Näen suomalaiselle hyvinvointivaltiolle kaksi poliittista uhkaa.
Poliittinen vasemmisto ei halua pitää suitsia kireällä vaan jakaa rahaa sympatian perusteella. Silloin kun demarit rakensivat hyvinvointivaltiota, he olivat rahankäytössä tiukkoja ja johdonmukaisia. Säännöt olivat ankaria. Tämä ote on höltynyt pahasti viimeisen 20 vuoden aikana. Jos hyvinvointivaltion rahoja käytetään tehottomasti, kärsijöinä eivät ole rikkaat vaan köyhät. Jos joku saa perusteettomia tulonsiirtoja, rahaa riittää muille tarpeessa oleville vähemmän.
Toinen ongelma ovat oikeistolaiset. Heidän pahin ongelmansa ei ole se, että he haluavat kyykyttää köyhiä ja lisätä tuloeroja. Aina tulee uusia vaaleja ja tästä kansa kostaa vaaleissa.
Kokoomuslaisten – perussuomalaisista puhumattakaan – ongelma on, että he ovat huonoja yhteiskunnallisessa insinööriosaamisessa – siis siinä, että muutetaan sääntöjä toimivasti, järkevästi ja kustannustehokkaasti. En yleensä arvostele yksittäisten henkilöiden osaamista, mutta nyt teen poikkeuksen asian yhteiskunnallisen merkityksen takia.
Millä tiedoilla kokoomuksessa tehdään päätöksiä?
Eduskunnassa asemansa puolesta kokoomuksen tärkein sosiaalipolitiikan osaaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho perusteli muutoksia sillä, että 56 000 toimeentulotuen saajaa voi siirtyä halvempiin asuntoihin. Onhan Etuovessa tarjolla 10 000 asuntoa pelkästään pääkaupunkiseudulla. On kyllä, mutta ne eivät ole erityisen halpoja. On noin 900 sellaista asuntoa, joihin voi siirtyä toimeentulotukinormin mukaisen vuokran toivossa. Nuo 56 000 ylivuokraa maksavaa toimeentulotukiasiakasta eivät tietenkään aivan kaikki ole pääkaupunkiseudulla, mutta valtaosa taitaa olla, koska täällä on niin korkeat vuokrat. Mia Laihon kannanotto osoitti, että hän on tarjonnan määrällisestä puolesta aivan pihalla. Ja hän siis on eduskunnassa kokoomuksen tärkein aivo tässä asiassa. Tämän lisäsi hallitus aikoo ensisijaisia tukia alentamalla siirtää ensi vuonna kymmeniä tuhansia kotitalouksia lisää toimeentulotuen piiriin, joten tuo 56 000:n muuttamaan pakotettavan määrä tulee kasvamaan merkittävästi.
Hallituksen pyrkimystä tehdä toimeentulotuesta pienituloisten pääasiallinen tukimuoto en ymmärrä lainkaan. Toimeentulotuella olevan ei kannata käydä töissä, koska työssäkäynti tuottaa tappiota – työmatkat, työvaatteet ja lounasruokailu nyt esimerkiksi. Toimeentulotuen muodostamassa tuloloukussa olevien määrää pitäisi vähentää eikä lisätä.
Asumismenojen omavastuusta luopuminen oli virhe
Otan nämä toimeentulotuen ylivuokrat esille, koska pidän itse ongelmaa todellisena ja vastustin sen tietoista aikaansaamista parikymmentä vuotta sitten. Pidin virheenä sitä, että toimeentulotuen saajalta vietiin kaikki kannustimet vähentää asumismenojaan. Kun fatta maksaa kaikki ajateltavissa olevat asumismenot, asukkailla ei ollut tarvetta pitää vuokraansa kohtuullisena ja vuokranantajan kannatti nostaa vuokraa kuinka paljon tahansa. Ei tällainen voi toimia. Hämmästyikö joku, että menot kasvoivat?
Olin ollut joskus viime vuosituhannella sopimassa toimeentulotukeen liittyvästä neljän prosentin vastuusta asumismenoista. Jos siis päädyit valitsemaan 100 euroa kalliimman asunnon, maksoit siitä kuukaudessa neljä euroa enemmän. Tätä pidettiin kohtuuttomana ilmeisesti siksi, että se saattoi vapailla vuokramarkkinoilla olevat eriarvoiseen asemaan ARA-asunnon saaneisiin nähden. Tällainen epäoikeudenmukaisuus ARA-politiikkaa liittyy eikä se rajoitu toimeentulotuen saajiin.
