikein varaa siihen, että vero­tus pyrkii hidas­ta­maan koti­maisen sijoi­tus­var­al­lisu­u­den kart­tumista. Se kiihdyt­täisi Suomen tietä köy­htyväk­si tytäry­htiö­taloudek­si, takaisin erään­laisek­si Ruotsin köy­häk­si taka­maak­si. Toisaal­ta räikeät erot kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sis­sa ovat sosi­aalis­es­ti ikävä asia nekin.

Olen esit­tänyt ennenkin (esim. kir­jas­sa 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka) ratkaisuk­si pro­gres­si­ivista men­overoa – sitä että verotet­tavas­ta tulosta saisi vähen­tää säästämisen ja siihen lisät­täisi­in kaik­ki säästö­jen syömi­nen. Täl­löin ei olisi tarvet­ta edes eriyt­tää ansio- ja pääo­mat­u­lo­jen verotusta.