Kirjoitukseni Talouselämä-lehdessä on tuottanut suurta suuttumusta ja minua on syytetty vastakkainasettelun kärjistämisestä. Mikään tällainen ei ollut tarkoitukseni. Olisi minun tietysti pitänyt ymmärtää, että näin kirjoituksia Suomessa usein tulkitaan. Osa väärin ymmärtäjistä on kyllä ymmärtänyt väärin tahallaan.
Yritin vastata kysymykseen, miksi meillä on niin suuret verot, mutta kuitenkin niin vähän rahaa terveydenhuoltoon ja niin matala perusturvan taso – seikka, josta olemme saaneet EU:lta useita huomautuksia — ja miksi tiet kuoppaisia. Edelleen on ihmetelty, miksi suomalaisten ostovoima on niin matala, vaikka kokonaistuotannossa olemme EU:n kärkimaita.
Merkittävänä syynä on kalliiksi tuleva aluerakenteemme. Maamme on harvaan asuttu, minkä takia esimerkiksi tieverkon pituus asukasta kohden on kymmenkertainen Saksaan verrattuna. Suomessa ei tueta maalla asuvia sen enempää kuin muualla, mutta koska Suomi on EU:n maaseutuvaltaisin maa, tuen saajia on muita EU-maita enemmän suhteessa sen maksajiin. Tämä on puhtaasti matemaattinen totuus ilman mitään arvolautauksia. Lehdet kertoivat minun sanoneen, että maalla asuvia tuetaan liikaa. Niin en ollut kirjoittanut.
Koska kaupungistuminen on meillä vielä kesken, suuri osa kokonaistuotannostamme menee asuntojen rakentamiseen kaupunkeihin muuttaville. Olen laskenut, että yksi muuttaja maksaa 200 000 euroa, joten 30 000 kaupunkiin muuttajaa vuodessa maksaa kuusi miljardia.
Ostovoimaamme heikentää myös se, että tasatariffien johdosta esimerkiksi postimaksut ovat kaupungeissa huomattavasti kustannuksia korkeammat. Onhan postinjakelu suomalaisella maaseudulla kalliimpaa kuin vaikkapa italialaiselle, tiiviisti asutulla maaseudulla. Tämäkin oli toteamus, ei kannanotto toisenlaisen tariffin puolesta.
Kun nyt asia tuli puheeksi, voidaan kysyä, miten postinjakelu haja-asutusalueilla pitäisi rahoittaa, ristisubvention kautta ylihinnoittelemalla jakelu kaupungeissa vai suoralla subventiolla? Suoran subvention puolesta puhuu se, että nyt posti ajatetaan alas, vaikka sen toiminta kustannuksia vastaavilla tariffeilla olisi aivan järkevää kaupungeissa. Postinjakelun kokonaiskustannukset haja-asutusalueilla taas eivät laske juuri lainkaan, vaikka lähetysten määrä puolittuisi, koska saman kierroksen jakaja joutuu kuitenkin tekemään. Nyt posti menettää kaupungeissa markkinoita ulkomaisille kilpailijoilleen esimerkiksi nettikaupan toimituksissa.
Sähkön jakelun kohdalla suurimpia vapaamatkustajia ovat muuten kesämökit, mutta ei sitä tässä sen enempää.
Suuri osa näistä kustannuksista on sellaisia, ettei niille voi mitään. Halusin vain viestittää päättäjille, ettei korkea verotuksemme johdu siitä, että köyhät eivät ole tarpeeksi köyhiä, kuten Säätytalolla tunnutaan ajateltavan. .
Väitän kuitenkin, että osa kustannuksista on itse aiheutettua. En pidä järkevänä sitä, että kansallisella maataloustuella houkutellaan maataloutta siirtymään maan sisällä sinne, missä sen edellytykset ovat kaikista huonoimmat. Ruotsi on menetellyt tässä aivan toisin. Tukholman pohjoispuolella ei juuri viljellä, vaikka ilmasto on föhn-ilmiön vuoksi edullisempi kuin vastaavalla korkeudella Suomen puolella.
Pidän aluepolitiikan kokonaisuutta kustannustehottomana. Se on syntynyt pieninä paloina erilaisina yöllisinä kompromisseina ilman kokonaissuunnittelua. Yksi tuen periaatteellinen vika on se, että se pyrkii toimimaan alueiden suhteellisia etuja vastaan, kun jokaista aluetta pitäisi tukea siinä, missä sen edellytykset ovat parhaat. Matkailua sentään tuetaan Lapissa ja Turun saaristossa, eikä esimerkiksi Suomenselän soisissa kunnissa, missä sen edellytykset ovat huonoimmat.
Suomi on siis Euroopan maaseutuvaltaisin maa – näin ainakin keskustalaiset väittävät. Kymmenessä vuodessa 300 000 ihmistä muuttaa suuriin kaupunkeihin. Helpottaisiko sitten? Ei varmaankaan, koska silloin maakunnissa asutus on entistä harvemmassa.
Maantieteelle emme mitään voi.