Hal­li­tuk­sen asun­topoli­it­tiset päätök­set ovat herät­täneet keskustelun siitä, mik­si verora­hoin pitäisi tukea joidenkin asum­ista kalli­il­la alueil­la, joi­hin  itse mak­sav­il­la keski­t­u­loisil­la ei ole mitään asi­aa. Asia ei koske vain Helsinkiä. Samaa kysyi joku min­ul­ta Tam­pereel­la Koskipuistossa.

Jos ajat­telemme asi­aa vain yksilöi­den kannal­ta, vas­taus on, ettei minkään takia, mut­ta jos ajat­telemme yhteisö­ta­sol­la, vas­taus on seg­re­gaa­tion estämiseksi.

Seg­re­gaa­tio on suurten kaupunkien vihe­liäi­nen ongel­ma, joka tulee hyvin kalli­ik­si, jos se päästetään irti. Kat­sokaa vain, miten on käynyt Ruotsissa.

Perus­suo­ma­laiset menivät tähän kokoomuk­sen ansaan var­maan sik­si, että eivät näe mitään ulko­maalaisvi­hansa sokaisemil­la silmil­lä. Seg­re­gaa­tio liit­tyy maa­han­muut­toon, mut­ta kyl­lä aivan koti­maisin voimin on saatu aikaan vaar­al­lisel­la taval­la eriy­tyneitä asuinaluei­ta jo sil­loin, kun maa­han­muut­ta­jia ei juuri ollut.

Olen tehnyt pin­ta­puolisia tutus­tu­mis­matko­ja eräisi­in pääkaupunkiseudun slum­mi­u­tuneisi­in kaupungi­nosi­in. Omien havain­to­jeni mukaan huonovoin­tiu­us ei näy niinkään maa­han­muut­ta­jis­sa vaan hei­dän kan­ta­suo­ma­lai­sis­sa naapureissaan.

Omat koke­muk­set ovat kuitenkin huono tiedonlähde. Päät­täjänä olisin kiin­nos­tunut vähän kat­tavam­mas­ta tiedos­ta, mut­ta sitä ei jostain syys­tä saa tuottaa.

Palkkojen on noustava

Julk­isu­udessa on huudet­tu, että asum­istuen leikkauk­set pieni­palkkaisil­ta merk­it­sevät, ettei perushoita­jan pal­ka­lla ole varaa asua pääkaupunkiseudul­la. Ei siinä niin käy, että sairaaloista lop­pu­vat hoita­jat ja rav­in­toloista tar­joil­i­jat. Heil­lä on vain mak­set­ta­va korkeam­paa palkkaa. Koko maan alueel­lista tas­apain­oa ajatellen tämä voi olla jopa hyvä asia. Yri­tys­ten kan­nat­taa siirtää työ­paikko­ja muualle Suomeen – tai Viroon.

Ongel­mana on kuitenkin val­tion rahoit­ta­ma sote. Onko val­tion tarkoi­tus ottaa huomioon, että alan palkat nou­se­vat pääkaupunkiseudul­la väk­isin suh­teessa muuhun maahan?

Eilen Helsin­gin val­tu­us­tossa salin vasem­mal­ta puolelta vaa­dit­ti­in työ­suhdea­sun­to­ja tur­vaa­maan työvoiman saan­ti. Olisin olet­tanut näitä ehdo­tuk­sia salin patru­u­na­puolelta. Ali­palkatun kannal­ta on yksi ja hailee, käyt­tääkö kaupun­ki hänen palkkansa nos­toon 300 euroa vai saman sum­man hänen vuokransa alen­tamiseen — eri­ty­ses­ti nyt, kun ali­hin­tainen työ­suhdea­sun­to las­ke­taan verotet­tavak­si etu­udek­si, pait­si jos se on Ara-asun­to. Siinä on kuitenkin se vin­ha ero, että työ­suhdea­sun­to sitoo palka­nsaa­jan työ­nan­ta­jaansa. Miten täl­lainen riip­pu­vu­us­suhde voi olla vasem­mis­ton tavoitteena?

Segregaation torjuminen Helsingissä

Suh­taudun pes­simistis­es­ti siihen, voidaanko seg­re­gaa­tio­ta tor­jua suun­taa­mal­la uus­tuotan­toa tas­a­puolis­es­ti eri tulolu­okille. Sil­lä vaikute­taan ensim­mäiseen asukkaaseen, mut­ta sen jäl­keen alkaa muut­toli­ike, jos­sa rikkaat muut­ta­vat yhteen suun­taan ja köy­hät toiseen. Lop­putu­lok­se­na on, että huonot alueet jäävät köy­hille ja rikkaat asut­ta­vat hyvät alueet.

