Suunnittelen erääseen kirjaan kirjoitusta segregaatiosta Helsingissä. Minulla oli sellainen käsitys, että tuloerot Helsingin asuinalueiden välillä ovat nopeassa kasvussa.
Otin tilastokeskuksen Paavo-tietokannasta tiedot ruokakuntien mediaanituloista osoittaakseni, kuinka ero ovat kasvaneet vuodesta 2010 vuoteen 2022. Saatoin eri vuosien tiedot yhteismitallisiksi jakamalla mediaanitulot koko maan mediaanituloilla. En ollut aineistoon oikein tyytyväinen, koska ruokakunnan mediaanituloihin vaikuttaa ratkaisevasti ruokakunnan koko ja asukkaiden ikä. Yhden tulonsaajan ruokakunnissa tulot ovat tietysti pienemmät kuin kahden tai useamman tulonsaajan ruokakunnissa (myös kotona asuvilla lapsilla voi olla tuloja) samoin kun elämänvaihe: opiskelijat, työikäiset ja eläkeläiset. Mutta sitä on käytettävä, mitä on helposti saatavilla.
Odotusten mukaisesti tulot olivat nousseet 12 vuodessa nopeasti kantakaupungissa ja esimerkiksi Kalliossa, ja heikentyneet suhteessa koko maan mediaanituloihin monilla ennestään pienituloisilla alueilla. Säännöstä oli kuitenkin paljon poikkeuksia. Niinpä päätin tiivistää tiedon kaupunginosien mediaanitulojen väliseksi keskihajonnaksi. Muuttujana oli siis mediaanitulot suhteessa koko maan mediaanituloihin.
Piirsin keskihajonnan kehityksen aikajanalle ja yllätyin. Keskihajonta on pienentynyt vuodesta 2010 vuoteen 2020 ja kääntynyt vasta sen jälkeen nousuun. Vuoden 2022 keskihajonta on kuitenkin pienempi kuin vuoden 2010 keskihajonta.
Kehotan kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, mitä sanon yllä aineiston puutteista. En myös tutustunut tulokäsitteeseen. Ansiotulojahan on opittu muuttamaan pääomatuloiksi ja piilottamaan tyystin.
Entä koulutustaso? Latasin taulukon 18 vuotta täyttäneiden koulutuksesta, tarkemmin sanoen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudesta 18 vuotta täyttäneestä väestöstä. En lähtenyt pisteyttämään muita koulutuksia. Harmitti, ettei tietoa ollut 30 vuotta täyttäneiden määrästä. Nyt 18–30 vuotiaat opiskelijat pääsivät sotkemaan tilastoa.
Melkein kaikissa kaupunginosissa ylemmän korkeakoulutuksen suorittaneiden osuus oli kasvanut nopeammin kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa se oli noussut 3,6 prosenttiyksiköllä. Helsingissä osuus oli noussut kaikissa kaupunginosissa ja vain viidessä hitaammin kuin maassa keskimäärin. Koulutetut keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Yksi noista viidestä Mellunmäki, mikä osoittaa mittarini yksipuolisuutta. Tulos olisi ollut toinen, jos mukana olisivat olleet ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet.
Laskin korrelaation ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vuoden 2010 osuuden ja sen 12 vuodessa tapahtuneen kasvun välillä. Muutoksen kasvua laskin yksinkertaisesti prosenttiyksikköinä menemättä mihinkään hienostuneisiin asteikkomuunnoksiin.
Korrelaatio oli odotuksen mukaisesti positiivinen, 0,28. Missä koulutettuja on paljon, sinne heitä tulee enemmän lisää kuin muualle. Kaupunginosien erot koulutuksessa siis kasvavat. Laskin myös keskihajonnan osuuksista vuosittain. Se on noussut tasaisesti. Tällä mittarilla kaupunginosat eriytyvät. Jos mitään riippuvuutta ei olisi, korrelaation olisi oltava lievästi negatiivinen, koska osuuden on sitä vaikeampi kasvaa, mitä korkeampi se on. Segregaation kasvu näkyy siis paremmin koulutuksessa kuin tuloissa.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia aineistossa on. Oheisessa taulukossa ovat ne seitsemän kaupunginosaa, joissa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut nopeimmin. Kärjessä ei ole Eira eikä Töölö vaan aivan muut kaupunginosat.
Gentrifikaatio etenee vauhdilla muun muassa Herttoniemessä, Roihuvuoressa, Alppilassa, Pasilassa, Koskelassa ja Kivihaassa.