Kallis aluepolitiikka nostaa veroastetta

Julkaisen paljon kohua herät­täneen kolumni­ni Talouselämä-lehdessä. Olen pahoil­lani kohus­ta, kos­ka se ei ollut tarkoituk­seni. Olen tot­tunut aka­teemiseen keskustelu­un, jos­sa joutuu häpeään, jos sekoit­taa keskenään sanat syy ja syylli­nen. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että julki­nen keskustelu Suomes­sa on sel­l­aista kuin se on.

Kir­joituk­sen keskeinen tarkoi­tus oli sanoa, että huono ostovoima, korkea vero­tus ja silti huonot julkiset palve­lut eivät johdu siitä, että meil­lä köy­hät eivät ole tarpeek­si köy­hiä, kuten on niin suosit­tua väit­tää, vaan että har­vas­ta asu­tuk­ses­ta ja Suomen maaseu­tu­val­taisu­ud­es­ta johtuen alue­poli­ti­ik­ka tulee kalli­im­mak­si kuin muual­la. Kas kun kukaan ei keksinyt min­un syyl­listävän sotiemme vet­er­aane­ja suures­ta pinta-alastamme. 

Väitän silti, että osa ongel­maa on myös alue­poli­it­tisen tuen epäjo­hdon­mukaisu­us ja kus­tan­nuste­hot­to­muus. Olen kysynyt ennenkin, että kun maat­aloutemme suuri hand­i­cap on epäedulli­nen ilmas­tomme, mitä ideaa on ollut kansal­lisel­la tuel­la houkutel­la maat­alout­ta pain­ot­tumaan entistä epäedullisem­mille alueille. Tähän kir­joituk­seeni Maat­alouden siir­to pohjoiseen on virhe  pääsee tästä. Pidän myös has­suna, että toisaal­ta halu­taan suurin kus­tan­nuksin jar­rut­taa kaupungis­tu­mista ja toisaal­ta edis­tää sitä tuke­mal­la asun­to­tuotan­toa kasvukeskuksissa. 

Kun sanon, että postin­jakelua ja sähkön­jakelua haja-asu­tusalueil­la sub­ven­toidaan osana alue­poli­ti­ikkaa niin, että taa­jamis­sakin asu­vat mak­sa­vat tämän korkeina tar­if­feina, se on totea­mus, ei kan­nan­ot­to siihen, pitäisikö näin tehdä. Todet­takoon, että olen myös mon­een ker­taan sanonut, että autoilu on vas­taavasti haja-asu­tusalueil­la yliv­erotet­tua ja kaupungeis­sa aliverotettua. 

Tässä siis alku­peräi­nen tek­s­ti­ni. Se ei vas­taa täysin sitä, mitä julka­isti­in Talouselämän net­ti­sivuil­la, kos­ka toim­i­tus on edi­toin­ut tek­stiäni ja pari kor­jaus­ta tein nyt itsekin.  

 ***

Yksi seli­tys korkeaan Suomen vero­tuk­seen ja matali­in reaal­i­t­u­loi­hin on alue­poli­ti­ikas­sa. Kaikissa teol­lisu­us­mais­sa kaupunki­laiset tuke­vat maal­la asu­via. Suomes­sa tähän kuluu rahaa enem­män kuin muual­la, kos­ka Suo­mi on Euroopan maaseu­tu­val­taisin maa. 

Alueel­lisi­in tuki­in kuu­lu­van rahan määrästä vain osa näkyy val­tion bud­jetis­sa. Huo­mat­ta­va osa on piilotet­tu sinne tänne vaa­ti­mal­la, esimerkik­si, että pos­ti­mak­sut ovat samat har­vaan ja tiivi­isti raken­ne­tu­il­la alueil­la, että sähkön jakelu mak­saa taa­jamis­sa yhtä paljon kuin haja-asu­tusalueil­la, että opetuk­ses­ta pienis­sä kouluis­sa mak­se­taan enem­män kuin suuris­sa ja että VR:n tar­if­feis­sa siir­retään ris­tisub­ven­ti­ol­la kan­nat­tavil­ta reit­eiltä kan­nat­ta­mat­tomille. Lista on lop­u­ton ja kaiken tämän yhteen­las­ket­tu hin­ta iso.

Täl­laisia peri­aat­tei­ta on muual­lakin, mut­ta Suomes­sa ne tule­vat kaupunki­laisväestölle eri­tyisen kalliiksi.

Saman palve­lu­ta­son takaami­nen maal­la asuville on Suomes­sa kallista iso­jaon vuok­si. Muual­la maal­lakin asu­taan kylis­sä, mut­ta Suomes­sa omien pel­to­jen keskel­lä sadan hehtaarin yksinäisyydessä.

Alue­poli­it­ti­nen tukivi­idakko on syn­tynyt sat­tuman­varais­es­ti. Ker­to­vat Marinin hal­li­tuk­ses­ta, että aina kun syn­tyi eripu­raa, sovun hin­tana lapi­oiti­in lisää rahaa Keskus­tan kan­na­tusalueille. Näin on tehty pitkään.

