Yritän hahmottaa esimerkkilaskelmilla, miksi hallituksen sosiaalipoliittiset aikeet eivät tee työn vastaanottamisesta kannattavampaa, vaan pikemminkin vähentävät sitä, kun on kyse työmarkkinatukea saavista.
Tässä kirjoituksessa käsittelen työmarkkinatuella olevia. Joku voi pitää näitä marginaalisena ryhmänä, mutta eri maat eroavat työllisyydessä toisistaan siinä, kuinka hyvin ne onnistuvat työllistämään syystä tai toisesta huonotuottoista työvoimaa. Osaavien ja hyvin koulutettujen ja terveiden työllistäminen ei ole vaikeaa milläkään maalle.
Otan esimerkin pienituloisesta yksinhuoltajasta nimeltään Anna, jolla on kolme lasta, iältään kuusi ja 11 vuotta ja joka on töissä kaupan kassalla. Palkka on kokoaikatyöstä 2000 €/kk tai 12 €/h. Hänellä on hyvät suhteet työnantajaansa niin, että hän voi tosiasiassa sopia tekemänsä tuntimäärän haluamakseen. Tämä on tietysti lainvastaista, koska tehdessään osa-aikatyötä hän saa soviteltua päivärahaa, vaikka silloin hänen oikeastaan pitäisi haluta kokoaikatyötä.
Jos Annalta kysytään hänen halustaan tehdä kokoaikatyötä, hän tietysti vastaa, että haluaa sitä, koska muunlainen vastaus tulisi hänelle kalliiksi.
Sosiaaliturvaan liittyä lainsäädäntö on niin monimutkaista, että sen tarkastelemiseksi pitäisi oikeastaan olla viranomaisten julkaisema laskentamalli. Sellainen oli ennen kaikkien saatavilla, mutta ei näytä olevan enää tai en ainakaan ole löytänyt. Tällaisen mallin olemassaoloa vastustettiin, koska se helpottaa sosiaaliturvasuunnittelua. Varoitan siis, että laskelmissani voi olla virheitä. Etuudet on määrätty sentin tarkkuudella, mutta käytän pyöristettyjä arvoja.
Anna asuu lapsineen vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa Helsingissä ja maksaa siitä vuokraa 1100 euroa kuussa. Tämä ylittää maksimivuokran sekä asumistuessa (1072 euroa) että toimeentulotuessa (993€). Vaikka Kelasta on neuvottu häntä muuttamaan halvempaan asuntoon, hän ei halua tehdä sitä lasten koulun, näiden kavereiden ja oma työmatkansa takia. Anna pitää ruuanlaitosta ja osaa tehdä terveellistä ruokaa halvoista perustarvikkeista. Niinpä hän pystyy maksamaan normin ylittävän osan vuokrasta itse.
Annan tilanne vuonna 2023
Jos Annalla ei ole tuloja lainkaan, hän saa asumistukea 858 €, työmarkkinatukea 1021, lapsilisää 337 , elatustukea/apua 377 €. Veroa hänen on maksettava työmarkkinatuesta 170 € kuussa. Niinpä hän saa käteen 2423 euroa. Hänellä on kuitenkin oikeus toimeentulotukeen 2450€/kk. Kun tästä vähennetään hänen nettotulonsa, hän Kelasta saa 27 €/kk, jos viitsii sitä hakea.
Jos Anna hankkii palkkatuloja, työmarkkinatuki alkaa pienentyä, kun hänen ansiotulonsa ylittävät 300 euroa. Jokainen ansaittu euro pienentää työmarkkinatukea 50 sentillä. Asumistuki alkaa pienentyä, kun työmarkkinatuki ja palkka ylittävät yhteensä 1408 euroa, mikä raja tulee hänelle vastaan, kun palkka ylittää 575 euroa kuussa. Yhteensovitus on 33,2 prosenttia, mutta koska palkkatulo vähentää työmarkkinatukea, satanen lisää palkkaa pienentää asumistukea 16,8 euroa ja efektiiviseksi marginaaliveroksi muodostuu 66,8 prosenttia. (Itse asiassa hitusen vähemmän, koska palkan noustessa ja työmarkkinatuen pienentyessä vero laskee hieman.)
Toimeentulotuen leikkaantumatta Anna saa ansaita 150 euroa kuussa, minkä hän saa tekemällä kerran viikossa töitä kaksi tuntia. Tällöin hänen nettoansionsa ovat 2600 euroa, josta toimeentulotuen osuus on edelleen 27 euroa. Jos hän lisää työtunteja, toimeentulotuki leikkaa aluksi ansioita niin, ettei niistä koidu hänelle hyötyä, mutta tasanne on niin kapea, ettei sillä ole käytännön merkitystä.
Tekemällä töitä 16 tuntia viikossa, Anna saa palkkaa 800 €/kk, työmarkkinatuki on laskenut 723 euroon ja asumistuki 786 €. Vero on pienentynyt 106 euroon. Niinpä Anna saa käteen 2917 euroa eli hän on hyötynyt työnteosta yhteensä 457 euroa kuussa. Verrattuna siihen, että hän ansaitsisi vain 150 €/kk Anna on hyötynyt 317 euroa/kk.
Jos Anna tekisi 80 prosenttista työaikaa, esimerkiksi siis nelipäiväistä viikkoa siis, hänen ansiotulonsa olisivat 1600, asumistuki 652 euroa ja työmarkkinatuki 371 euroa. Veroa menisi 136 euroa ja käteen jäisi 3201 euroa.
