Olen surullinen siitä suunnasta, johon hallitus on Suomea viemässä. En jaksaisi jäkättää hallitusohjelman pöyristyttävistä yksityiskohdista, koska ongelmana on suunta eivätkä yksityiskohdat. Enkä sitä paitsi usko, että osa-aikatyötä tekevältä yksinhuoltajalta lopulta viedään 400 euroa kuussa, vaikka niin uhotaan.
Olen tavoitellut pienten tuloerojen yhteiskuntaa, mutta aivan eri keinoin kuin poliittinen vasemmisto on tavoitellut. Tarpeesta uudistaa työelämää olen samaa mieltä hallituksen kanssa. Se pitäisi tietysti tehdä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, mutta jos palkansaajajärjestöillä ei ole halua uudistaa mitään, se on tehtävä heidän neliraajajarrutuksestaan huolimatta.
Olen nähnyt jäykän työehtosopimusjärjestelmän paitsi köyhdyttävän tätä maata myös olevan suurena syynä esimerkiksi miesten ja naisten palkkaeroihin — säännösteleehän järjestelmä miesten palkkoja ylöspäin ja naisten alaspäin. Mitenkään muuten veturinkuljettajan (koulutus 8 kk) palkka ei voisi olla kaksinkertainen lähihoitajan (koulutus 2–3 vuotta) palkkaan nähden.
Markkinaehtoiset palkat ja täydentävät tulonsiirrot
Minun ajatukseni taloudellisesta tasa-arvosta on ollut antaa työvoiman hinnan määräytyä melko markkinaehtoisesti ja tasata tästä koituvat tuloerot pieniä palkkoja täydentävillä tulonsiirroilla. Sellaisessa yhteiskunnassa rakenteellinen työttömyys olisi paljon pienempää kuin säädeltyjen palkkojen yhteiskunnassa ja tulonjako olisi oikeudenmukaisempi.
Huomattakoon, että palkka-asteikon yläpäässä palkat määräytyvät jo nyt markkinaehtoisesti, vaikka Akava ei järjestöllisistä syistä sitä tunnustakaan.
Hallitus pyrkii päinvastaiseen. Se leikkaa työttömiltä ja sairailta, mutta vielä enemmän se leikkaa pienipalkkaisilta osa-aikatyötä tekeviltä. Tarkoitus näyttää olevan lopettaa täydentävät tulonsiirrot. Pyritään markkinaehtoisiin palkkoihin mutta niin, ettei eroja tasata lainkaan.
Tähän tietysti vastataan, että tasaahan verotus. Verotus tasaa tuloeroja suuri- ja pienipalkkaisten välillä, mutta ei lainkaan pieni- ja vielä pienempipalkkaisten välillä. Siihen tarvitaan täydentäviä tulonsiirtoja. Siinä osassa työmarkkinoita myös ovat suurimmat ongelmat.
Taikasauva laskee tasapainotyöttömyyden nollaan?
En tiedä mitä pitkittyneissä hallitusneuvotteluissa on oikein tapahtunut, mutta kaikki siellä olleet tuntuvat uskovan kiiluvasilmäisesti, että kun työttömien ja sairaiden tulonsiirtoja työttömiltä ja sairailta leikataan, nämä tervehtyvät ja työllistyvät oitis ja heistä tulee hyväpalkkaisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä.
On jokseenkin mahdotonta, että kaikki kohtaanto-ongelmat katoaisivat tuosta hetkessä ja tasapainotyöttömyys painuisi nollaan.
Etteikö sairailta leikattaisi? Sairauspäivärahaan ei puututa eikä työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta sairauden köyhdyttämälle asumistuki on olennainen osa taloutta ja asumistukea leikataan, Helsingissä oikein rutkasti.
Työttömien köyhdyttämisellä tarkoitan työmarkkinatukea saavia. Heiltä viedään lapsikorotukset ja heikennetään asumistukea. Siitä on selvää näyttöä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston pidentäminen ja tason porrastaminen nopeuttaa työllistymistä. Ansiosidonnaista saavat ovat työmarkkinoilla halutumpia, ovathan he olleet ennen töissä.
Ramman aasin kepittäminen
Ongelmana ovat työmarkkinatukea saavat, jotka eivät ole olleet koskaan tai ainakaan pitkään aikaan töissä. Heidän joukossaan on huomattavan paljon niitä, joiden mahdollisuudet työllistyä ovat vähäiset. Sipilän hallitus selvitti perustulokokeilulla, saadaanko pitkäaikaistyöttömät työllistymään, jos se tehdään heille erittäin kannattavaksi. Ei saatu, tosin maahanmuuttajat saatiin.
Ajatus patistaa työttömät töihin tekemällä heistä köyhiä johtaa pienellä osalla siihen, että he työllistyvät, mutta valtaosalla siihen, että he vain köyhtyvät. Varastan tähän Mika Malirannan termin aamun Hesarista. Tämä on ramman aasin kepittämistä. Tosin hän tarkoitti sillä patistamista töihin matalasuhdanteen aikana.
Ei myöskään ole selvä, että työttömien köyhdyttäminen edes lisää todennäköisyyttä työllistyä. Noin kymmenen vuotta sitten eräät MIT:n ekonomistit päätyivät tutkimuksessaan vastakkaisen tulokseen. Kun työttömästä tehdään niin köyhä, että hänen arkensa on pelkkää selviytymistä, aikaa ei jäi mihinkään sellaiseen, jota työllistyminen edellyttäisi. Heidän aineistonsa koski Yhdysvaltoja. Toisenlaisista oloista kerätyt tulokset eivät välttämättä päde Suomessa, mutta sen tietysti ymmärtää, ettei työllistymistä edistä, jos päivät kuluvat leipäjonossa.
