Pakolaisten määrä maailmassa kasvaa konfliktien lisääntyessä sekä Afrikan samanaikaisen väestöräjähdyksen ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Se tarkoittaa, että kaikkien vauraiden maiden, myös siis Suomen, on otettava jatkossa huomattavasti enemmän maahanmuuttajia humanitäärisin perustein. Kun tarjolla on hädänalaisia enemmän kuin voidaan ottaa, on keskeistä, miten maahanmuuttajat valikoidaan, jotta taloudellisesta uhrauksesta saadaan suurin hyöty tai toisin päin, jotta uhraus ei olisi saavutettuun hyötyyn nähden kohtuuttoman kallis.
Vähän lukuja: pelkästään Turkkiin on tullut Syyrian sodan vuoksi neljä miljoonaa pakolaista. Kiinan koko kymmenmiljoonainen uiguuriväestö täyttäisi vainon kohteena olemisen kriteerit, mutta he eivät pysty hakeutumaan rajoillemme turvapaikkaa anomaan. Kiina varmaankin kyllä päästäisi heidät lähtemään, joten ties vaikka he joskus tulevatkin.
Afrikan väestöräjähdys
Afrikan väestöräjähdys yhdistettynä siihen, että ilmastonmuutos tekee suuresta osasta Afrikkaa ruuan tuotannolle sopimattoman, lisää muuttopaineita Eurooppaan. Jos hyvin käy, syntyvyys Afrikassa voi sinänsä laskea nopeasti. Kun ajatollahit tulivat valtaan Iranissa, maan syntyvyys puolittui kymmenessä vuodessa. Joissakin Afrikan maissa maan hallitus kannustaa nopeuttamaan väestönkasvua, jotta maasta ja kansasta tulisi mahtavampi. En tunne sanottavaa sympatiaa tätä kohtaan.
Toteanpa vain, että kunnon eläkejärjestelmästä olisi suurta hyötyä Afrikassa, jos ei kaikille, niin lapsettomille.
Liikaväestö ei ole peruste pakolaisuuteen, mutta yleensä kun väkeä on liikaa, keksitään että vähemmistö on liikaa ja konflikti on valmis. On sinänsä yhtä tappavaa kuolla nälkään kuin konfliktien seurauksena.
Pakolaissopimus tehtiin henkilökohtaista vainoa pakeneville
Jos Navalnyi onnistuisi pakenemaan vankilastaan ja ilmaantuisi Suomen rajoille, hän olisi malliesimerkki pakolaisesta, joita Geneven pakolaissopimuksella tarkoitetaan. Tällaisia olivat myös Chilen sotilasjuntan vainoa pakenevat älymystön edustajat. Sodan kauhuja pakeneviin ei Geneven pakolaissopimuksessa keskitytä, vaikka asia oli tuoreessa muistissa sopimuksen tekohetkellä .
Vastaanottajamaan kannalta vainoa pakenevat ovat ”hyviä” pakolaisia, koska vaino kohdistuu yleensä hyvin menestyneisiin. Meillä Helsingin yliopiston tilastotieteen laitoksellakin oli 1970-luvulla lehtorina yksi Chilen pakolainen.
Entä sellaiset pakolaiset kuin Turkkiin paenneet neljä miljoonaa syyrialaista? Toivon, että he pääsevät pian palaamaan, mutta jos eivät pääse, taakkaa pitää jakaa ja valita tästä joukosta osa kuhunkin Euroopan maahan.
Miten pakolaiset tulisi valita?
Jos Suomen pitäisi ottaa Turkin pakolaisleireiltä tuhat pakolaista, miten heidät pitäisi valita?
Aivan pöljästi tapa on nykyinen, jossa jonossa saa kiilata maksamalla salakuljettajille ja ilmaantumalla maamme rajoille. Tämä ylläpitää rikollisuutta ja sen vuoksi Välimereen hukkuu tuhansia ihmisiä vuosittain, Kansan uutisten mukaan 20 000 henkeä viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Tämä valikointitapa on lisäksi erittäin harhainen. Irakista tuli vuonna 2015 lähinnä vain nuoria miehiä.
Vastaanottajan kannalta nämä rajoille ilmestyvät ovat tietysti hyviä, koska aivan tumpelo ei pysty järjestämään matkaa kaukaiseen Suomeen.
Rajoille ilmestyvistä turvapaikan hakijoista on erotettava Navalnyin kaltaiset henkilökohtaisen vainon uhrit. Muut panisin samaan jonoon kiintiöpakolaisten kanssa. Kiintiöpakolaisia pitäisi vastaavasti ottaa huomattavasti enemmän. Nykyinen kansalliskonservatiivinen hallitus tekee päinvastoin: puolittaa kiintiöpakolaisten määrän suosien siten vain rajoille ilmestyviä. Miksi ihmeessä!
