Koulushoppailun estäminen tuskin toimii

Jokin aika sit­ten pormes­tari Juhana Var­ti­ainen antoi Helsin­gin Sanomille haas­tat­telun siitä, että koulu­jen eriy­tymisen estämisek­si tulee luop­ua pain­ote­tu­ista luok­ista, esimerkik­si siis musi­ikkilu­ok­ista tai kieli­v­al­in­taan perus­tu­vista luokista.

Se oli Juhanal­ta rohkea ja kun­nioitet­ta­va teko, sil­lä hänen oma puolueen­sa on asi­as­ta täysin eri mieltä.

Nyt pain­ote­tu­ille luokille tulee oppi­lai­ta lähin­nä ”parem­mista” per­heistä. Näin oppisym­päristö on parem­paa muis­sakin aineis­sa. Kun oppi­laat ovat lah­jakkaampia, voidaan opet­taa vaa­ti­vam­min. Tänä tuot­taa koulun sisäitä segregaatiota.

Olen Juhanan kanssa samaa mieltä siitä, että seg­re­gaa­tio on vihe­liäi­nen ongel­ma, jon­ka ratkaisemisel­la on kiire. Helsingis­sä on menos­sa mas­si­ivi­nen muut­toaal­to, jos­sa keskilu­okkaisia per­heitä muut­taa pois huono­maineisil­ta alueil­ta.  Se tapah­tuu van­has­sa asun­tokan­nas­sa. Sik­si puuhastelu uus­tuotan­non sosi­aalis­es­ti hajaute­tul­la rak­en­teel­la ei riitä alkuunkaan.

Kymme­nen vuo­den kulut­tua Helsin­ki on aivan toisen­lainen ja paljon huonom­pi kaupun­ki, jos emme tee mitään. Voimme jopa olla jo peru­ut­ta­mat­tomasti myöhässä.

Juhanan esitys ei taida toimia

Tästäkään huoli­mat­ta en ole Juhanan kanssa samaa mieltä. Tavoit­teen jaan, mut­ta en usko hänen keinon­sa johta­van siihen, mihin hän sil­lä pyrkii – ei ainakaan ilman mui­ta toimenpiteitä.

Käytän tässä esimerkkinä Vuosaar­ta. Ensin ajat­telin käyt­tää kuvit­teel­lista itähelsinkiläistä kaupungi­nosaa, mut­ta Vuosaari on esimerkkinä hyvä, kos­ka se ei ole niin huono­maineinen kuin mon­et muut Itä-Helsin­gin kaupungi­nosat ja on sik­si esimerkkinä moni­u­loit­teisem­pi. Vuosaari on myös sisäis­es­ti vah­vasti eriy­tynyt johtuen 30 vuot­ta sit­ten tehdy­istä virheistä, joista ker­ron lisää ensi kuus­sa ilmestyvis­sä muistelmissani.

Tämän kir­joituk­sen lähtöko­htana on, että van­hem­mat tekevät melkein mitä vain saadak­seen lap­silleen hyvää ope­tus­ta. Mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa lapsen tule­vaisu­u­den peliko­r­tit jae­taan kouluiässä.

Tähän väli­in pieni sivu­juonne: kaupunkiym­päristön toimi­alan virkamiehet yrit­tivät tas­apain­ot­taa Vuosaaren sisäisiä sosi­aal­isia ero­ja kaavoit­ta­mal­la Meri-Rasti­lan tun­tu­maan houkut­tele­via omis­tusasun­to­ja, mut­ta lau­takun­ta kaa­toi tämän muiden näköko­h­tien takia. Virkamiehet oli­vat tästä vähän mört­se­jä, ja anteek­si nyt vain lau­takun­ta, niin olin minäkin.

