Tiedän, ettei ole poliittisesti viisasta kirjoitta mitään ulkomaalaispolitiikasta, mutta asenteeni tällaisia kysymyksiä kohtaan on, että mistä ei pidä puhua, siitä ei voi vaieta. Tämä puheenvuorona on yksityisajattelua, eivätkä esimerkiksi vihreät ole siitä vastuussa.
Ulkomaalaispolitiikka on valtavien muutospaineiden alaisena, koska työikäisten ikäluokkien pienentyessä Eurooppa ja moni muu maa tarvitsee väistämättä työvoimaa maan rajojen ulkopuolta. Toisaalta Afrikan väestöräjähdys pakottaa korjaamaan humanitäärisen maahanmuuton sääntöjä.
Tilastokeskus ei ole laskenut nettouusiutumislukua viime vuodelta, mutta koska viimeisen 12 kuukauden syntyneiden määrä oli enää 44 270 nettouusiutumisluvun on oltava jotain vähän alle 0.65. Se tarkoittaa, että syntyvyyden ollessa ikäluokittain sama, sata naista synnyttäisi keskimäärin 65 tyttöä. (Poikia ei tässä lasketa, ja siksi kai nettouusiutumislukua ei epäkorrektina lukuna julkisteta.) Jos tilanne jatkuu tällaisena, jokainen ikäluokka olisi kooltaan 65 % vanhempiensa ikäluokasta ja 42 % isovanhempiensa ikäluokasta.
Työikäisten määrä on kääntymässä jyrkkään laskuun. Koska vanhustenhoito ja sote ylipäänsä tarvitsee paljon lisää väkeä, työvoiman määrä soten ulkopuolella laskee vielä jyrkemmin. Näiden jälkimmäisten pitäisi kuitenkin verorahoilla rahoittaa esimerkiksi se paisuva sote. Edessämme on joko talouden jyrkkä supistuminen ja veroasteen jyrkkä nousu tai voimaperäinen työvoiman maahan tuonti.
Eikö voitaisi ensin työllistää Suomen 300 000 tai 500 000 työtöntä? Kun ei päästetä ulkomaalaisia maahan, työnantajien ei auta kuin palkata suomalaisia työttömiä.
Onnea ja menestystä vain! Työvoimapula on nyt niin paha, ettei se voi tällaisena jatkua, ja silti työttömät eivät työllisty. En ryhdy erittelemään, johtuuko suuri työttömyys työhalujen puutteesta tai työnantajien nirsoudesta, vai pitäisikö suuri määrä työttömiä siirtää sairauseläkkeelle. Totean vain, etteivät työttömät näytä työllistyvän. Kun työvoimapula tästä vielä pahenee, työnantajat alkavat kilpailla työvoimasta nousevin tarjouksin keskenään. Suomen kustannustaso nousee, maan kilpailukyky menee, talous sakkaa, ja työvoimapula poistuu, mutta työttömyys ei sula.
Olisi erittäin tyhmää ilmoittaa ulkomaista työvoimaa tarvitseville yrityksille, että täällä ette voi laajentua, siirtäkää siis koko yritys ulkomaille. Näin ne nimittäin joutuvat tekemään.
Minulla on ajatuksia siitäkin, miten työttömyyttä voitaisiin pienentää, mutta se on toisen kirjoituksen aihe. Sen verran voin salaisuutta raottaa, että se edellyttäisi alimpien palkkojen alentamista, pienipalkkaisten tukemista täydentävillä tulonsiirroilla, ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämistä, eli kaikkea sellaista, jota yksikään puolue ei kannata. Niinpä oletan, että työttömät eivät tule työvoimapulaa paikkaamaan vaan työttömyys jatkuu ennallaan.
Otetaan edes ne jotka saadaan
Minä avaisin ovet työperäiselle maahanmuutolle levälleen. Se kannattaa avata kokonaan, koska meidän on vaikea houkutella tähän maahan työvoimaa: kummallinen kieli, ksenofobinen ilmapiiri ja marraskuu. Emme tule ikinä saamaan niin paljon maahanmuuttajia kuin tarvitsemme, joten ottakaamme kaikki jotka saamme.
Olisi kiva saada Suomeen ulkomaisia huippuosaajia, mutta eivät taida tulla. Heidän kannaltaan etenemismahdollisuudet ovat täällä huonot ja suurten tulojen verotus korkeaa. Sen vastapainona koulutus on ilmaista, mutta se ei heitä hyödytä, koska heillä on jo itse maksettu kallis koulutus.
Niinpä keskityn matalapalkkaisen työn maahantuontiin.
Maahanmuuttajien ansiosta kantaväestö korkeapalkkaisemmissa töissä
Muuta Euroopan maat ja muut Pohjoismaat ovat tuoneet ulkomaista työvoimaa matalapalkkatöihin pitkään. Sen ansioista niiden kantaväestö on voinut hankkiutua hyvin palkattuihin töihin. Se on nostanut kantaväestön tulotasoa noissa maissa merkittävästi.
Tämä voi kuulostaa riistolta, mutta se on oikeasti win-win ‑tilanne, sillä noiden hanttihommiin tulleiden ulkomaalaisten asema omissa maissaan olisi selvästi huonompi. Eivät kai ne muuten tulisi. Minun on vaikea ymmärtää ajatusta, että maailman eriarvoisuudesta pääsee eroon sillä, että siivoaa sen pois silmistä.
