Ketkä pääsevät kaupunkiin?

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Euroopan suuret kaupun­git tem­pau­tu­i­v­at nopeaan kasvu­un. Imuun tart­tui myös Helsin­ki, jos­sa seudun väk­iluku on kas­vanut jo 330 000 asukkaal­la. Monis­sa kas­vavis­sa kaupungeis­sa asumisen hin­ta on nous­sut tuskallisesti.

Helsingis­sä asum­i­nen on kallis­tunut vähem­män, kos­ka asun­to­tuotan­toa on pystyt­ty lisäämään. Asukkaat tosin eivät ole tästä päät­täjiä kiit­täneet. Nyt asun­to­tuotan­to jumit­taa, vaik­ka väk­iluku kas­vaa entistä nopeam­min. Pian rak­en­ta­mat­ta jääneitä asun­to­ja tarvit­taisi­in. Rak­en­ta­jat ovat palan­neet koti­mai­hin­sa ja saat­ta­vat jäädä sinne.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus, jota vas­taan viisas val­tion toimii. Helsin­ki on jotain tehnytkin. Asun­to­tuotan­to kyykkää Helsingis­sä paljon vähem­män kuin seudun muis­sa kunnissa.

Jos kaik­ki halukkaat eivät mah­du, miten val­i­taan ne onnekkaat, jot­ka pää­sevät kaupunkiin?

Mak­sukyky ratkaisee, jos ei tehdä mitään. Mon­en mielestä näin tulee ollakin, kos­ka usko­vat, että suu­rit­u­loiset hyödyt­tävät kaupunkia eniten.

Eniten kaupun­ki kuitenkin hyö­tyy luo­vas­ta luokas­ta ja luo­va luok­ka kaupungista. Lon­toon ase­ma Bri­tann­ian talouden moot­to­ri­na on heiken­tynyt, kun rikkaat työn­tävät luo­vaa luokkaa ulos kaupungista.

Berli­i­ni oli parikym­men­tä vuot­ta sit­ten suuri start­up ‑hau­to­mo. Kaupungis­sa oli 150 000 tyhjää asun­toa. Asum­i­nen oli hal­paa jopa kaupun­gin keskus­tas­sa. Nyt vuokrat ovat nousseet siel­läkin. Men­estyneim­mät star­tupit men­estyvät yhä, mut­ta uusia ei juuri synny.

Pitäisikö työt­tömien tehdä kaupungeis­sa tilaa työssä käyville? Sil­loin he ainakin pysy­i­sivät työt­töminä, ja on heil­läkin ystävän­sä ja suku­laisen­sa. Entä mata­la­palk­ka-alo­jen työntekijät?

On vaa­dit­tu hin­tasään­nöste­lyä, mut­ta siitä seu­raa jono. Joskus ihail­imme Tukhol­man edullisia vuokria. Vuokra-asun­not ovat siel­lä yhä edullisia, mut­ta niihin on yli kymme­nen vuo­den jono. Tukhol­man pelas­tuk­se­na ovat pimeät markki­nat ja omis­tusasun­not, jot­ka vas­ta kalli­ita ovatkin.

Wien oli pitkään kuu­luisa edulli­sista asun­nois­taan. Kun niitä ei enää riitä kaikille, kaupun­ki varaa ne syn­type­r­äisille asukkailleen. Se olisi Suomes­sa kiel­let­tyä, eikä muutenkaan hyvä aja­tus. Omis­tusasumisen kaut­ta mah­dol­lisu­us asua Helsin­gin kan­takaupungis­sa kuitenkin kul­kee jo osit­tain perintönä.

Pari­isi antaa rahan ratkaista pääsyn itse kaupunki­in. Pieni­palkkaiset ovat ter­ve­tullei­ta radan­var­silähiöi­hin. Seu­rauk­se­na ovat val­ta­vat seg­re­gaa­tio-ongel­mat. Keltali­ivimie­lenosoituk­set läh­tivät polt­toaineen hin­nas­ta, mut­ta kään­tyivät nopeasti pari­isi­laiseli­itin vastustamiseksi.

Hal­li­tuk­sen toteut­ta­mat leikkauk­set asum­is­tu­keen ja ARA- ja ASO-tuotan­non alasajo tarkoit­ta­vat, että myös Helsin­gin seudun asu­jaimis­to tulee seg­re­goi­tu­maan samaan tapaan kuin Pariisissa

Suomes­sa hal­li­tus näyt­tää tähtäävän tähän malli­in ajaes­saan alas sekä asum­is­tukea että ARA-tuotantoa.

Helsingis­sä on tois­taisek­si seka­muo­to, jos­sa jotkut onnekkaat pää­sevät edullisi­in ARA-asun­toi­hin ja muut ovat markki­navoimien armoil­la. Kaikessa epälo­ogisuuk­sis­taan se pelit­tää jotenkuten. Toinen vai­h­toe­hto olisi, että pieni­palkkaiset saisi­vat selvästi korkeam­paa palkkaa ja mak­saisi­vat markki­navuokraa. Sik­si elinkei­noelämä kan­nat­taa ARA-asuntoja.

Voidaan kiis­tel­lä siitä, olisiko parem­pi­en palkko­jen ja markki­nahin­taisen asumisen vai­h­toe­hto parem­pi, mut­ta poli­ti­ikan vai­h­t­a­mi­nen merk­it­sisi vuosien ellei vuosikym­menten mit­taista tuskaa.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä. Tämä ver­sio on vähän pidem­pi kuin lehdessä julka­istu, kos­ka lehdessä merkkimäärän raja on ehdoton.