Painotetuista luokista eriytettyihin musiikin tunteihin, mutta

Pain­ote­tun opetuk­sen voi vaikka­pa musi­ikissa toteut­taa myös jaka­mat­ta oppi­lai­ta sen poh­jal­ta eri luokki­in. Riit­tää, että he saa­vat eri ope­tus­ta vain musi­ikin tun­neil­la. Näin ainakin väitetään. Sit­ten väitetään aivan muu­ta. En ota tähän kan­taa, enkä ala säälitel­lä rehtori­parkaa, joka yrit­tää tehdä toimi­van luku­järjestyk­sen, kos­ka tämä ratkaisu sivu­ut­taa syyn siihen, mik­si moni van­hempi halu­aa lapsen­sa pain­ote­tulle luokalle.

Lap­si halu­taan pain­ote­tulle luokalle, kos­ka van­hem­mat katso­vat, että vain niin he voivat taa­ta lap­silleen hyvää ope­tus­ta tässä koulus­sa. Asia on siis juuri niin kuin pain­otet­tu­jen luokkien vas­tus­ta­jat sanovat.

Jos musi­ikkilu­ok­ka kier­tom­ah­dol­lisuute­na pois­te­taan, voi aina vali­ta pitkän sak­san, kos­ka sitä saa vain jois­sakin kouluis­sa. Lapsen koulumat­ka pite­nee, mut­ta tule­vaisu­us on tur­vat­tu- tai siis niin van­hem­mat ajat­tel­e­vat. Tämäkin tie on tukit­tavis­sa sijoit­ta­mal­la harv­inaiset kielet muual­la kuin varakkaiden aluei­den koului­hin, mut­ta sivu­u­tan sen nyt tässä.

Aina voi muuttaa pois

Jos ei ole mah­dol­lisu­ut­ta vält­tää lähik­oulun huonok­si oletet­tua ope­tus­ta, voi peri­aat­teessa muut­taa toiseen koulupi­iri­in. Se käy hyvin Vuosaaren sisäl­lä, kos­ka isos­sa kaupungi­nosas­sa on eri­laisia aluei­ta. Tämän seu­rauk­se­na aluei­den erot Vuosaaren sisäl­lä kas­va­vat. Kun koulupi­irin raja kul­kee kat­ua pitkin, asun­not kadun toisel­la voivat mak­saa jopa 500 €/m2 enem­män kuin toisel­la. (Tieto on Tuuk­ka Saari­maan selvityksestä)

Tähän ratkaisuk­si on esitet­ty ja sitä esit­ti myös Juhana, että koulu­jen oppi­laak­siot­toaluei­den rajo­ja laven­netaan. Niin­pä samal­la pihal­la leikki­neet Pekka ja Ville eivät enää pääsekään molem­mat kadun toisel­la puolel­la ole­vaan lähik­oulu­un, vaan kaveruk­set erote­taan toi­sis­taan niin, että Pekka määrätään kiin­tiöhyväo­saisek­si parin kilo­metrin päässä ole­vaan mata­lan sosi­aalilu­okan koulu­un. Sen toisen koulun vier­estä taas kul­jete­taan oppi­lai­ta Pekan lähik­oulu­un. Parin kilo­metrin koulumat­ka nyt ei ole kum­moinen, mut­ta tämäkään ei toi­mi, kos­ka toive lapsen hyvästä koulus­ta on niin vahva.

Näin taataan vain, ettei koulushop­pailu onnis­tu mis­sään päin Vuosaar­ta, mut­ta aina voi muut­taa pois Vuosaares­ta, vaik­ka Haa­gaan. Jos per­heel­lä ei ole keino­ja taa­ta lap­silleen hyvää ope­tus­ta niin kauan kun per­he asuu Itä-Helsingis­sä, keskilu­okan muut­tovir­ta pois Itä-Helsingistä kiihtyy entis­es­tään. Seg­re­gaa­tio voimis­tuu, vaik­ka sitä juuri piti vähen­tää. Vuosaari, joka kokon­aisuute­na on melko tas­apain­oinen alue sosi­aalis­es­ti, ei olisi sitä pitkään.

