Miksi puu on uusiutuvaa ja turve ei?

Lyhyesti: turve las­ke­taan uusi­u­tu­mat­tomak­si, kos­ka sen polt­to lisää hiilid­iok­sidia ilmake­hässä pysyvästi kun taas puun polt­to vain alle sadak­si vuodeksi

Sekä puun että turpeen polt­to tuot­ta­vat piipun päästä mitat­tuna enem­män hiilid­iok­sidipäästöjä ener­giayk­sikköä kohden kuin kivi­hi­ilen polt­to. Puu las­ke­taan uusi­u­tu­vak­si ener­giak­si ja turvet­ta ei, vaik­ka suot sito­vat hiiltä enem­män kuin sitä polte­taan. (Tämäkään väite ei ole kiis­ta­ton. Siitä lopuksi.)

Selvitetään turpeen osalta, mitä ilmake­hässä ole­valle hiilid­iok­sidille tapah­tuu, kun turvesuo joko polte­taan (A) tai jätetään polt­ta­mat­ta (B).

Olete­taan, että suon polt­to tuot­taa hiilid­iok­sidipäästön X samanaikaises­ti kun muut Suomen suot sito­vat samanaikaises­ti hiilid­iok­sidia määrän Y.

Vai­h­toe­hdos­sa A hiilen määrä ilmake­hässä on laskenut määräl­lä Y‑X, joka luku voi siis olla negati­ivi­nen, mut­ta turvevä­ki väit­tää sen ole­van positiivinen.

Vai­h­toe­hdos­sa B hiilen määrä on laskenut määräl­lä X, sil­lä muiden soiden sit­o­man hiilen määrä ei riipu mitenkään siitä, polte­taanko kyseinen suo vai ei.  On huo­mat­ta­va, että kyseinen suo olisi jatkanut hiilen sidon­taa häir­iöt­tä, jos sitä ei olisi poltet­tu, sil­lä turpeen määrälle suos­sa ei ole sel­l­aista ylära­jaa, että se olisi vas­tas­sa vielä tuhan­si­in vuosiin.

Niin­pä vai­h­toe­hdos­sa A hiilen määrä ilmake­hässä kas­vaa käytän­nössä pysyvästi määräl­lä Y, mikä on vähän enem­män kuin jos turpeen sijas­ta olisi poltet­tu kivi­hi­iltä, kos­ka turpeen poltos­ta aiheutu­vat hiilid­iok­sidipäästöt ovat suurem­pia kuin kivi­hi­ilen. Jos siis halu­amme, ettei ilmas­ton­muu­tos mei­dän toimiemme joh­dos­ta etene, emme pol­ta turvetta.

Tilanne tas­apain­ot­tuu vas­ta, kun kyseiselle suoalalle on saatu uute­na turpeena tai met­sänä sido­tuk­si hiiltä yhtä paljon kuin sitä poltet­ti­in lisät­tynä hiil­imääräl­lä, joka siihen olisi sitoutunut lisää, jos suo olisi jätet­ty rauhaan. Jos turvet­ta on vain ohut ker­ros, tilalle kas­vatet­tu met­sä voi aikanaan saavut­taa tämän määrän, mut­ta yleen­sä turvet­ta on suos­sa niin paljon, ettei se saavu­ta sitä koskaan met­sänä eikä uute­na turpeenakaan ainakaan tuhan­si­in vuosiin.

Sitä, kuin­ka paljon hiiltä sitoutuu tai jää sitou­tu­mat­tom­i­na mui­hin soi­hin, ei tarvitse ottaa laskel­mas­sa huomioon lainkaan, kos­ka se ei riipu siitä, polte­taanko tarkastelun piiris­sä ole­va suo.

Entä sit­ten puun polt­ta­mi­nen? Sekin tuot­taa piipun päästä mitat­tuna selvästi enem­män hiilid­iok­sidia kuin hiilen polttaminen.

Nyt voimme jät­tää tarkastelus­ta pois Suomen muut met­sät ja keskit­tyä vain tuo­hon par­tur­oitavaan metsäalaan.

Jos met­sä jätetään koske­mat­tomak­si, se jatkaa hiilen sit­o­mista, kunnes hiili­varas­to on täysi ja met­sä saavut­taa tas­apain­oti­lan ja nielu tyrehtyy.

