2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (1) Teollistuminen ja nykyaikaisen yhteiskunnan synty

Aloi­tan keskustelun kir­jani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­tik­ka teemoista. Kos­ka kir­ja käsit­telee melkein kaikkea, jaan keskustelun osi­in. Tämä keskustelu on tarkoitet­tu lähin­nä niille, jot­ka ovat kir­jan luke­neet. Sik­si kuvailen kunkin jak­son sisältöä vain yli­malkaises­ti.

Aloita­mme ensim­mäis­es­tä osasta.

Johdan­to………………………………………………….…..……… 10
OSA I TEOLLISTUMINEN JA
NYKYAIKAISEN YHTEISKUNNAN SYNTY.….….….. 17
Teol­lisu­u­den alku oli yhtä kur­ju­ut­ta. .….….….….…… 1
Mer­i­tokra­tia syr­jäyt­ti luokkay­hteiskun­taa.….….… 34
Mukavu­ustalous.….….….….….….….….….….….….….….… 41
Suomen huikea nousu.….….….….….….….….….….….….. 46
Suo­mi on maail­man mer­i­tokraat­tisimpia mai­ta.… 57
Eri­ar­voisu­u­den paluu.….….….….….….….….….….….….… 63
Talous on hyv­in­voin­nin tuot­ta­jana alisuo­ri­u­tu­ja… 98

Kir­jan kan­ta­va teema on, että näil­lä resurs­seil­la mei­dän pitäisi pystyä paljon parempaan.

Asi­aa havain­nol­lis­taak­seni kuvit­te­len vuon­na 1900 eläneen viisaan miehen Väinön, joka saa jumalal­lise­na ilmoituk­se­na tietää nykya­jas­tamme yhden asian, työn tuot­tavu­u­den 17-ker­tais­tu­misen. Hän ei kykenisi kuvit­tele­maan taloudel­lisia murhei­ta eikä työperäistä stressiä.

Luet­tuaan tek­stiäni poikani Ohto Soin­in­vaara ker­toi, että täl­lainen ”Väinö” on oikeasti elänyt. Lor­di Keynes ennusti vuon­na 1930, että aikamme ihmiset tekevät ehkä noin kolme tun­tia päivässä työtä ja kaik­ki talout­ta koske­vat asi­at ovat siir­tyneet pois lehtien sivuil­ta, kos­ka talout­ta koske­vat ongel­mat on ratkaistu. Hän ennusti hyvin tule­van työn tuot­tavu­u­den kasvun ilmeis­es­ti käyt­täen sen ajan huip­pute­knolo­giaa, log­a­r­it­mi­pa­pe­ria ja viivoit­in­ta, mut­ta muuten ennus­tus meni aivan met­sään. Mik­si? Kuka tässä on väärässä. Väinö ja Keynes vai me?

En ole taloushis­to­ri­oit­si­ja, joten voi tun­tua yllät­tävältä, että kir­joi­tan melkein sata sivua taloushis­to­ri­aa. Halusin kir­joit­taa auki, miten näen men­neen kehi­tyk­sen, kos­ka sil­lä on vaiku­tus­ta kir­jan seu­raavi­in osiin.

Teolli­nen val­lanku­mous oli aluk­si pelkkää kur­ju­ut­ta. Bri­tan­ni­as­sa tarvit­ti­in 20 000 soti­las­ta tur­vaa­maan tehtai­ta lud­di­it­tien, koneen­särk­i­jöi­den, hyökkäyk­siltä. Nykyaikaisen demokra­t­ian olois­sa teol­lisu­ut­ta tuskin olisi syn­tynyt. Se olisi kaatunut kansan enem­mistön vastustukseen.

Lud­di­itit oli­vat his­to­ri­an val­os­sa väärässä, mut­ta omas­sa asi­as­saan oike­as­sa. Teolli­nen val­lanku­mous on merkin­nyt val­taisaa elin­ta­son nousua, mut­ta teol­lisu­ustyöväestö sai osansa vauras­tu­mis­es­ta vas­ta kah­den sukupol­ven jälkeen.

Klas­siset kansan­talousti­eteil­i­jät ennus­ti­vat, ettei kansan enem­mistö voi vauras­tua koskaan.  Jos vauras­tu­isi, hei­dän lap­sis­taan use­ampi jäisi henki­in ja liikakan­soi­tus toisi kur­ju­u­den takaisin.

Mik­si he oli­vat väärässä? Väestöke­hi­tys meni ainakin ihan eri taval­la kuin he kuvit­te­liv­at. Lisäk­si muut­toli­ike merten taa helpot­ti huo­mat­tavasti. Mikä oli ay-liik­keen vaiku­tus köy­hyy­den kier­teen katkaisussa?

Yhteiskun­nan kehit­tyessä mer­i­tokra­tia syr­jäyt­ti luokkay­hteiskun­nan, toi­sis­sa mais­sa täy­del­lisem­min kuin toi­sis­sa. Sosi­aalisel­la liikku­vu­udel­la mitat­tuna Suo­mi on maail­man mer­i­tokraat­tisimpia mai­ta, mer­i­tokraat­tisem­pi kuin esimerkik­si Ruotsi.

Kun aineelli­nen puute hel­lit­ti, taloudelli­nen kasvu otti uuden suun­nan kohti mukavu­ustalout­ta. Tässä ehkä seli­tys siihen, mik­si Keynes ere­htyi niin pahasti.

Suomen taloudelli­nen nousu sodan jäl­keen oli huimaa. 1940-luvun lop­ul­la maamme brut­tokansan­tuote vas­tasi suun­nilleen Int­ian nyky­istä. Kasvun lähteitä oli kak­si: työvoiman siir­tymi­nen alku­tuotan­nos­ta mui­hin elinkeinoi­hin ja muiden maid­en tek­nol­o­gisen etu­matkan kiin­ni kuromi­nen. Molem­mat kasvun läh­teet ehtyivät 1980-luvun lopulla.

Kaik­ki meni aina vain kohti parem­paa. Lud­di­it­tien ajat­te­lu­tavalle ei ollut juuri tilaus­ta 1980-luvun Suomes­sa, kun jok­seenkin kaik­ki kansan­ryh­mät pää­sivät naut­ti­maan kasvun hedelmistä.

1990-luvun laman myötä eri­ar­voisu­us alkoi taas lisään­tyä. Gini-ker­toimel­la mitat­tuna tulo­erot eivät ole kas­va­neet vuo­den 2000 jäl­keen, vaik­ka moni kokee niiden kas­va­neen. Ehkäpä osat­to­muu­den tun­tu on kasvanut?

Glob­al­isaa­tio­ta on syytet­ty maan sisäis­es­tä eri­ar­voisu­ud­es­ta, vaik­ka teol­lisu­usautomaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio ovat syöneet hyviä duu­nar­i­työ­paikko­ja paljon enemmän.

Markki­na­t­alous on osoit­tanut voimansa ja tuot­tanut val­taisen taloudel­lisen kasvun, mut­ta talous on selvä alisuo­ri­u­tu­ja hyv­in­voin­nin tuot­ta­jana. Näil­lä resurs­seil­la pitäisi pystyä paljon enempään.