Olen pitänyt liikakansoitusta maapallon pahimpana vitsauksena. Myös ilmastonmuutos on pitkälti sen syytä. Jos meitä olisi maapallolla miljardi, voisimme elää valistuneina luomakunnan kruunuina pelkästään uusiutuvan energian varassa ja jättää kunnolla tilaa muille eliöille.
Syntyvyys on laskenut ilahduttavasti. Vielä kuusikymmentä vuotta sitten yksi nainen synnytti elämänsä aikana 5,3 lasta, nyt enää 2,3 lasta. Väkiluvun kasvu pysähtyisi ennen pitkää, jos syntyvyys laskisi 2,1:een, mikä tapahtuu aivan pian. Väkiluku kasvaa silti 200 000 ihmisellä päivässä. Se johtuu siitä, että väestö on niin nuorta ja koska elinikä pitenee, mutta lopulta hedelmällisyysluku määrää tahdin.
Minä olen tottunut käyttämään nettouusiutumislukua. Se kertoo, kuinka monta aikuiseksi varttuvaa tyttölasta yksi nainen elämänsä aikana synnyttää. Se, että lasketaan vain tyttöjä, johtuu samasta syystä kuin se, että hedelmällisyys lasketaan naisista, ei koko väestöä kohden.
Esimerkiksi Kiinan tilanteesta nettouusiutumisluku antaa aivan toisen kuvan kuin kokonaishedelmällisyys, koska tyttösikiöitä abortoidaan maassa rutiininomaisesti.
Aivan viime vuosina syntyvyys on laskenut todella nopeasti. Jotain outoa on tapahtunut.
Suomessa nettouusiutumisluku pysytteli pitkään 0,8:n ja 0,9:n välillä, mutta parikymmentä vuotta sitten se alkoi laskea ensin hitaasti ja sitten jyrkästi. Vuonna 2023 se oli enää 0,61. (Tämä ei ole virallinen luku vaan oma laskelmani. Se perustuu Tilastokeskuksen ilmoittamasta kokonaishedelmällisyyslukuun 1,26, siihen että syntyneistä on tyttöjä 48,9 % eikä lapsikuolleisuuttakin ole)
Jos syntyvyys asettuisi pysyvästi tuolle tasolle, jokainen ikäluokka olisi 39 % vanhempiensa ja yli 60 % isovanhempiensa ikäluokkaa pienempi. Ilman maahanmuuttoa Suomen väliluku laskisi parissa sukupolvessa selvästi alle kahden miljoonan.
Etelä-Koreassa tilanne on vielä kriittisempi. Syntyvyyden ennustetaan laskevan siellä vuonna 2025 0;65:een, mikä tarkoittaa nettouusiutumislukua joka on nippa nappa yli 0:3:n. Väkiluku tulisi romahtamaan nopeasti niin, että voidaan puhua jo kansan katoamisesta. Kahdessa sukupolvessa ikäluokkien koko putoaisi siellä kymmeneen prosenttiin.
Siis jos syntyvyys pysyy tällä tasolla. Voihan Suomessa olla kyse tilapäisestä notkahduksesta kuten tapahtui vuonna 1973, kun nuoret jostain syystä lykkäsivät lapsen tekoa vuodella.
Minulla on sellainen tunne, että muutos on pysyvä. Pitäisin todennäköisempänä, että syntyvyys laskee yhä kuin että se nousisi. Olisi muodikasta syyttää valtiota siitä, etteivät lapsilisät ole pysyneet inflaation tahdissa, mutta en usko, että siitä on kyse. Kyse on pysyvästi kulttuurin muutoksesta, joka liittyy seksiin.
Ennen raskaus oli luonnollinen hinta seksistä. Useimpien mielestä se kannatti maksaa. Lapset kuuluivat avioliittoon. Ensisynnyttäjien keski-ikä oli jossain 20 vuoden tienoilla.
Sitten tulivat ehkäisykeinot. Ensisynnyttäjien keski-ikä nousi huomattavasti ja syntyvyys laski, koska 12-lapsisia perheitä ei enää juuri ollut. Kulttuuri ei kuitenkaan muuttunut. Nuoret katsoivat, että lapsia kuului tehdä, koska muutkin tekivät niin. Ihminen on matkiva eläin.
Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa lasten saaminen on aidosti päätökseen perustuva. Siitä voi päättää toisinkin. Moni on lapseton vapaaehtoisesti.
Säännöllinen seksikään ei Tinder-aikana edellytä pysyvä parisuhdetta.
Entä biologiset tarpeet eli niin sanottu vauvakuume? Vauvakuumeelle altistuu nähdessään vauvoja ja ollessaan niiden kanssa tekemisissä. Jos ei näe vauvoja, ei saa vauvakuumetta.
Lasten saaminen merkitsee suurta taloudellista uhrausta. Nykyinen elämänmuoto on hyvin kulutuskeskeistä eli siis kallista. Vaikka tulot ovat paljon isommat kuin 1980-luvulla, rahapula on pahempi. Asuminen on kallista ja lapsen takia pitäisi hankkia isompi asunto. Nuorilla on aika heikko usko omaan taloudelliseen tulevaisuutensa. Ehkä tämän takia syntyvyys on kääntynyt niin päin, että koulutetut naiset synnyttävät todennäköisemmin kuin kouluttamattomat.
Ei niitä raskauden taloudellisia ehtojakaan pidä väheksyä.
Nuorille äideille ankara rangaistus
Valtiovalta pyrkii nostamaan ensisynnyttäjien keski-ikää ja on siinä onnistunut hyvin. Yhteiskunta on käytännössä kieltänyt lasten teon ennen kuin on valmistunut opinnoista ja ollut töissä niin, että takana on vähintään vuosi hyväpalkkaista työtä. Mitkään harjoittelujaksot eivät siis kelpaa, vaan ennen kuin lapsen saa tehdä on päästävä hyväpalkkaiseen työhön.
Kiellon rikkomisesta rangaistaan ankarasti. Vankilaan siitä ei joudu, mutta sakkoa joutuu maksamaan 10 000 – 40 000 euroa. Näin ankarasti ei rangaista edes vakavasta pahoinpitelystä.
Tätä rangaistusta ei ole määrätty rikoslaissa vaan sosiaalipoliittisessa lainsäädännössä. On vähän laiskaa lainsäätäjältä määrätä ansiosidonnainen vanhempainraha riippuvaiseksi 12 kk:n edeltävistä tuloista, vain koska työttömyysvakuutuksessakin niin tehdään. Liikennevakuutuksessa korvaus määräytyy odotettavissa olevien tulojen perusteella, siis rammaksi ajettu lääketieteen opiskelija saa korvauksen lääkärin palkan mukaan.
Kun yhteiskunta näin pakottaa lykkäämään lastentekoa, voi olla, ettei lasta tulekaan, kun sitä haluaisi. Ainakaan kovin monta lasta ei tule, jos ensimmäinen tulee liki 40-vuotiana.
Valtion velkaantuminen tämän rinnalla mitätön ongelma
Minusta on hyvä asia, että väkiluvut kääntyvät laskuun, mutta jarrutuksessa olisi hyvä pysyä kohtuudessa.
Syntyvien ikäluokkien nopea pienentyminen on Suomen taloudelle paljon pahempi ongelma kuin nykyinen valtion velkaantumien. Kohta kouluista valmistuva ikäluokka pitää ohjata melkein kokonaisuudessaan hoitoalalle. Sellaisissa oloissa talouden ennuste on huono.