Pääministeri Orpo perustelee sairaalaverkon karsintaa sillä, ettei nykyisiin sairaaloihin riitä hoitajia. Tämä sisältää oletuksen, että hoitajat siirtyvät jäljelle jääviin sairaaloihin, eli siis myyvät asuntonsa ja ostavat uudet ja puolisokin löytää työpaikan uudelta paikkakunnalta. Voi myös olla, että hoitaja vaihtaa alaa. Vaikka noin tapahtuisi, iloa kestäisi vain vuosi tai pari. Pääongelmaa se ei poistaisi.
Kannattaako hoitajien muuttaa työn perässä?
Koska muuton tulisi suuntautua pääasiassa muuttotappioalueelta kasvukeskukseen, asunnon vaihto on varsin kallis asia. Joutuuhan siinä myymään halvalla ja ostamaan kalliilla. Jos työuraa on jäljellä 15 vuotta, voi olla kannattavampaa vaikka mennä vielä huonopalkkaisempaan työhön kaupan kassalle.
Pääongelma on kuitenkin, että hoitoalalla on liian vähän väkeä. Tilanne ei jatkossa parane, kun hoidettavia eli ikäihmisiä on enemmän ja suuri määrä hoitohenkilöitä siirtyy itsekin eläkkeelle.
Se, ettei hoitoala houkuttele nuoria, johtuu siitä, että alalla maksetaan huonoja palkkoja suhteessa vaaditun koulutuksen pituuteen ja suhteessa muihin eurooppalaisiin maihin.
Tätä taas ei ole tarkoituskaan korjata vaan jäädyttää ennalleen. Orpon hallitus kaavaillee jopa lakia, jonka mukaan hoitajien palkkoja ei saa korottaa verrattuna vientialojen palkkoihin. Koska vientialoilla on myös palkkaliukumaa, jota julkisella puolella ei yleensä ole ollut, suunnitelmana on jopa alentaa hoitoalan palkkoja suhteessa muihin palkkoihin.
Mitä siis pitäisi opinto-ohjaajan peruskouluissa tehdä, olla neuvomansa oppilaan puolella vai yhteiskunnan edun puolella? Oppilaan puolta pitävän tulee varoittaa, ettei hoitoalalle kannata kouluttautua missään tapauksessa.
Hoitoalan järjestöjen ei kannata sopia palkoista
Tarkkaan ottaen Orpon tarkoituksena ei ole säätää lakia hoitoalan alipalkkauksen jatkumisesta vaan kieltää valtakunnansovittelijaa tai sovintolautakuntaa esittämästä palkkavinouman korjaamista. Sehän on suora kehotus hoitoalan järjestöille olla käyttämättä valtakunnansovittelijan palveluja.
Orpo pyrkii myös kieltämään vain hoitoalan sopimuskorotukset. Palkkaliukumia hän ei voi kieltää vaikka haluaisi.
En voi antaa kuin yhden neuvon hoitoalan järjestöille: älkää sopiko palkoista mitään! Näissä oloissa työehtosopimukset toimivat ankkurina, jotka säätelevät sopimuksia alasäin. Palkat liukuvat helpommin ylöspäin kun ei ole taulukkopalkkoja, joihin verrata.
Saman neuvon antaisin myös OAJ:lle. Opettajien palkat eivät huonoja, mutta ne ovat huonoja verrattuna siihen osaamiseen, jota me opettajilta toivomme. Pisa-tulosten heikkenemiselle on monia syitä, mutta yksi voi liittyä opetusalan houkuttelevuuteen. Opettajiksi eivät hakeudu enää ikäluokan parhaat. Alalla ei enää pyritä vaan sinne joudutaan.