Olen referoinut tuota tutkimusta tällä blogilla, mutta en löytänyt aivan pienellä etsimisellä 3872 kirjoituksen joukosta.
Pienten tuloerojen maissa asiat ovat paremmin kuin suurten tuloerojen maissa. Se, että Suomi on maailman onnellisin maa, johtuu ratkaisevasti pienistä tuloeroista. Ennustan, että uusi hallitus onnistuu pudottamaan Suomen kärkipaikalta.
Voi olla, ettei Gini-kerroin kovin paljon nouse, mutta köyhyydessä elävien ihmisten määrä nousee ja heidän köyhyytensä syvenee.
Joukoittain väkeä toimeentulotuelle
Hallitusohjelman mukaan hallitus pyrkii vähentämään toimeentulotuella olevien määrää. Kaikki toimenpiteet näyttävät kuitenkin tähtäävän toimeentulotuella olevien määrän voimakkaaseen kasvattamiseen. Kun ensisijaisia tulonsiirtoja leikataan jopa sadoilla euroilla, mutta toimeentulotukeen ei kosketa, kymmenet tuhannet putoavat toimeentulotuelle. Hallitus kuvittelee, että köyhdyttämällä osa-aikatyötä tekeviä nämä siirtyvät kokopäivätyöhön, mutta useampia taitaa pudota toimeentulotuelle ja luopua työnteosta lähes kokonaan. Toimeentulotuessa on se vika, että tulot eivät nouse, vaikka hankkii ansiotuloja. Saa ansaita 150 €/kk, mutta kaikki sen yli menevä osa vähennetään toimeentulotuesta sataprosenttisesti. Se on kuin kärpäspaperi. Kun sille joutuu, ei pois ole pääsyä. Kuitenkin uhotaan, että kaikki työllistyminen muka kannattaa. Tämän jälkeen ei kannata.
Työvoimassa on niitä, jotka eivät töihin kelpaa ja erityisen paljon niitä, jotka voivat tehdä vain suhteellisen huonotuottoista työtä, jossa ei edellytetä mitään erityisosaamista eikä täyttä työkykyä. Tämä uusi linja tuomitsee töihin kelpaamattomat köyhyyteen, mutta myös pienipalkkaiset joko työttömiksi köyhiksi tai työssäkäyviksi köyhiksi.
Niissä maissa, jotka ovat onnistuneet nostamaan työllisyyden korkeaksi, yleensä tuetaan matalapalkkaista työtä. Näin tehdään kannattavaksi myös huonotuottoinen työ, jonka tekeminen on parempi kuin ei tee työtä ollenkaan. Jopa Yhdysvalloissa on varsin antelias verohyvitysjärjestelmä, Earned Income Tax Credit. Kun ansaitsee itse dollarin, yhteiskunta antaa 40 senttiä sen päälle. Sen käyttöönotto lisäsi työllisyyttä melkoisesti.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri tulee muuttumaan leipäjonojen pidentyessä. Nuori, joka ei näe tulevaisuudessaan mitään toivoa, joutuu helposti rikollisille poluille. Jengiväkivaltaan syyllistyvät nuoret ovat suurimmalta osaltaan heitä, joilta on evätty mahdollisuudet menestyä laillisin keinoin.
Onko vasemmisto sittenkin oikeassa
Pitääkö minun siis hylätä ajatukseni oikeudenmukaisesta markkinatalousmaasta ja ryhtyä tukemaan ay-liikkeen tavoitteita ajaa etujaan lakkoilemalla? Risoo, mutta ehkä silti pitää, mutta se tie on köyhtyvän kansantalouden ja eriarvoisuuden tie, sillä lakkoase on tehokkain miesvaltaisilla aloilla. Kirjastonhoitajaa se ei auta.
Se myös lisää rakenteellista työttömyyttä ja sitä kautta köyhdyttää kansantaloutta. Ay-liikkeen keino on talouden kannalta työn tarjontakartelli. Ajatuksena on vähentää työn tarjontaa palkkojen nostamiseksi. Näin päästään markkinaehtoisten palkkojen yläpuolelle, mutta sen hintana on, että työllistyneiden määrä vähenee. Niiden pienipalkkaisten asema tietysti paranee, jotka onnistuisivat pysymään töissä ja niiden huononee entisestään, jotka näin hinnoitellaan ulos työmarkkinoilta.
Voi hyvinkin olla, että tämä oikeistokonservatiivinen hallitus kaatuu seuraavissa vaaleissa ja saamme tilalle tuhoa täydentävän kiiluvasilmäisen vasemmistohallituksen, joka lähtee kääntämään maatamme takaisin menneisyyteen. Ojasta allikkoon?
= = = =
Niissä sosiaaliturvan muodoissa, joihin hallitus lekallaan iskee, on kyllä korjattavaa. On typerää, että soviteltua päivärahaa saava pääsee kokopäivätyötä vastaaviin tuloihin jopa alle 20 tunnin viikkotyömäärällä ja on typerää tukea verovaroin kaupan alan halua teettää osa-aikatyötä. Voidaan myös kysyä, kannattaako yhteiskunnan tukea kalliita asumiskustannuksia kaupungeissa, vai olisiko parempi, että korkeiden asumiskustannusten kaupungeissa maksettaisiin korkeampia palkkoja sen sijaan, mutta näitä asioita tulisi korjata taidolla eikä lekalla iskemällä.
Kirjoitan näistä seuraavissa postauksissa.