Syntyvyyden romahdus (1): ilmiö on yleismaailmallinen ja näyttää pysyvältä

Olen seu­ran­nut muu­ta­man vuo­den syn­tyvyy­den laskua Suomes­sa lähin­nä miet­tien, miltä huolto­suhde näyt­tää 2050-luvul­la. Pidin aluk­si toden­näköisenä, että kyse olisi tilapäis­es­tä laskus­ta vähän niin kuin vuosi­na 1972 ja 1973, jol­loin jostain syys­tä johtuen las­ten tekoa lykät­ti­in. Nyt syn­tyvyy­den laskua on kuitenkin jatkunut niin pitkään, että pelkästä lapsen­teon myöhen­tämis­es­tä ei voi enää olla kyse.

Kir­joitin täl­lä blogilla, että syn­tyvyy­den rom­ah­t­a­mi­nen on paljon val­tion velkaa suurem­pi ongel­ma Suomelle.

Eräs tut­tuni vinkkasi Anna Rotkirchin X‑viestiin eri maid­en syn­tyvyys­ti­las­toista. Kiitos siitä molem­mille. Tätä tietoa olin yrit­tänyt etsiä, mut­ta olin löytänyt vain van­hen­tunei­ta luku­ja. Rotkirchin tilas­tot osoit­ti­vat, että vuodes­ta 2015 vuo­teen 2023 – siis kahdek­san vuo­den aikana – syn­tyvyys on laskenut voimakkaasti jok­seenkin kaikkial­la maail­mas­sa. Kun ilmiö on yleis­maail­malli­nen, koti­maiset syyt kan­nat­taa pan­na syrjemmälle.

Jotain on muut­tunut perus­teel­lis­es­ti eikä vain Suomes­sa. Olin kat­sonut asi­aa liian Suo­mi-keskeis­es­ti, ja olisin sik­si yrit­tänyt löytää koti­maisia syitä syn­tyvyy­den laskulle.

Suomes­sa sataa naista kohden syn­tyy nyt noin 62 tyt­töä. Kos­ka lap­sia ja nuo­ria myös kuolee, niin san­ot­tu net­tou­u­si­u­tu­mis­luku on noin 0,6. Jos kaik­ki jatkuu ennal­laan, jokainen syn­tyvä sukupolvi on 60 % van­hempi­en­sa sukupolves­ta ja  36 % iso­van­hempi­en­sa sukupolves­ta. Ilman maa­han­muut­toa Suomen asukasluku putoaisi sadas­sa vuodessa jon­nekin alle kah­den miljoo­nan. En jak­sa laskea tätä tarkasti, kos­ka ole­tus tasan saman­laise­na pysyvästä syn­tyvyy­destä ei ole realistinen.

Suomen tilanne ei ole mitään ver­rat­tuna Etelä-Kore­aan, jos­sa sataa naista kohden syn­tyy vain run­saat 30 tyt­töä. Tämän mukaan Etelä-Kore­as­sa jatkos­sa las­ten ikälu­ok­ka on 30 % van­hempi­en ikälu­okas­ta ja alle 10 % iso­van­hempi­en ikälu­okas­ta. Maa on lopet­ta­mas­sa olemes­saolon­sa. Etelä-Kore­as­sa jotkut työ­nan­ta­jat mak­sa­vat henkilökun­nalleen 70 000 euroa bonus­ta lapsesta.

Etelä-Kore­aa merkit­tävämpi on kuitenkin Kiina. Kiina syn­tyvyys mullis­taa maail­man­his­to­ri­an. Maa luopui yhden lapsen poli­ti­ikas­taan vuon­na 2015. Sen jäl­keen syn­tyvyys ei ole nous­sut kuten oli tarkoi­tus vaan suo­ras­taan rom­ah­tanut. Kokon­aishedelmäl­lisyys on laskenut 1,75:stä 1,02:een. Sataa naista kohden syn­tyy enää noin 45 tyt­töä. Lukua las­kee tyt­tösik­iöi­den abor­toin­ti. Syn­tyvistä lap­sista on tyt­töjä vain 44 %. Kiinan asukasluku kään­tyy jyrkkään lasku­un. Maan hal­li­tus on epä­toivos­saan velvoit­tanut puolueen jäsenet han­kki­maan kolme las­ta, mut­ta sekään ei näytä pelittävän.

Kiinas­sa kiin­teistöala on suuris­sa vaikeuk­sis­sa. Nopeasti vähenevä väestö ei asi­aa ainakaan auta.

