2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (1) Teollistuminen ja nykyaikaisen yhteiskunnan synty

Aloi­tan keskustelun kir­jani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­tik­ka teemoista. Kos­ka kir­ja käsit­telee melkein kaikkea, jaan keskustelun osi­in. Tämä keskustelu on tarkoitet­tu lähin­nä niille, jot­ka ovat kir­jan luke­neet. Sik­si kuvailen kunkin jak­son sisältöä vain yli­malkaises­ti.

Aloita­mme ensim­mäis­es­tä osasta.

Johdan­to………………………………………………….…..……… 10
OSA I TEOLLISTUMINEN JA
NYKYAIKAISEN YHTEISKUNNAN SYNTY.….….….. 17
Teol­lisu­u­den alku oli yhtä kur­ju­ut­ta. .….….….….…… 1
Mer­i­tokra­tia syr­jäyt­ti luokkay­hteiskun­taa.….….… 34
Mukavu­ustalous.….….….….….….….….….….….….….….… 41
Suomen huikea nousu.….….….….….….….….….….….….. 46
Suo­mi on maail­man mer­i­tokraat­tisimpia mai­ta.… 57
Eri­ar­voisu­u­den paluu.….….….….….….….….….….….….… 63
Talous on hyv­in­voin­nin tuot­ta­jana alisuo­ri­u­tu­ja… 98

Kir­jan kan­ta­va teema on, että näil­lä resurs­seil­la mei­dän pitäisi pystyä paljon parempaan.

Asi­aa havain­nol­lis­taak­seni kuvit­te­len vuon­na 1900 eläneen viisaan miehen Väinön, joka saa jumalal­lise­na ilmoituk­se­na tietää nykya­jas­tamme yhden asian, työn tuot­tavu­u­den 17-ker­tais­tu­misen. Hän ei kykenisi kuvit­tele­maan taloudel­lisia murhei­ta eikä työperäistä stressiä.

Luet­tuaan tek­stiäni poikani Ohto Soin­in­vaara ker­toi, että täl­lainen ”Väinö” on oikeasti elänyt. Lor­di Keynes ennusti vuon­na 1930, että aikamme ihmiset tekevät ehkä noin kolme tun­tia päivässä työtä ja kaik­ki talout­ta koske­vat asi­at ovat siir­tyneet pois lehtien sivuil­ta, kos­ka talout­ta koske­vat ongel­mat on ratkaistu. Hän ennusti hyvin tule­van työn tuot­tavu­u­den kasvun ilmeis­es­ti käyt­täen sen ajan huip­pute­knolo­giaa, log­a­r­it­mi­pa­pe­ria ja viivoit­in­ta, mut­ta muuten ennus­tus meni aivan met­sään. Mik­si? Kuka tässä on väärässä. Väinö ja Keynes vai me?

En ole taloushis­to­ri­oit­si­ja, joten voi tun­tua yllät­tävältä, että kir­joi­tan melkein sata sivua taloushis­to­ri­aa. Halusin kir­joit­taa auki, miten näen men­neen kehi­tyk­sen, kos­ka sil­lä on vaiku­tus­ta kir­jan seu­raavi­in osiin.

Teolli­nen val­lanku­mous oli aluk­si pelkkää kur­ju­ut­ta. Bri­tan­ni­as­sa tarvit­ti­in 20 000 soti­las­ta tur­vaa­maan tehtai­ta lud­di­it­tien, koneen­särk­i­jöi­den, hyökkäyk­siltä. Nykyaikaisen demokra­t­ian olois­sa teol­lisu­ut­ta tuskin olisi syn­tynyt. Se olisi kaatunut kansan enem­mistön vastustukseen.

Lud­di­itit oli­vat his­to­ri­an val­os­sa väärässä, mut­ta omas­sa asi­as­saan oike­as­sa. Teolli­nen val­lanku­mous on merkin­nyt val­taisaa elin­ta­son nousua, mut­ta teol­lisu­ustyöväestö sai osansa vauras­tu­mis­es­ta vas­ta kah­den sukupol­ven jälkeen.

Klas­siset kansan­talousti­eteil­i­jät ennus­ti­vat, ettei kansan enem­mistö voi vauras­tua koskaan.  Jos vauras­tu­isi, hei­dän lap­sis­taan use­ampi jäisi henki­in ja liikakan­soi­tus toisi kur­ju­u­den takaisin.

Mik­si he oli­vat väärässä? Väestöke­hi­tys meni ainakin ihan eri taval­la kuin he kuvit­te­liv­at. Lisäk­si muut­toli­ike merten taa helpot­ti huo­mat­tavasti. Mikä oli ay-liik­keen vaiku­tus köy­hyy­den kier­teen katkaisussa?

Yhteiskun­nan kehit­tyessä mer­i­tokra­tia syr­jäyt­ti luokkay­hteiskun­nan, toi­sis­sa mais­sa täy­del­lisem­min kuin toi­sis­sa. Sosi­aalisel­la liikku­vu­udel­la mitat­tuna Suo­mi on maail­man mer­i­tokraat­tisimpia mai­ta, mer­i­tokraat­tisem­pi kuin esimerkik­si Ruotsi.