Bussittaminenkaan ei toimi yhdessä kunnassa

Seu­raavak­si voidaan ryhtyä kul­jet­ta­maan oppi­lai­ta kaupungi­nosas­ta toiseen, kuten tehti­in 1960-luvul­la Yhdys­val­lois­sa. Jot­ta tämä voisi toimia edes teo­ri­as­sa, pitäisi ajatuk­ses­sa olla mukana kaik­ki Helsin­gin seudun kun­nat. Minäpä luulen, että hyvien veron­mak­sajien haal­imises­sa vähän siipeen­sä saanut Espoo näkee tässä tilaisu­u­den, eikä lähde han­kkeeseen mukaan mis­sään tapauksessa.

Eikä se onnis­tu Helsingis­säkään kuin korkein­taan neljä vuot­ta. Ajatuk­sel­la ei ole kun­nal­lis­vaalien jälkeistä elämää.

Aina voi tietysti yrit­tää val­takun­nal­lista ratkaisua. Siinä on riskinä se, että varakkaat perus­ta­vat yksi­ty­isiä koulu­ja. Se ei ole edes  kovin kallista. Jos nyt mak­se­taan asun­nos­ta 500 €/m²enem­män, jot­ta päästää oikeaan koulupi­iri­in, voi hyvin mak­saa kymp­pi­ton­nin vuodessa yksi­tyisk­oulus­ta. Näin­hän las­ten­sa tule­vaisu­ud­es­ta huole­hti­vat tekevät jo nyt perus­ta­mal­la kris­til­lisiä koulu­ja. He tosin ovat huolis­saan las­ten­sa osas­ta vas­ta kuole­man jäl­keen. Mon­es­sa maas­sa, eri­tyis­es­ti Ruot­sis­sa, on yksi­ty­isiä koulu­ja varakkaiden per­hei­den lap­sille. Ne voi tietysti kieltää., mut­ta aika järeää tyk­istöä tässä tarvit­taisi­in, vaik­ka muitakin ratkaisu­ja olisi.

Pilalle säästetty inkluusio

Min­un lap­su­udessani osa oppi­laista sijoitet­ti­in apuk­oul­u­lu­okki­in. Se oli lapselle murskaa­va tuomio, joka merk­it­si, ettei hän tule elämässään men­estymään. Sil­loin vielä syy heikko­lah­jaisu­u­teen oli usein syn­ny­tyk­sen yhtey­dessä saatu aivo­vau­rio, joten ei tule­vaisu­us muutenkaan näyt­tänyt hyvältä, mut­ta nyt käyt­täy­tymishäir­iön vuok­si eri­ty­isopetuk­seen jou­tu­mi­nen on ikävä oheis­ran­gais­tus. Sik­si val­i­taan inkluusiota.

Helsin­gin ope­tus­lau­takun­ta tutus­tui ajatuk­seen noin 30 vuot­ta sit­ten Ital­ias­sa. Eri­ty­istä tukea saa­vat lapset sijoitet­ti­in Ital­ias­sa muiden oppi­laiden joukkoon, mut­ta hei­dän tuek­seen luokkaan annet­ti­in luokalle lisäresursse­ja niin, ettei muiden oppi­laiden edis­tymi­nen häiri­in­tynyt. Mak­soi aika paljon, mut­ta sen arvelti­in silti kan­nat­ta­van. Mak­saa­han yksi syr­jäy­tynyt nuorikin elämän­sä aikana melkoisesti.

Suomes­sa tämä uud­is­tus osui ikävästi 1990-luvun lamaan, jol­loin julkiselta taloudelta oli­vat rahat lop­pu. Inklu­u­sios­ta tehti­inkin säästö­toi­mi. Apuk­oul­u­lu­okkien menot säästyivät, kun tukea tarvit­se­vat nuoret pan­ti­in taval­lisille luokille ilman mitään tukea. Lop­putu­los oli aivan toisen­lainen kuin mihin pyrit­ti­in. Nyt tukea on vähän lisät­ty, mut­ta kyl­lä eri­ty­isop­pi­las on edelleen hait­ta luokan muille oppilaille.