Jokaisen alue­poli­it­tisen meno­erän tarkoituk­sen­mukaisu­u­den voisi arvioi­da pohti­mal­la, mitä tapah­tu­isi, jos maakun­nat saisi­vat saman rahan vapaasti käyt­töön­sä: käyt­täi­sivätkö ne sen samal­la taval­la, vai löy­ty­isikö jotain tähdel­lisem­pää. Tämän kri­teerin mukaan arvioitu­na tehot­to­mia tukia jae­taan paljon.

Keskeinen kysymys on, miten pitäisi suh­tau­tua aluei­den suh­teel­lisi­in etu­i­hin. Pitäisikö niitä tasoit­taa tuke­mal­la aluei­ta asiois­sa, jot­ka sovel­tu­vat niille huonos­ti vai pitäisikö päin­vas­toin tukea aluei­ta siinä, mis­sä ne ovat hyviä?

Suhteellisia etuja kannattaisi kunnioittaa

Meil­lä on pitkään halut­tu tukah­dut­taa suh­teel­lista etua. Kun tuot­tei­den kul­jet­ta­mi­nen on har­vaan asu­tu­il­la seuduil­la kallista, tue­taan kul­jet­tamista ero­jen supis­tamisek­si. Erään­lainen tämän poli­ti­ikan ideaali olisi keskel­lä ei mitään sijait­se­va automa­ti­soitu tehdas, joka syn­nyt­tää työ­paikko­ja vain kul­je­tuk­sis­sa. Eräät kul­je­tustuen turvin hajaute­tut kir­japain­ot ovat lähel­lä tätä. Kul­je­tustuen rooli on onnek­si pienentynyt.

Kuin­ka järkevää on ollut siirtää EU-aikana maat­alout­ta Suomes­sa sinne, mis­sä sen olo­suh­teet ovat eri­tyisen epäedullisia?

Käyt­tämäl­lä kus­tan­nuste­hokkai­ta keino­ja saisi saman alue­poli­it­tisen vaiku­tuk­sen aikaan paljon halvemmalla.

Jos halu­taan työ­paikko­ja muut­to­tap­pioalueille, yleinen työ­nan­ta­ja­mak­su­jen por­ras­tus menisi parem­min maali­in kuin mikro­man­ageroidut tuet – mut­ta sen pitäisi tul­la nyky­is­ten tukimuo­to­jen tilalle, ei niiden lisäksi.

Joskus tuet lyövät kor­valle toisi­aan. Asun­to­tuotan­non suo­ra ja välilli­nen tuki kasvukeskuk­sis­sa kiihdyt­tää muut­toli­iket­tä kaupunkei­hin. Muu välineistö on viritet­ty hidas­ta­maan sitä.

Pitäisi myös päät­tää, onko alue­poli­ti­ikan tarkoi­tus hidas­taa kaupungis­tu­mista vai tähdätäänkö kaupungis­tu­misen pysäyt­tämiseen. Moni pani korona-aikana toivon­sa etätöi­den yleistymiseen. Pien­tä akan­vir­taa muut­tona pois kaupungeista tapah­tuikin, mut­ta se on lop­punut ja päin­vas­tainen vir­ta on ylivoimais­es­ti suurempi.

Tule­vaisu­ud­es­ta ei voi olla var­ma, mut­ta uskon Suomen ole­van matkalla muiden Euroopan maid­en suun­taan eli kohti huo­mat­tavasti kaupungis­tuneem­paa yhteiskuntaa.

Myk­istävä tilas­to ker­too, että aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista 25–34 ‑vuo­ti­aista yli 50 % asuu Helsin­gin seudul­la. Yhdessä Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seu­tu­jen kanssa osu­us nousee 78 pros­ent­ti­in. Tämä keskit­tymi­nen jatkuu yhä.

Markkinat tekisivät sen halvemmalla ja paremmin

Kurk­iste­taan­pa laatikon ulkopuolelle:

Jos saisi­vat, markki­nat hoitaisi­vat tämän oma­l­la taval­laan tehokkaam­min alueel­lis­ten palkkaero­jen kaut­ta. Nytkin on alueel­lisia palkkaero­ja, mut­ta vapaiden markki­noiden olois­sa ne oli­si­vat johdon­mukaisem­pia. Toisaal­ta asum­ista ei tuet­taisi. Vaik­ka palkat oli­si­vat kaupungeis­sa korkeampia saman työn tuot­ta­ma kulu­tus­ta­so olisi kaupungeis­sa vaa­ti­mat­tomampi kuin muut­to­tap­pioalueil­la asumiskus­tan­nusten vuok­si. Näin sanoo kaupunki­taloustiede. Työ­paikko­jen perus­t­a­mi­nen muut­to­tap­pioalueille olisi kan­nat­tavam­paa, mikä tasoit­taisi alueel­lisia eroja.