Olen asunut lap­suuteni Munkkiniemessä. Se oli vielä 1950-luvul­la sosi­aalis­es­ti mon­imuo­toinen. Me asuimme omis­tusar­avas­sa, paras kaveri­ni Posti­pankin vuokrat­alos­sa. Nyt Munkkinie­mi on puh­taasti rikkaiden aluet­ta, kos­ka Eliel Saari­nen suun­nit­teli siitä niin hyvän alueen.

Voimme suurel­la rahal­la asut­taa joukon pien­i­t­u­loisia rikkaiden keskelle, mut­ta meil­lä ei ole mitään keino­ja asut­taa rikkai­ta köy­hien asuinalueille. Kuitenkin seg­re­gaa­tion haitallisin pää on siel­lä köy­hien asuinalueilla.

Kaupunkiso­si­olog­it ovat min­ulle ker­toneet, että mitään hyvää ei syn­ny siitä, että alim­mas­ta tulode­si­ilistä siir­retään ihmisiä asumaan alueille, jos­sa muut kuu­lu­vat ylimpään desi­ili­in. Syn­tyy vain kaupungi­nosa, jos­sa asuu fyy­sis­es­ti tois­t­en­sa lomas­sa kak­si väestöä, joil­la ei ole kanssakäymistä keskenään.

Sekä rikkaiden että köy­hien aluei­ta pitäisi monipuolis­taa keski­t­u­loisil­la. Siinä tosin uhkaa­vat keski­t­u­loiset lop­pua kesken.

Rahaa kan­nat­taisi käyt­tää vähem­män siihen, että ensim­mäiset asukkaat jakau­tu­vat tas­a­puolis­es­ti ja enem­män siihen, ettei huono­ja asuinaluei­ta ylipäätän­sä tehdä. Jos niitä on sat­ut­tu tekemään, niitä kan­nat­taa paran­taa suurel­lakin rahal­la. Tehokkain­ta rahan käyt­töä on posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahat koulutukseen.

Näin on mah­dol­lista tor­jua seg­re­gaa­tio­ta Helsin­gin sisäl­lä, mut­ta sille ei voi­da mitään, että kauas on pitkä mat­ka. Han­kala työ­mat­ka las­kee asun­to­jen arvoa ja vuokraa. Tämä saa köy­hät muut­ta­maan kauas – niin kuin on tapah­tunut Pari­isin esikaupunkialueil­la ja Tukhol­mas­sa. Se ei ole hyvä asia. Ellette usko, käykää tutus­tu­mas­sa asi­aan Ruot­sis­sa tai Ranskassa.

ARA-asuntoja vai asumistukea?

Tois­sa val­tu­us­tossa tuin kokoomuk­sen Otto Meren puheen­vuoroa, jos­sa hän sanoi, että pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista on paljon järkeväm­pää tukea asum­istuel­la kuin tar­joa­mal­la ali­hin­noitel­tu­ja ARA-asun­to­ja joillekin onnekkaille.

Asum­is­tu­ki kohdis­tuu parem­min pien­i­t­u­loille, se kohtelee kaikkia samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la taval­la, asukas saa vali­ta asun­ton­sa vapaasti mis­tä hyvän­sä, se ei syn­nytä luk­i­tus­vaiku­tus­ta, niin ettet kan­na­ta muut­taa, vaik­ka työ­paik­ka siir­ty­isi toiselle puolelle kaupunkia, ARA-asun­not tuot­ta­vat enem­män seg­re­gaa­tio­ta ja niin edelleen.

Nyt oli tietysti riemullista pala­ta Otto Meren puheen­vuoroon ja sanoa, että nyt te kokoomus­laiset käytän­nössä lakkau­titte asum­istuen pien­i­t­u­loisil­ta. Silti Otto Meri oli oike­as­sa – siinä edel­lisessä kokouksessa.

