Hal­li­tus leikkaa asum­is­tukea monel­la tavalla.

Siitä pois­tuu 300 euron suo­jao­su­us ansio­tu­loille. Tämä alen­taa pieni­palkkaisen asum­is­tukea sadal­la eurol­la. Olen tästä vähän haikeana, kos­ka pidän tuo­ta omavas­tu­u­ta omana aikaansaan­nok­se­nani. Se oli tarkoitet­tu erään­laisek­si köy­hän miehen mata­la­palkkat­uek­si tuke­maan työl­lisyyt­tä. Se piti yllä työ­paikko­ja, joiden palka­n­mak­sukyky oli huono. Näin työl­lis­tet­ti­in niitä, joil­la ei ole mitään erityisosaamista.

Sit­tem­min työt­tömyys on muut­tunut työvoima­pu­lak­si.   Näis­sä olois­sa voi tietysti ajatel­la, ettei tehot­to­mia työ­paikko­ja ylläpitävää mata­la­palkkatukea enää tarvita.

Siirtämä­vai­he pitäisi kuitenkin jotenkin hoitaa sosi­aalis­es­ti hyväksyt­täväl­lä tavalla.

Asun­to­tukea leikataan myös kaik­il­ta, nos­ta­mal­la omavas­tu­u­o­su­u­den 70 pros­ent­ti­in. Se on nyt 80 %. Jos ylimpiä kor­vat­tavia vuokria nos­tet­taisi­in vas­taavasti, tämä olisi perustel­tua, mut­ta näin ei taide­ta tehdä. Sil­loin asum­is­tu­ki piene­nee yksi­na­su­val­ta Helsingis­sä vajaal­la 60 eurol­la ja pieni­palkkaiselta siis yhteen­sä 150 eurol­la. Työ­markki­nat­uen varas­sa elävät köy­htyvät, mut­ta eivät niin paljon kuin pieni­palkkaiset. Tuskaa lisää se, että työ­markki­nat­ues­ta pois­tu­vat lapsikorotukset.

Hyväksy­tyt enim­mäisvuokrat laske­vat Helsingis­sä samal­la tasolle Espoon ja Van­taan kanssa. Kaiken kaikki­aan asum­is­tu­ki heikke­nee Helsingis­sä merkittävästi.

Asum­is­tukea ei jatkos­sa mak­se­ta omis­tusasun­toi­hin. Se pois­taa yhden älyt­tömyy­den, yhtiölainan lyhen­nyk­sen mak­samisen val­tion varoista. Kela perustelee tätä kum­mallisu­ut­ta sil­lä, että niin saa­vat vuokranan­ta­jatkin tehdä verotuksessa.

Johtaa alueellisiin palkkaeroihin

Kos­ka pieni­palkkaista työtä tekevät eivät enää pysty asumaan pääkaupunkiseudul­la, on pieniä palkko­ja tääl­lä nos­tet­ta­va. Markki­nat var­maankin hoita­vat, mut­ta tuskaisen siir­tymä­vai­heen jäl­keen. Olisi hyvä, että työe­htosopimuk­si­in tuli­si­vat selkeät kalli­in paikan lisät.

Rav­in­to­lat esimerkik­si nos­ta­vat palkko­ja pakos­ta tai sulke­vat oven­sa. Oman ongel­mansa muo­dosta­vat hoitoalan ihmiset, joille rahoi­tus tulee val­ti­ol­ta. Ymmärtääkö val­tio, että asum­istuen leikkaus lisää sote-meno­ja palkko­jen takia Helsingis­sä enem­män kuin Kajaanissa?

Olen mon­esti kir­joit­tanut, että alueelli­nen tas­apaino olisi parem­pi, jos meil­lä olisi selkeitä alueel­lisia palkkaero­ja. Tämä vie siihen suun­taan, mut­ta se pitäisi toteut­taa koordi­noidusti myös palkko­ja nostaen.

Asum­istuen leikkauk­set tun­tu­vat Helsingis­sä eniten, mut­ta Helsin­gin kaupun­ki hyö­tyy niistä, kun työt­tömät ja pieni­palkkaiset joutu­vat muut­ta­maan halvem­man asumisen alueille jon­nekin radan­var­teen, elleivät jopa muualle maa­han. Asun­to­ja vapau­tuu enem­män vero­ja mak­sav­ille.  Seg­re­gaa­tio­ta tämä taas ker­ran pahentaa.

Ara-asunnot köyhimmille

Ara-tuotan­toa on tarkoi­tus vähen­tää ja samal­la Ara-asun­to­ja on tarkoi­tus vara­ta lähin­nä köyhimmille.

Suun­nitel­laan myös Ara-asun­to­jen vuokrien riip­pu­vu­ut­ta tuloista niin, että suu­rit­u­lois­t­en vuokria tuet­taisin vähem­män. Tätä en oikein osaa vas­tus­taa, kos­ka olen tätä ehdot­tanut itsekin.

Selvit­tävät myös Ara-asun­to­jen vuokra­sopimusten tekemistä määräaikaisik­si niin, että yli­t­u­loiset voidaan häätää pois. Kehotan hark­it­se­maan. Tämä muo­dostaa val­taisan kan­nustin­loukun, jos yhden euron liika ansio johtaa kym­me­nien tuhan­sien euro­jen suu­ruisen edun menet­tämiseen. Vuokran riip­pu­vu­us tuloista riit­täisi hyvin.

Toimeen­tu­lo­tu­keen suun­nitel­laan viiden pros­entin omavas­tu­u­ta asum­is­menoista. Kan­natin sel­l­aista aikanaan, mut­ta se on otet­ta­va huomion toimeen­tu­lotuen peru­sosas­sa. Tätäkin isom­pi vaiku­tus toimil­la, joil­la tehoste­taan toimeen­tu­lotuen saa­jien muut­tamista halvem­pi­in asun­toi­hin. Sel­l­aisen ei tarvitse enää löy­tyä samas­ta kun­nas­ta (esim. Kau­ni­ainen) vaan samal­ta työssäkäyn­tialueelta (Ker­a­va). Sinän­sä perustel­tua, mut­ta pitäisi voi­da ottaa huomioon inhimil­lisiä näköko­htia, kuten sairaan äidin hoit­a­mi­nen tai lapsen har­ras­tuk­set ja kaveripiiri.