Omavastuu pitäisi palauttaa ja voisi se olla jyrkempikin kuin vanha neljä prosenttia. Kun yksinelävän vuokrakatto on nyt 694 euroa, omavastuu voisi olla nolla esimerkiksi euroa 600 euroon saakka, kymmenen prosenttia sen ylimenevältä osalta ja 20 prosenttia yli 694 euron osalta. Tämä edellyttäisi toimeentulotuen perusosan nostamista noin kymmenellä eurolla.
Kelan joustava vuokrakatto
Kela julkaisi kussakin kunnassa hyväksyttävät korkeimmat vuokrat, mutta jos ei löytänyt riittävän halpaa asuntoa, Kela jatkoi maksamista. Nyt ilmeisesti Kela on saanut joitakin muuttamaan halvempiin asuntoihin, koska niitä on nyt saatavilla, ei kymmentä tuhatta, mutta joitakin satoja. Muutama vuosi sitten puolet helsinkiläisistä toimeentulotukiasiakkaista sai tukea normia korkeampaan vuokraan. Uudempaa tietoa minulla ei ole, mutta yleistä se tuntuu olevan. Kaikki vuokranantajat eivät ole sikoja, mutta osa on. Sika ei jätä käyttämästä hyväksi tällaista avointa piikkiä.
Mutta kuvitteleeko joku, että 56 000 kotitaloutta pystyy löytämään kolmessa kuukaudessa halvemman vuokra-asunnon niistä 900 asunnosta, joita on tarjolla? Tämä edellyttää massiivista siirtymää asuntomarkkinoilla. Kyse on keskisuuren kaupungin kokoisesta joukosta, jonka pitäisi siis muuttaa kolmen kuukauden kuluessa.
Ei tällaista voi tehdä kertarysäyksellä. Tämä pitää porrastaa ja antaa asuntomarkkinoille enemmän aikaa sopuetua. Kannattaisi ehkä alkaa sinkuista, koska näiltä vapautuu isompia asuntoja lapsiperheille ja niin edelleen. Lapset kärsivät pakkomuutoista eniten, koska koulu ja kaverit.
Sinänsä tämä on hyvä aika alentaa toimeentulotukiasiakkaiden maksamia vuokria. Se ei ehkä edellytä edes muuttoa toiseen asuntoon. Pääkaupunkiseudulla on 12 000 tyhjä vuokra-asuntoa. Vuokranantaja saattaa näissä oloissa olla valmis alentamaan vuokraa, koska uuden vuokralaisen etsiminen voi viedä kauan.
Toimeentulotukiasiakkaat, ainakaan kaikki, eivät ole erityisen kyvykkäitä neuvottelemaan vuokranantajien kanssa. Jonkun pitäisi ottaa heidän puolestaan yhteyttä vuokranantajaan ja esittää vuokran alentamista.
Toteutus ratkaisee
Tämän päivän Hesarissa Kelan edustaja sanoo, että lain muutos tulee tuskin vaikuttamaan juuri mihinkään. Onhan Kelalla jo nyt vastaava ohjeistus. Lakia ei vielä ole, mutta hallituspuolueiden edustajat julistavat, että muutos tulee olemaan merkittävä. Se riippuu aivan siitä, miten pykälät kirjoitetaan.
Helsingin ympäryskunnat kärsivät
Jos edustaisin Helsingin ympäryskuntia, olisin hallituksen aikeista raivoissani. Tarkoittaahan halvemman asunnon etsiminen monelle muuttoa Helsingistä kehyskuntin tai ainakin Espooseen ja Vantaalle. Toimeentulotukiasiakkaat eivät ole erityisen hyviä veronmaksajia. Lisäksi kotikunta maksaa puolet toimeentulotuesta, vaikka Kela sitä hallinnoikin. Nämä menot siirtyvät pois Helsingiltä ympäryskuntien vastuulle. Helsingissä vapautuneisiin asuntoihin taas muuttaa työssä käyviä.