Asum­istues­sa tuen saa­ja on itse vas­tu­us­sa siitä, kuin­ka kalli­is­sa asun­nos­sa asuu, kun taas ARA-vuokra on suun­nilleen sama Kon­tu­las­sa ja Kata­janokalla. Tämä tietysti syn­nyt­tää seg­re­gaa­tio­ta, vaik­ka jostain syys­tä näin ei tois­taisek­si ole tapah­tunut. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­näköis­es­ti tois­t­en köy­hien kanssa samas­sa kaupungi­nosas­sa kuin asum­is­tukea saa­va köy­hä. Halu­aisin saa­da tämän tutkimuk­sen aineis­ton käyt­tööni nähdäk­seni, selit­tyykö se vain van­hoil­la syn­neil­lä, sil­lä, että 1970-luvul­la ARA-asun­to­ja keskitet­ti­in tiet­ty­i­hin kaupunginosiin.

Toinen syy saat­taa olla se, että asum­istues­sa voi vali­ta parem­man sijain­nin ja isom­pi­en neliöi­den välil­lä vapaasti.

Jos on mah­dol­lista rak­en­taa ARA-asun­to­ja arvoalueille niin, että asukkaan saa­ma vuokratu­ki on huo­mat­tavasti suurem­pi kuin muual­la, ei pitäisi olla estet­tä seg­re­gaa­tion estämisek­si myös sille, että asum­is­tu­ki kor­vaa korkeam­mat vuokrat arvokkail­la alueil­la. Tästä oli kyse siinä, että ARA:n sal­li­mat enim­mäisvuokrat  ovat vielä tois­taisek­si korkeam­mat Helsingis­sä kuin muual­la pääkaupunkiseudul­la, mut­ta tähän on siis tulos­sa lop­pu. Jos­sain vai­heessa Espoo ja Van­taa ymmärtävät, että tämä on hei­dän taloudel­lis­ten etu­jen­sa vas­taista, kan­nus­taa­han se helsinkiläisiä pien­i­t­u­loisia muut­ta­maan niiden radan­var­silähiöi­hin, niin juna- kuin metro­radankin varrelle.

Hal­li­tus vähen­tää myös Ara-asun­to­jen rak­en­tamista.  Tämä olisi järkevää, jos pain­opis­tet­tä muutet­taisi­in kohti asum­is­tukea, mut­ta nyt vähen­netään molempia.

Tulo­ra­jat ovat tulos­sa takaisin. En pitäisi tätä kovin merkit­tävänä asiana. Olen ainakin luul­lut, ettei niitä hyvä­tu­loisille nytkään jaeta.

Merkit­täväm­pää on se, että tulot on tarkoi­tus tark­istaa määräa­join. Asun­nos­ta lentää ulos, jos on ere­htynyt han­kki­maan liikaa tulo­ja. Tästä tulee kaikkien aiko­jen kan­nustin­loukku, sil­lä euron yli­t­u­lot voivat viedä kym­me­nien tuhan­sien euro­jen edun. Vuokran­tark­istusvuon­na on syytä pitää ylimääräistä lomaa oma­l­la kus­tan­nuk­sel­la. Net­ti­in tulee var­maankin tulo­jenseu­ran­tao­hjel­mat tätä varten.

Vaik­ka tulo­jen lievä yli­tys esimerkik­si 500 eurol­la sal­lit­taisi­in, eurosta se on silti kiin­ni. Rajan on vain korkeam­mal­la. Häätö tulee, jos tulot ylit­tävät rajan 501 eurolla.

Pidän paljon järkeväm­pänä, että yli­t­u­loisille määrätään korkeampi vuokra. Ei tarvitse las­ten vai­h­taa koulua ja kaveri­porukat säi­lyvät ja asu­jaimis­to on monipuolisempaa.

Kun tulot yli­t­u­lois­t­en korkeam­mas­ta vuokras­ta menevät ARA-yhtiölle, laske­vat muiden asukkaiden vuokrat vas­taavasti. Todel­lisu­ud­es­ta tästä säästöstä menee merkit­tävä val­ti­olle asum­is­tuki­meno­jen vähen­tymisenä. Jos asukas saa asum­is­tukea, kuten mon­et saa­vat, kympin vuokranalen­nuk­ses­ta menee asum­istuen alen­e­miseen seit­semän euroa.