Nykyinen politiikka altistaa Euroopan pakolaisten avulla tehtävään painostukseen. Sitähän on jo nähty. On itse aiheutettua tehdä tästä ongelma. Rajojen sulkeminen maahan painostustarkoituksella ohjattuilta pakolaisilta sisältää tietysti sen riskin, että joukossa on oikeita hädänalaisia, joille pakolaisstatus on syytä myöntää, mutta eikö ketään häiritse se, että sama ongelma heillä oli jo ennen kuin heidät ohjattiin Eurooppaan?
Koska pakolaisstatus pitäisi oikeastaan myöntää satoja kertoja suuremmalle määrälle ihmisiä kuin on mahdollista ottaa vastaan, heidät tulisi valikoida selvästi nykyistä tarkemmin. Tarkempi valikointi ei tarkoita pienempää määrää. Määrää pitäisi päin vastoin kasvattaa.
Valitaan ne, jotka hyötyvät eniten
Minulla ei ole perehtyneisyyttä esittää, millä kriteereillä pakolaisen hädänalaisuutta tulisi mitata. Periaatetasolla sanon vain, että pitäisi valita ne, jotka hyötyvät pääsystä maahan eniten. Tähän vaikuttaa silloin se, kuinka hädänalainen on heidän tilanteensa lähtömaassa JA kuinka hyvin heidän oletetaan menestyvän Suomessa. Tämä jälkimmäinen kriteeri tietysti vaikuttaa myös siihen, mitä heidän vastaanottamisensa Suomelle maksaa vai maksaako mitään. En pidä tätä häpeällisenä kriteerinä, sillä ”halpoja” pakolaisia voidaan ottaa vastaavasti enemmän, jolloin ongelmaa helpotetaan enemmän. Pakolaispolitiikan sankarillisuutta ei pidä laskea sillä perusteella, paljonko se maksaa, vaan sillä, paljonko se tuottaa hyötyä pakolaisille.
Eniten maahan pääsystä tietysti hyötyy se, jonka henki näin pelastetaan. Henkensä kaupalla pakenevia pitää tietysti auttaa ehdoitta pohtimatta sitä, miten he menestyvät Suomessa.
Onko väärin valikoida Suomeen esimerkiksi lähinnä lukutaitoisia tai jopa akateemisesti koulutettuja, vai merkitseekö se heidän kotimaansa köyhdyttämistä? Jos he ovat sullottuina pakolaisleirille kotimaan harjoittaman vainon vuoksi, ei kotimaa heidän osaamisestaan hyödy, ei edes halua hyötyä.
Ovi auki siirtolaisille
Suomen hyötyäkin saa tavoitella. Turvapaikan hakijoista pitäisi erottaa päältä ne, jotka voidaan ottaa maahan siirtolaiskriteerein, ja antaa heille työlupa, jos he vetävät pois pakolaishakemuksensa.
Pakolaisten joukossa on elintasopakolaisia. Ei se sen kummallisempaa ole kuin oli muutto Suomesta Ruotsiin 1960-luvulla.
On tietysti väärin käyttää turvapaikkamenettelyä päästäkseen korkeamman elintason maahan. Paine tähän vähenisi huomattavasti, jos ovi siirtolaisuuteen avattaisiin. Siinä taas kriteerinä olisi menestyminen Suomen työmarkkinoilla. Sosiaaliturvan piiriin pääsee vasta oltuaan töissä riittävän pitkään. Päästäkseen kunnan jäseneksi on oltava Suomessa vuosi.
(En muuten löydä mistään tietoa siihen, kuinka pitkään vaikkapa bulgarialaisen pitää olla töissä Suomessa ennen kuin hänen työttömyysturvansa (työmarkkinatuki) maksajaksi tulee Bulgarian sijasta Suomi.)
Siirtolaiskriteerien nojalla maahan tulevien määrä asettuu automaattisesti maan vastaanottokyvyn rajoihin, koska työpaikka pitää olla.
Nyt kun siirtolaiseksi pääseminenkin on vaikeata, aina löytyy niitä, jotka pyrkivät rahastamaan sillä, että ”auttavat” jotain pääsemään maahan.
Jos ei olisi tulleja ja tuontikieltoja, ei olisi salakuljetustakaan. Sama koskee siirtolaisuutta.
Siirtolaiskriteereillä tulevalla on kannustin hyväksyä työehtosopimuksia matalampi palkka. Tämän valvontaa tulee tehostaa.
Voidaan perustella asiaa myös niin, että jos toinen tulee mieluummin alemmalla palkalla kuin ei lainkaan, hänen kannaltaan se on parempi ratkaisu. Niin onkin, mutta ei suomalaisen yhteiskunnan kannalta.