Puheeni AM-seurantaraportista valtuustossa

Kaupung­in­val­tu­us­to käsit­teli AM-ohjel­man (asum­i­nen ja maankäyt­tö) seu­ran­tara­port­tia. Keskustelus­sa oli nous­sut sanan­vai­h­to kokoomuk­sen ja vasem­mis­ton välil­lä siitä, tuleeko suosia ARA-asum­ista vai tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista asum­istuen avul­la. Paa­vo Arhin­mä­ki oli julis­tanut, että asum­is­tu­ki on tulon­si­ir­to asun­to­ja omis­tamille pörssiy­htiöille ja ulko­maisille yhtiöille.

Oma puheen­vuoroni:

Min­un piti alun perin puhua vain tulev­as­ta asun­to­tuotan­non määrästä, mut­ta en mal­ta olla kom­men­toimat­ta tätä keskustelua Ara-asumis­es­ta ja asumistuesta.

Säännöstellyt vuokrat eivät pelitä, jos kaupunki on liian vetovoimainen

Kohtu­uhin­tainen asun­topoli­ti­ik­ka toimii sil­loin, kun kaupun­ki ei ole liian vetovoimainen ja asun­to­ja riit­tää kaikille kaupunki­in muut­tavil­la, kuten vaikka­pa Wienis­sä, mut­ta hyvin huonos­ti sil­loin, kun kaupun­ki on liian vetovoimainen suh­teessa asun­to­tuotan­toka­p­a­siteet­ti­in, kuten Tukhol­mas­sa. Tukhol­mas­sa asun­to on edulli­nen, mut­ta sitä joutuu jonot­ta­maan kymme­nen tai jopa 30 vuot­ta. Jos vai­h­toe­htona on kallis asun­to tai ei asun­toa lainkaan, on vaikea sanoa, mik­si ei asun­toa lainkaan olisi parempi.

Jos kaupun­ki on suosit­tu, kuten Helsin­ki on ollut, niin että sinne pyritään muut­ta­maan enem­män kuin pystytään muut­ta­jille asun­to­ja, joko hin­nat nou­se­vat tai jonot pitenevät. Asun­topoli­ti­ikalla val­i­taan, ketkä pää­sevät asumaan ja ketkä eivät.

Jos halu­amme helpot­taa asun­toti­lan­net­ta kun­nol­la , mei­dän pitäisi tehdä tästä kaupungista niin huono, ettei kukaan halua tänne muut­taa. Täl­laisia kaupunke­ja Suomes­sa on paljon ja asun­not niis­sä ovat halpo­ja. Tähän pro­jek­ti­in en lähde mukaan.

Ku asun­noista on pulaa ja osa asun­noista varataan tiskin alta jaet­tavina Ara-asun­toina joillekin, nämä onnel­liset hyö­tyvät ja muut kär­sivät, kos­ka hei­dän tavoitelta­vanaan on vähem­män ja siten kalli­impia asun­to­ja. Pahiten kär­sivät ne, jot­ka ovat juuri ja juuri liian vähän köy­hiä saa­maan Ara-asun­non. Hei­dän ain­oa toivon­sa on asumistuki.

Helsingis­sä on yli 330 000 asun­toa. Se, raken­netaanko Ara-asun­to­ja tuhat enem­män vai vähem­män vuodessa, ei vaiku­ta kokon­aisu­u­teen kuin ehkä 30 vuo­den kulut­tua. Ongel­ma pitäisi jotenkin kor­ja­ta sitä ennen.

Asumistuki ei nosta vuokria

Perus­suo­ma­laiset väit­tävät, että asum­is­tu­ki nos­taa vuokria. Se on tutkimuk­sil­la todet­tu vääräk­si mon­ta ker­taa. Tämä väärä väite on yhtä väärä Paa­vo Arhin­mäen lausumana. Ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen Kojamo ja muut asun­top­u­las­ta hyö­tyvät yhtiöt eivät elä asum­istuel­la, kos­ka niiden vuokrat ovat niin sika­maisen korkei­ta, ettei asum­is­tukea saa­va pysty sel­l­aisia vuokria mak­samaan asum­istuen avul­lakaan. Toimeen­tu­lotues­ta en sano mitään.

On kiis­tat­ta osoitet­tu, että asum­is­tu­ki kohdis­tuu parem­min pien­i­t­u­loisille kuin Ara-asun­noista koitu­va hyö­ty. Seg­re­gaa­tio­ta ajatellen asum­istuel­la kovan rahan vuokra-asun­nois­sa asu­vat pien­i­t­u­loiset asu­vat hajau­tuneem­min kuin Ara-asun­nois­sa asu­vat, jot­ka pait­si että asu­vat omis­sa talois­saan, asu­vat myös paljon toden­näköisem­min mata­lan tulo- ja koulu­tus­ta­son kaupunginosissa.