Jos met­sä kaade­taan ja polte­taan (ehkä Kiinas­sa ves­s­apa­pe­ri­na) ilmake­hään siir­tyy hiilid­iok­sidia niin kuin suon poltostakin, mut­ta tässä on se ero, että tämän jäl­keen met­sä innos­tuu sit­o­maan hiiltä lisää, kos­ka met­sässä on taas tilaa. Niin­pä noin 70 – 100 vuo­den jäl­keen met­sään on sitoutunut hiiltä yhtä paljon kuin sitä olisi, jos met­sä olisi jätet­ty koske­mat­tomak­si. Aluk­si puun polt­to siis lisää hiilid­iok­sidia ilmake­hässä, mut­ta jos alle sadan vuo­den päästä ero­tus on pois­tunut. Tuo läh­es sata vuot­ta on aika pitkä aika. Sik­si on kyseenalaista, voidaanko järkeväl­lä aikavälil­lä edes suo­ma­laista hitaasti kas­vavaa puu­ta pitää täysin uusi­u­tu­vana nyky­histä ilmas­tokri­isiä ajatellen.

Asia, jota en kun­nol­la tunne, liit­tyy puiden juuri­in, jois­sa on sitoutunut­ta hiiltä melkois­es­ti. Kun met­sä kaade­taan noiden juurten lahoami­nen alkaa, vaik­ka syväau­rauk­sia ei enää har­joite­takaan. Tämä näköko­h­ta voi heiken­tää käsi­tys­tä met­säen­er­gian uusiutuvuudesta.

Ovatko suot nielu vai päästölähde

Turpeen polt­ta­jil­la on myös toinen argu­ment­ti, jon­ka mukaan rikos on tapah­tunut jo, kun suot aikanaan ojitet­ti­in. Niiden seu­rauk­se­na turve on joutunut tekemisi­in ilman kanssa ja alka­nut laho­ta eli palaa hitaasti ilmaan. Tämän argu­mentin mukaan turve kan­nat­taa polt­taa hyö­tyen­er­giak­si, kos­ka se pää­tyy ilmake­hään joka tapauksessa.

Turveväen kanssa olisi helpom­pi keskustel­la, jos he ensin val­it­si­si­vat, kumpaan näistä toisen­sa kumoamista argu­menteista he val­it­se­vat. Jälkim­mäi­nen voi nimit­täin olla tot­takin, mut­ta siihen turvevä­ki ei mielel­lään vetoa, kos­ka tar­jol­la on yksinker­tainen vas­taus: tuk­i­taan ojat.

Seu­raa­va kysymys on, onko ojite­tu­il­la soil­la kas­va­va puu uusi­tu­tu­vaa. Kun suot on ojitet­tu met­sän kas­vat­tamisek­si, on tuotet­tu myös val­ta­va päästö turpeen lahoamisen kanssa. Se päästö voi ylit­tää met­sän sit­o­man hiilid­iok­sidin määrän.

Päästökaupan ansiosta turvetta voi hyvin polttaa

Nyt seu­raa argu­ment­ti, jos­ta saan pyyhkeitä kiis­tan kaik­il­ta osapuolilta.

Minus­ta on aivan sama, polte­taanko Suomes­sa turvet­ta vai ei, kun­han se tapah­tuu niin, että sitä varten joudu­taan osta­maan päästöoikeuk­sia. Kun päästöoikeuk­sien  määrä ei toiv­ot­tavasti jous­ta, Suomes­sa polte­tun turve pakot­taa jotkut muut vähen­tämään päästöjään. Aika kalli­ik­si turpeen polt­to näin tulee, sil­lä nyky­hin­noil­la sen päästöoikeudet mak­sa­vat 32 €/MWH eli jo turpeen avul­la mielii tehdä sähköä, pelkät päästöoikeudet mak­sa­vat 80 €/MWh. Vaik­ka turpeen saisi ilmaisek­si, puun polt­tamien on halvempaa.

Ja kor­jataan nyt vielä ker­ran MTK:n välit­tämä valhe.(Valhe on väite, jon­ka sen esit­täjä tietää itse vääräk­si.)  Turpeesta pitää mak­saa päästöoikeusmak­sut kaikkial­la EU:n alueel­la, myös Ruot­sis­sa. Asi­as­ta ei voi­da päät­tää Suomes­sa kuten ei voi­da päät­tää Puo­las­sakaan siitä, että hei­dän koti­mainen ener­gialäh­teen­sä on päästökau­pan piirissä.

Niin­pä pidän turpeen polton osalta ongel­mana lähin­nä vain polt­tamista pienis­sä kat­tilois­sa, jot­ka jonkin EU on jos­sain hempeämielisyy­den puuskas­sa on jät­tänyt päästökau­pan ulkopuolelle.