Lisää rahaa positiiviseen diskriminaatioon ja paljon

Käytän sanaa posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio, kos­ka inhoan orwellilaisia uus­sano­ja. Poli­it­tis­es­ti kor­rek­tia olisi kai puhua myön­teis­es­tä eri­tyisko­htelus­ta tai jostain yhtä epäselvästä.

Koulu­jen ja luokkien välisen eriy­tymisen kimp­pu­un pitäisi siis käy­dä anta­mal­la merkit­tävästi lisää rahaa niille kouluille ja luokille, joiden oppi­laat ovat taval­lista haas­teel­lisem­pia, siis posi­ti­ivisel­la diskriminaatiolla.

Tätä on tehty Helsingis­sä vähäisessä määrin, mut­ta jo sekin on ollut tehokas­ta. Vat­tin tutk­i­ja Mikko Sil­li­man yllät­tyi itsekin siitä, kuin­ka vaikut­tavak­si hänen tutkimuk­sen­sa osoit­ti posi­ti­ivisen diskrim­i­maa­tion. Nämä rahat pitäisi suun­nilleen kym­menker­tais­taa. Sil­loin haas­tavam­mat oppi­laat opiske­li­si­vat pienem­mis­sä ryh­mis­sä tai luokas­sa olisi avus­ta­ja opet­ta­jan tukena.

Itse asi­as­sa heikom­pi­en aluei­den koulut eivät lisära­hoituk­ses­ta huoli­mat­ta saa enem­pää vaan vähem­män rahaa oppi­las­ta kohden kuin varakkaiden aluei­den koulut. Varakkail­la alueil­la opet­ta­jat ovat koke­neem­pia ja saa­vat sik­si koke­mus­lisää. Heille mak­se­taan palkkaa 12 kk vuodessa, kun huonom­mil­la alueil­la opet­taville sijaisille mak­se­taan vain lukukausien ajalta.

On taat­ta­va se, että kaik­ki koulut ovat hyviä. Muu­ta tietä ei ole.

Maa tarvitsee erityisluokkia matemaattisesti lahjakkaille

Tämä ei koske seg­re­gaa­tion tor­jun­taa. Minus­ta me tarvit­sisimme eri­ty­is­lu­okkia tai eri­ty­isope­tus­ta myös matem­ati­ikas­sa. Tätä tarvit­sisi kansan­talous. Olen seu­ran­nut opiske­li­joi­ta aikanaan tilas­toti­eteen laitok­sel­la Helsin­gin yliopis­tol­la ja nyt Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la. Uusien oppi­laiden matem­ati­ikan taidot laske­vat koko ajan. Yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa ei voisi enää olla niin vaikei­ta kysymyk­siä kuin parikym­men­tä vuot­ta sitten.

Kaik­ki hyväksymme sen, että toiset ovat musikaalisem­pia kuin toiset, eikä hyvin musikaa­li­nen san­ot­tavasti hyödy musi­ikin opiskelus­ta tavis­ten tahti­in. Sama kos­kee matem­ati­ikkaa. Lah­jakkaim­mat eivät saa koulu­aikanaan tosi­asi­as­sa matem­ati­ikan ope­tus­ta lainkaan.

= = = =

Seg­re­gaa­ti­olle pitäisi tehdä laa­jem­min jotain. On heiveröistä puuhastelua vaikut­taa vain uus­tuotan­non keinoin, kos­ka suuri eriy­tymi­nen tapah­tuu van­has­sa asun­tokan­nas­sa. Tämä on kokon­aan toisen kir­joituk­sen aihe. Tästä voisin löytää rahat posi­ti­iviseen diskriminaatioon.