Vuokray­htiöistä se, jon­ka asi­akkaille mak­se­taan eniten asum­is­tukea, ei ole Kojamo eikä Sato, vaan Helsin­gin kaupun­gin ARA-yhtiö Heka.  Joku voi kysyä, miten tämä on mah­dol­lista, kun vuokrat ovat Hekas­sa niin paljon pienem­mät. Asum­is­tu­ki on käytän­nössä läh­es riip­puma­ton vuokrista. Mak­si­mi on aika lähel­lä Hekan vuokria, vain vähän niiden yläpuolella.

Jos pystyy mak­samaan Koja­mon vuokran, on toden­näköis­es­ti liian suu­rit­u­loinen saadak­seen asumistukea.

Asumistuesta kunnallinen etu?

Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa vih­jataan, että asum­is­tu­ki voisi muut­tua kun­nal­lisek­si. Kan­natan jyrkästi. Nyt äänestäjien enem­mistö ei pidä asum­istues­ta, kos­ka siitä Helsin­ki hyö­tyy eniten. Nämä kau­nat pois­tu­isi­vat, jos kun­ta mak­saisi tuen eikä valtio.

Mik­si sit­ten helsinkiläisenä kan­na­ta, asum­istuen muut­tamista kun­nal­lisek­si tuek­si? Helsin­gin osu­us asum­istues­ta on noin 18 % ja sen mak­samis­es­ta (veroista) 22 %. Siir­to siis kan­nat­taisi helsinkiläisille. Tärkeäm­pää kuitenkin olisi, että jokainen kun­ta saisi tehdä asum­istuelle omat sään­tön­sä niin kuin joukkoli­iken­nelipun hin­takin on eri­lainen Helsingis­sä ja Tam­pereel­la. Asum­istues­ta voitaisi­in muo­dostaa Helsinki­in todel­la hyvä asun­topoli­ti­ikan väline, jos siitä saataisi­in päät­tää itse.

= = = =

Tässä käsitellyt hallitusohjelman kohdat

Asum­is­tu­ki

• Mak­simivuokrat alenevat Helsingis­sä samalle tasol­la kuin Espoos­sa ja Van­taal­la eli asukkaan on kan­nat­tavaa muut­taa pois Helsingistä.
• Lasken­nal­lis­es­ta vuokras­ta (mak­simivuokras­ta) hyvitetään korkein­taan 70 %. Ennen 80 %.
• Tulo­jen vaiku­tus tukee jyrkke­nee hie­man, ennen 33,7 % nyt 35 % eli sata euroa lisää lik­saa pienen­tää asum­is­tukea 35 €. Tämä tulee sel­l­aise­naan vero­tuk­sen mar­gin­aalin päälle, kos­ka asum­is­tu­ki on vero­ton­ta ja tukea pienen­tävät brut­to­tu­lot, eivät nettotulot
• Ansio­tu­lo­jen 300 euron suo­jao­su­us pois­tuu, joten asum­istuen leikkaus kohdis­tuu voimakkaim­min pieni­palkkaisi­in. Luku­un otta­mat­ta yksin­huolta­jia, palka­nsaa­jan on tämän jäl­keen jok­seenkin mah­do­ton­ta saa­da asum­is­tukea. Kos­ka suo­jao­su­us pois­tuu myös sovitel­lus­ta työ­markki­nat­ues­ta samoin kuin lap­siko­ro­tuk­set, leikkauk­set kohdis­tu­vat kokon­aisuute­na erit­täin kovasti osa-aikatyötä teke­vi­in kau­pan myyjiin.

Ara-asun­not

• Ara-tuotan­toa on tarkoi­tus leika­ta niin, että asun­to­ja raken­netaan vain sel­l­aisil­ta ajatellen, jot­ka eivät voi saa­da asun­toa yksi­ty­isiltä vuokra­markki­noil­ta (Luot­totiedot?)
• Tulo­ra­jat palaa­vat ARA-tuotantoon
• Yli 10 000 euron omaisu­us pienen­tää asum­is­tukea suh­teel­lisen voimakkaasti (20 % pääo­mas­ta las­ke­taan tulok­si) ja 50 000 euron omaisu­us pois­taa oikeu­den asum­is­tu­keen kokon­aan. Omaisu­udek­si ei las­ke­ta autoa eikä kesämökkiä – eikä omas­sa käytössä ole­vaa kiinteistöä (!)
• ARA:n vuokra­sopimuk­sista on määrä tehdä määräaikaisia, jol­loin tulot tark­iste­taan määräa­jan umpeuduttua
• Selvitetään mah­dol­lisu­us sitoa ARA-vuokra tuloihin.