Perussuomalaisten ajatus, että Suomeen saisi tulla vain hyvätuloisia ulkomaalaisia ja kantaväestön tulisi vastaavasti keskittyä tekemään huonosti palkattuja ja likaisia töitä, on kansallisesti perin epäitsekäs. Siis ulkomaalaistaustainen yläluokka ja kantasuomalaisen alaluokka. Onkohan tätä ajateltu loppuun saakka, vaikkapa 50 vuoden tähtäimellä?
Töihin, ei sosiaaliturvalle
Työperäiseen maahanmuuttoon on syytä suhtautua itsekkäästi. Sen tarkoituksena on hyödyttää Suomea ja suomalaisia. Humanitäärinen maahanmuutto on tiettyyn rajaan asti velvollisuutemme, mutta työperäiseen maahanmuuttoon ei ole mitään velvollisuutta.
EU:n sisältä tänne saa tulla vapaasti kolmeksi kuukaudeksi hakemaan töitä, mutta sinä aikana mahdollinen työttömyysturva ja muu sosiaaliturva on aiemman kotimaan vastuulla. Näin pitäisi olla myös EU:n ulkopuolelta tulevien osalta: työtä saa tulla hakemaan, mutta oikeutta työttömyysturvaan ei ole. Tätä on lehtitietojen mukaan esittänyt myös Maria Ohisalo.
Jossain vaiheessa tietysti siirtyy asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin, mutta ei kovin nopeasti. Silloin ei maahanmuuttoviranomaisten tarvitsisi laskea, pärjääkö myös puoliso työntekijän palkalla.
Väärinkäytön riski
Kun maahanmuuttajien on erittäin kannattavaa päästä töihin Suomeen — ovathan palkat täällä yli kymmenkertaisia heidän kotimaidensa palkkatasoon nähden, moni pyrkii hyötymään heistä. Mahdollisuus hyötymiseen liittyy juuri siihen, ettei maahantulo ole vapaa. Joku ”omistaa” työluvan ja vaatii tuottoa rahasta itselleen. Tämä ei ole peruste rajoittaa työlupien saantia, vaikka demarit ja vasemmistoliitto näin esittävätkin, vaan poistaa rajoitukset.
Vihon viimeistä on, että työlupa on sidottu yhteen työnantajaan. Silloin on pakko hyväksyä, vaikka millainen alipalkkaus ja orjatyö hyvänsä, koska jos valittaa, joutuu pois maasta. Tämä riippuvuus on katkaistava sillä, että työluvalla olevalla on oikeus vaihtaa työnantajaa.
Köyhät ovat usein pahimpia toisiaan kohtaan. Wolt-kuskien ansiotaso ai ole päätähuimaava, mutta Wolt-lisenssejäkin vuokrataan ilman työlupaa oleville 30 %:n osuudella ansioista.
Työvoimaa ulkomailta rekrytoivilta edellytetään korkeaa moraalia. Sitä moraalia pitäisi suomalaisten viranomaisten myös valvoa. Tältä osin lainsäädännössä on paljon kuntoon saamista.
Suomessa ei pitäisi olla kaksia työmarkkinoita. Siksi työluvalla tulleiden maahanmuuttajien on oltava juridisesti samassa asemassa kuin muiden.
Heikentää työttömien asemaa työmarkkinoillamme
Tähän tietysti liittyy huonosti koulutettujen suomalaisten ongelma. Tämä on se syy, miksi SAK:ta edustavat vasemmistopuolueet vastustavat tarveharkinnan purkamista. Väittävät vastustavansa sitä, jotta muuttajat eivät joutuisi Suomessa hyväksikäytön. Ymmärtävät varmasti itsekin, että tarveharkinnan olemassaolo altistaa hyväksikäytölle.
Olisi toivottavaa, että SAK innostuisi karsimaan hyväksikäytön muotoja. Tässä he tiettävästi ovatkin olleet aloitteellisia.
Maahanmuuttajat kilpailevat suomalaisten työttömien kanssa samoista työpaikoista. Suomalainen on etulyöntiasemassa jo kielitaitonsa ansiosta, jos on muuten saman veroinen. Moni työnantaja kuitenkin suosii maahanmuuttajia huolimatta näiden kielitaidottomuudesta: ovat tunnollisempia, ahkerampia, raittiimpia ja luotettavampia. Näin minulle ovat kertoneet erityisesti maataloudessa kausityövoimaa tarvitsevat.
Työttömyys painottuu Suomessa vähän koulutettuihin. He ovat omalla tavallaan valikoitunut joukko. Maahanmuuttajatkin ovat valikoitunut joukko, mutta toisin päin. Fiksuimmat ja aloitekykyisimmät pystyvät muuttamaan.
Suomalaisilla työttömillä on ollut viime aikoina työvoimapulan tuottama tilaisuutensa, mutta kovin moni ei ole työllistynyt.
Onko väärin houkutella osaajia köyhistä maista?
Aikanaan peruspalveluministerinä pysäytin lääkäreiden rekrytoinnin Venäjän Karjalasta, koska arvelin heitä tarvittavan siellä enemmän. En tiedä, oliko päätökseni oikea. Ainakin seuraajani kumosi sen.
Tätä pitää kysyä lähettäviltä mailta ja on kysyttykin. Ne lähettävät osaajansa mielellään teollisuusmaihin toivoen, että nämä palaavat joskus vielä osaavampina ja kontakteja luoneina. Vaikka eivät palaisi, he lähettävät rahaa kotimaahansa. Tämä maahan muuttajien rahavirta kotimaihinsa ylittää selvästi kaiken kansainvälisen kehitysavun. Filippiinit kouluttaa tietoisesti hoitajia muuttamaan muualle.
= = = =
Enää on jäljellä pahin: seuraavassa osassa humanitäärinen maahanmuutto