Teo­ri­as­sa olen siis taipu­vainen ajat­tele­maan, että asum­is­tu­ki oli parem­pi ratkaisu kas­vavis­sa kaupungeis­sa kuin vain joitakin onnekkai­ta hyödyt­tävä Ara-poli­ti­ik­ka. Se on siis teo­ri­as­sa parem­pi ratkaisu, mut­ta käytän­nössä sen sään­nöt ovat niin ankarat, etteivät ne juuri auta pieni­palkkaisia. Aut­ta­vat vähän, mut­ta eivät tarpeek­si. Näitä ehto­ja on kuulem­ma tarkoi­tus Sää­ty­talol­la vielä heiken­tää niin, että pieni­palkkaiset rajataan käytän­nössä asum­istuen ulkop­uolelle. On vähän kak­simielistä kokoomuk­selta puhua tääl­lä asum­istuen puoles­ta ja kah­den­sadan metrin päässä olla neu­vot­tele­mas­sa jär­jestelmän tuhoamisesta.

Helsingille suun­nitel­tu asum­istuen heiken­nys on työvoimapoli­it­ti­nen katas­trofi, joka tulee pahen­ta­maan merkit­tävästi hoita­japu­laa tai vai­h­toe­htois­es­ti kas­vat­ta­maan soten kustannuksia.

Asuntotuotantoa ei saa päästää laskemaan

Mut­ta siihen alku­peräiseen puheenvuoroon.

Asumisen hin­ta on Helsingis­sä laskus­sa, sekä hin­nat että vuokrat. Hur­raa! Se las­kee vielä paljon lisää, kos­ka pääkaupunkiseudul­la on pelkästään Oikotiel­lä tar­jol­la yli 10 000 vuokra-asun­toa. Jos­sakin vai­heessa sen Koja­monkin on tun­nustet­ta­va tosiasiat.

Asun­to­jen hin­to­jen tukemisek­si sijoit­ta­jat suun­nit­tel­e­vat asun­to­tuotan­non jar­rut­tamista. Tätä ei pidä hyväksyä.

Helsingis­sä olemme siinä onnel­lises­sa tilanteessa, että kaupun­ki omis­taa pääosan raken­nus­maas­ta. Mei­dän tulee työn­tää tont­te­ja huu­tokaup­paa entiseen tahti­in ja edel­lyt­tää ton­tin­lu­ovu­tuse­hdois­sa, että ne raken­netaan sovi­tus­sa aikataulus­sa. Tämä tarkoit­taa, että noista luovutet­tavista ton­teista kaupun­ki saa vähem­män rahaa kuin huip­pusuh­dan­teen aikana raken­net­tavista, mut­ta se kan­nat­taa hyväksyä.

Tasaisen asun­to­tuotan­non arvo on val­ta­van paljon merkit­tävämpi asia. Onhan järkevää pitää rakennnuska­p­a­siteet­ti käyn­nis­sä. Vaik­ka asun­noista ei saa niin kovaa hin­taa kuin aiem­min, niistä saa paljon enem­män kuin Tam­pereel­la, ja Tam­pereel­lakin kan­nat­taa rakentaa.

Tämä ter­veis­inäni KYMP-toimialalle.

 

= = = =

Liikaa yksiöitä

Keskustelus­sa Sir­pa Asko-Sel­javaara arvosteli suur­ta yksiöi­den määrää asun­to­tuotan­nos­sa. Pyysin tähän toisen puheenvuoron:

Olen Sir­pa Asko-Sel­javaaran kanssa samaa mieltä siitä, että yksiöitä on raken­net­tu liikaa. Jopa asun­tomarkki­nat ovat sitä mieltä, mikä näkyy siinä, että per­hea­sun­to­jen hin­nat ovat nousseet suh­teessa yksiöi­den hintoihin.

Kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että ongel­ma kos­kee pääkaupunkiseudul­la lähin­nä Van­taa­ta ja Espoo­ta ja muual­la esimerkik­si Kuo­pi­o­ta ja Tam­peretta. Helsingis­sä on raken­nus­li­ikkei­den harmik­si 20 vuot­ta säädel­ty asun­to­jen pin­ta-alo­ja ylöspäin ja siten rajoitet­tu liial­lista yksiöi­den tuotan­toa. Olisi voitu rajoit­taa enem­män, mut­ta tämäkin oli poli­it­tis­es­ti vaikea asia. Asko-Sel­javaara voisi keskustel­la asi­as­ta puolue­toverei­den­sa kanssa.

Jos yksiöitä kan­nat­taa jon­nekin rak­en­taa, niin Helsin­gin kan­takaupunki­in, jos­sa asun­non ulkop­uolelta löy­tyy vaik­ka mitä. En oikein ymmär­rä niiden rak­en­tamista Kivistöön. Niin­pä koko Kivistö-pro­jek­ti onkin nyt suuris­sa vaikeuksissa.

 

(Tämä tek­sti ei täysin vas­taa sitä, mitä pön­töstä sanoin. Neljän min­uutin puheen­voro­ra­joituk­sen vuok­si jouduin lyhen­tämään puheenvuoroani.)