Tässä vaiheessa Annan on oltava tarkkana, ettei vahingossakaan tee työtä tuntiakaan yli, koska siitä häntä rangaistaisiin työmarkkinatuen menetyksellä. Ylimääräinen tunnin työ alentaisi ansioita yli 350 eurolla. Nipin napin takaisin omilleen hän pääsisi vasta tekemällä täyttä työaikaa. Tässä ansaintarajassa ei ole mitään järkeä minkään näkökohdan kannalta, mutta työmarkkinajärjestöt valvovat sitä silmä tarkkana, jotta perusturvassa ei olisi mitään parempaa kuin ansioturvassa.
Kokoaikatyötä tekemällä Annan nettoansiot lapsilisineen ja elatusapuineen olisi 3240 euroa.
Tilanne vuonna 2024
Katsotaan miten tämä asetelma muuttuu hallituksen työhön kannustavien toimien seurauksena. Annaa kannustetaan töihin leikkaamalla hänen asumistukeaan 140 eurolla ja työmarkkinatukeaan 221 eurolla poistamalla siitä lapsikorotukset. Annalla ei ole hätää, koska hän saa yhä entisen suuruista toimeentulotukea. Kun ensisijaiset tuet ovat nyt pienemmät, hän saa toimeentulotukea noin euroa 330 euroa. Hän voi edelleen tienata 150 euroa kuussa menettämättä euroakaan toimeentulotukea. Itse asiassa toimeentulotuki nousee 75 eurolla, koska työmarkkinatuki pienenee sen verran yhteensovituksen ansiosta, eli toimeentulotuki hänelle maksetaan nyt noin 400 euroa kuussa.
Sekä asumistuesta että työmarkkinatuesta on poistettu 300 euron suojaosuus, joten tulot leikkaavat näitä etuja nyt ahnaammin. Lisäksi kun tietty tuloraja on ylitetty, asumistuki pienenee nyt 35 %:n yhteensovituksella, kun se ennen pieneni 33,6 prosentin yhteensovituksella.
Nyt Annan pitäisi siis ansaita nettona lisää 400 euroa kuussa ennen kuin hyötyy työnteosta senttiäkään verrattuna 150 euron tienestiin. Tätä helpottaa hieman se, että Annan verotus pienenee ansiotulojen kasvaessa ja työmarkkinatuen pienentyessä.
Vasta kun Anna tekee 16 tuntista työviikkoa ja ansaitsee 800 euroa kuussa, hän pääsee irti toimeentulotuesta. Vasta sen jälkeen hän alkaa hyötyä taloudellisesti työnteostaan verrattuna siihen, että ansaitsisi 150 euroa kuussa. Tänä vuonna 16-tuntinen työviikko tuottaisi Annalle 2920 euroa, mutta ensi vuonna vain 2600 euroa. Ajatuksena tässä on patistaa Anna kokopäivätyöhön.
Koska Annan työmarkkinatuki loppuu sopivasti, kun tulot nousevat 1600 euroon, sakkoa 80 prosentin tuntirajan ylittämisestä ei tulisi. Kokoaikaisesta työstä Anna ansaitsisi 2990 euroa, kun tänä vuonna sillä ansaitsisi 3240 euroa. Vähennystä siis yli 350 euroa.
On selvä, että osa-aikatyö ei Annalle enää kannattaisi. Joko kaksi tuntia viikossa tai kokoaikatyö. Muu ei kannata.
Hallitus tekee Annan osalta osa-aikatyöstä taloudellisesti järjetöntä, mutta laskee myös kokoaikatyön kannattavuutta, eikä edes vähän
Kannattaisiko Annan enää mennä edes kokoaikatyöhön? Verrattuna siihen, että tekisi töitä vain pari tuntia viikossa, hän ansaitsisi kokoaikatyöstä 300 euroa, eli vajaat 15 euroa päivässä. Työssä käynti edellyttäisi kuitenkin sopivat vaatteet, työmatkan maksamisen ja saisi aikaan sen, että halpa kotiruoka vaihtuisi kalliisiin eineksiin. Lapsille pitäisi antaa rahaa välipalaan. Anna saattaisi hyvinkin päättää tehdä töitä vain tuo pari tuntia viikossa. Se hoituisi perjantaisin ruuhka-apulaisena.
En oikein usko, että Annan kaltaisten keskuudessa hallituksen toimet keskimäärin lisäävät tehtyjä työtunteja.
Anna on siis työmarkkinatuella. Tilanne muuttuu toisenlaiseksi, jos hän onkin ansiosidonnaisella, mutta siitä toiste.
Hallitus halusi lapsikorotukset pois työttömyysturvasta, koska palkoissakaan ei niitä ole. Työmarkkinatukea soviteltuna saavat vertaavat kuitenkin tilannetta toimeentulotukeen ja toimeentulotuessa on varsin suuret ”lapsikorotukset”.
Jos ajattelisimme vain työmarkkinatukea, siinä kannattaisi säilyttää lapsikorotukset ja poistaa kielto tehdä töitä yli 80 % täydestä työajasta. Itse asiassa soviteltua päivärahaa kannattaisi maksaa jopa pienipalkkaiseen kokoaikatyöhön, jotta ei tulisi loukkuja. Jos köyhiä on tarve kyykyttää, eikö asumistuen leikkaus riittäisi aluksi?
Työmarkkinatukea saavien kohdalla hallitus on toiminut suorastaan tyhmästi. Se johtunee siitä, että työmarkkinatuen rakenne on sidottu ansiosidonnaiseen päivärahaan ja tämä kytkös on pyhä. Ansiosidonnaisen puolella taas on kyllä korjattavaa.
Tässä esitetty kannustinloukku johtuu toimeentulotuesta, jota hallitus ei ole alentamassa. Tarkoitus on painostaa toimeentulotukea saavia töihin pakkotyöllistämällä nämä kuntiin. Helsingin esimerkiksi pitäisi työllistää kymmeniä tuhansia. Ei taida onnistua.