Suomessa syntyvyyden lasku Euroopan toiseksi nopeinta

Hedelmäl­lisyys on laskenut Suomes­sa seit­semässä vuodessa 24 pros­en­til­la. Se on toisek­si jyrkin lasku Euroopas­sa Liet­tuan jäl­keen, mut­ta emme me silti pohjil­la ole. Vielä alem­pi syn­tyvyys on Ital­ias­sa ja Espan­jas­sa, Puo­las­sa, Liet­tuas­sa ja Bosnia-Herze­gov­inas­sa. Kiinas­sa kansa ei oikein totel­lut hal­li­tuk­sen määräys­tä tehdä lisää lap­sia, mut­ta ei mene hyvin paavillakaan.

Olisi help­po etsiä syitä syn­tyvyy­den alen­tu­miselle hal­li­tuk­sen huonos­ta poli­ti­ikas­ta, mut­ta yhdek­sän kuukau­den toim­i­tu­sai­ka huomioon ottaen nyky­hal­li­tus ei ole voin­ut vuo­den 2023 lukui­hin vaikut­taa. Aika vähäisessä roolis­sa taitaa olla per­he­p­oli­ti­ik­ka olla, vaik­ka ei sekään täysin merk­i­tyk­setön­tä ole.

Lap­sil­isiä suurem­pi ongel­ma liit­tyy asumiseen. Lap­siper­he ei oikein pär­jää yksiössä. Lisäneliöi­den han­kkimi­nen on todel­la kallista kaupungeis­sa, jois­sa val­taosa lap­sista syn­tyy, kos­ka val­taosa nuorista nai­sista asuu kaupungeissa.

Merkit­tävä syy syn­tyvyy­den alen­e­miseen on, etteivät nuoret aikuiset löy­dä kump­pa­nia. Lapset­to­mia miehiä on vielä paljon enem­män kuin lapset­to­mia naisia, mis­tä voi hel­posti päätel­lä, että merkit­tävä osa miehistä tekee lap­sia use­am­man kuin yhden naisen kanssa. Erään­laista peräkkäistä moni­avioisu­ut­ta siis.

Nais­ten koulu­tus­ta­son nousu miehiä korkeam­mak­si tarkoit­taa, että yhä use­am­mas­sa parisuh­teessa nainen on miestään suu­rit­u­loisem­pi. Tämäkin alen­taa syn­tyvyyt­tä, kun per­in­tei­sistä rooli­malleista ei het­kessä päästä eroon.

Parhaan kuule­mani seli­tyk­sen syn­tyvyy­den laskulle antoi mielestäni Suomen yrit­täjien pääekon­o­misti Juhana Brotherus. Hänen mukaansa las­ten­teon vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on noussut.

Tämän tehokkaan ekon­o­mistikielisen ter­min kään­tämi­nen suomek­si on hie­man haas­tavaa, mut­ta yleiskielel­lä se tarkoit­taa, että las­ten van­hem­mat joutu­vat luop­umaan aiem­paa enem­män kaikesta kivas­ta, jos­ta lapset­tomat voivat naut­tia. Nuorten aikuis­ten elämä on muut­tunut mie­lenki­in­toisem­mak­si ja antoisam­mak­si, ja paljos­ta siitä jäävät lap­siper­heet paitsi.

Loogi­nen vas­taus tähän olisi tietysti, että elämästä pitää tehdä tylsem­pää, jot­ta mal­te­taan tehdä lap­si­akin, mut­ta ehkä ei nyt sen­tään mitään elämäniloveroja.

Elämän­muo­tomme ei ole kovin lap­simyön­teinen. En mene tähän syvem­min, mut­ta perussyynä pidän eristäy­tymistä yhä pienenevään ydin­per­heeseen. Mui­ta ihmisiä ei tapaa arkielämässä erik­seen kodin kuin ulkop­uolel­la, kuka missäkin.

Sama ongel­ma näyt­tää vaivaa­van koko teol­lista maail­maa. Sik­si kallis­tun sille kan­nalle, että muu­tos on pitkäaikainen.

Vas­taus voisi olla lisään­tyvä yhteisöl­lisyys, mut­ta siihen suu­taan ei juuri olla menos­sa. Jos elet­täisi­in yhteisöl­lisem­min, use­ampi nuori aikuinen tulisi tekemiseen vau­vaiäis­ten kanssa. Vau­vaku­ume tart­tuu epi­demi­an tavoin.

Voi olla, että lähivu­osikym­meninä maail­ma muut­tuu sel­l­aisek­si, että syn­tyvyy­den nousulle on edel­ly­tyk­siä, mut­ta en pysty ole­maan siitä varma.

Seu­raavis­sa postauk­sis­sa pohdin, mihin kaik­keen syn­tyvyy­den rom­ah­dus vaikut­taa ja miten esimerkik­si hyv­in­voin­ti­val­tio pide­tään yllä, kun ikäpyra­mi­di kään­tyy kärjelleen.