Miksi asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta ei tule palauttaa

Laitoin X:ään (Twit­ter) ketjun  asun­to­lain­o­jen korkovähen­nyk­sistä, joi­ta demar­it esit­tävät palautet­taviksi. Julkaisen sen yht­enäisek­si edi­toitu­na myös tässä. 

Asun­to­lain­o­jen korko­jen verovähen­nysoikeu­den palaut­tamista on perustel­tu asun­to­tuotan­non elvy­tyskeinona. Sel­l­aise­na se olisi teho­ton ja menisi pääosin ohi maalin. Suo­ra tuki tuotan­nolle olisi paljon tehokkaam­paa ja Helsin­gin osalta tilapäi­nen ton­tin­vuokrista tin­kimi­nen uusien vuokra­sopimusten osalta.

On kysyt­ty, mik­si sijoi­tusasun­non korot saa vähen­tää vero­tuk­ses­sa, mut­ta oman asun­non korko­ja ei saa. Ero on siinä, että sijoi­tusasun­non vuokra on verotet­tavaa tuloa, jota omas­sa asun­nos­sa asumis­es­ta ei mak­se­ta. Ei siis ole tuloa, jos­ta korko vähennetään.

On aivan hölmöä tukea epälo­ogista veronalen­nus­ta vain, kos­ka verot ovat niin korkei­ta. Kun yhtä veroa alen­netaan, toista on korotet­ta­va. Sik­si veronalen­nusten kohdal­la on käytet­tävä eri­ty­istä hark­in­taa ja kohdis­tet­ta­va alen­nuk­set haitallisi­in veroi­hin säi­lyt­täen vero­tuk­sen kokon­aisu­us loogisena.

Asumisen ohel­la vero­tus vääristää asetel­maa omis­tusasumisen hyväk­si ja vuokra-asumisen tap­piok­si, kos­ka vuokra-asumis­es­ta syn­tyy (peri­aat­teessa) vero­tu­lo­ja ja omis­tusasumis­es­ta ei syn­ny. Tas­apain­oti­lanteessa vuokral­la asum­i­nen on tuon veron ver­ran kalliimpaa

Jos A ja B menevät asumaan ris­ti­in tois­t­en­sa omis­tami­in asun­toi­hin vaikka­pa lyhempi­en työ­matko­jen takia, molem­mat menet­tävät rahaa, kos­ka joutu­vat mak­samaan veroa per­imästään vuokras­ta   ̶  Joutu­vat, vaik­ka eivät perisi toisil­taan vuokraa, kos­ka verot­ta­ja ei ole tyh­mä. Tämä ker­too vero­tuk­sen vääristymis­es­tä yleen­sä, eikä se pois­tu räätälöimäl­lä jokin eri­ty­isalen­nus esimerkin ris­ti­in­vuokrauk­sen osalta. Jos kahdessa muuten saman­laises­sa kaupungis­sa toises­sa asu­taan pääosin vuokral­la ja toises­sa pääosin omis­tusasun­nois­sa, jälkim­mäis­es­tä ker­tyy val­ti­olle selvästi  vähem­män vero­tu­lo­ja kuin ensimmäisestä.

Ekon­o­mistien ratkaisu on verot­taa omis­tusasu­jaa siitä lasken­nal­lis­es­ta vuokrat­u­losta (asun­to­tu­lo), jon­ka hän saisi, jos asun­nos­sa asu­isi joku muu. Mauno Koivis­to sanoi, että suuren yleisön on vaikea näin abstrak­tia asi­aa ymmärtää, joten asia kan­nat­taa unohtaa.

Toinen vai­h­toe­hto olisi saat­taa vuokrat­u­lot verova­paik­si, mut­ta suuri yleisö kuvit­telee, että näin tuet­taisi­in ahnei­ta vuokranan­ta­jia, vaik­ka todel­lisu­udessa hyö­ty tulisi vuokralaisille halvemp­ina markkinavuokrina.

Nyt yhtiölain­o­jen lyhen­nyk­sil­lä kikkailu on tehnyt vuokrat­u­losta verova­paan, mut­ta tähän ratkaisu­un liit­tyy monia ongelmia.

Kiin­teistövero ei ole keino toteut­taa tas­a­puolisu­ut­ta, kos­ka sitä mak­se­taan samoin perustein myös vuokra-asunnoista.

Korko­jen verovähen­nysoikeus ei tek­isi asumis­es­ta halvem­paa, kos­ka etu kap­i­tal­isoi­tu­isi asun­to­jen hin­toi­hin. Tietysti ne, jot­ka ovat osta­neet asun­ton­sa hal­val­la aikana, jol­loin korko­ja ei saanut vähen­tää, hyö­ty­i­sivät siitä, että verovähen­nysoikeus tulisi voimaan sen jäl­keen, kun he ovat asun­ton­sa ostaneet.

Yhden asumiseen liit­tyvät jär­jen­vas­taisen veron pois­taisin. Varain­si­ir­toverossa ei ole mitään järkeä.