Kun aineelli­nen puute hel­lit­ti, taloudelli­nen kasvu otti uuden suun­nan kohti mukavu­ustalout­ta. Tässä ehkä seli­tys siihen, mik­si Keynes ere­htyi niin pahasti.

Suomen taloudelli­nen nousu sodan jäl­keen oli huimaa. 1940-luvun lop­ul­la maamme brut­tokansan­tuote vas­tasi suun­nilleen Int­ian nyky­istä. Kasvun lähteitä oli kak­si: työvoiman siir­tymi­nen alku­tuotan­nos­ta mui­hin elinkeinoi­hin ja muiden maid­en tek­nol­o­gisen etu­matkan kiin­ni kuromi­nen. Molem­mat kasvun läh­teet ehtyivät 1980-luvun lopulla.

Kaik­ki meni aina vain kohti parem­paa. Lud­di­it­tien ajat­te­lu­tavalle ei ollut juuri tilaus­ta 1980-luvun Suomes­sa, kun jok­seenkin kaik­ki kansan­ryh­mät pää­sivät naut­ti­maan kasvun hedelmistä.

1990-luvun laman myötä eri­ar­voisu­us alkoi taas lisään­tyä. Gini-ker­toimel­la mitat­tuna tulo­erot eivät ole kas­va­neet vuo­den 2000 jäl­keen, vaik­ka moni kokee niiden kas­va­neen. Ehkäpä osat­to­muu­den tun­tu on kasvanut?

Glob­al­isaa­tio­ta on syytet­ty maan sisäis­es­tä eri­ar­voisu­ud­es­ta, vaik­ka teol­lisu­usautomaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio ovat syöneet hyviä duu­nar­i­työ­paikko­ja paljon enemmän.

Markki­na­t­alous on osoit­tanut voimansa ja tuot­tanut val­taisen taloudel­lisen kasvun, mut­ta talous on selvä alisuo­ri­u­tu­ja hyv­in­voin­nin tuot­ta­jana. Näil­lä resurs­seil­la pitäisi pystyä paljon enempään.

24 vastausta artikkeliin “2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (1) Teollistuminen ja nykyaikaisen yhteiskunnan synty”

  1. “Glob­al­isaa­tio­ta on syytet­ty maan sisäis­es­tä eri­ar­voisu­ud­es­ta, vaik­ka teol­lisu­usautomaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio ovat syöneet hyviä duu­nar­i­työ­paikko­ja paljon enemmän.”

    Jos yhdessä on syytä, niin sopi­ihan sitä syyt­tää, vaik­ka olisi syytä toisessakin. 

    Glob­al­isaa­tion (tosi­asial­lisia) hait­to­ja olisi voitu (käytän­nössä) vält­tää lokalisaatiolla. 

    Automaa­tion (näen­näisiä) hait­to­ja olisi voitu (teo­ri­as­sa) vält­tää jaka­mal­la (olete­tusti) suuren­tunut kokon­aiskakku niin, että jokainen saa entistä suurem­man palan. 

    Sekä glob­al­isaa­tios­sa että automaa­tios­sa perusvirhe on ollut se, että yri­tys hyö­tyy (ja toteut­taa muu­tok­sen) sil­loinkin, kun hait­ta kansan­taloudelle tai yhteiskun­nalle on hyö­tyä suurem­pi. Ulkois­vaiku­tuk­sia ei ole huomioitu.

    1. Ei automaa­tion kehi­tyk­sen tuo­maa hyö­tyä olisi voin­ut jakaa kaikille teol­lisu­udessa työsken­tele­vien henkilöi­den kohdal­la lokalisaa­ti­ol­la. Hyvä esimerk­ki on tästä 1980-luvun Bri­tan­nia jos­sa käyti­in kak­si isoa teol­lisu­u­den raken­nemuu­tok­sen kri­isiä yhtä aikaa läpi eli 1970-luvun öljykri­isi ja van­hen­tunut teol­lisu­u­den työym­päristö kun Bri­tann­ian kil­pail­i­jat Län­si-Sak­sa ja Japani onnis­tu­i­v­at ajoit­ta­maan puoli automaat­tisen tuotan­non parem­paa ajanko­htaan kuin Bri­tann­ian van­ha auto­te­ol­lisu­us. Bri­tan­ni­as­sa tämä muu­tos oli kivu­lias kos­ka ay-liike jär­jesteli kor­pi lakko­ja ja työn­seisauk­sia autote­htail­la juuri sen takia kos­ka työ­nan­ta­ja halusin m investoi­da puo­li­au­tomaa­tioon mut­ta se tarkoit­ti että palkanko­ro­tuk­set pienem­mäk­si ja työ­sopimuk­set jous­tavam­mak­si . Kun samaan aikaan oli 1970-luvun öljy kri­isi ei taloudelli­nen tilanne ollut olo­suhteisi­in näh­den kovinkaan kan­nat­ta­va ajanko­h­ta mas­si­ivisille investoineille. Kyl­lä nimeno­maan ongel­ma tulee sil­loin kun kil­pail­i­ja­maat ovat aske­len edel­lä uusien teknolo­gia investoineissa.

      1. Automaa­tion kas­vat­ta­maa kakkua ei jaet­taisikaan lokalisaa­ti­ol­la (joka on glob­al­isaa­tion vas­tako­h­ta) vaan muul­la tasaus­mekanis­mil­la. Meil­lä ei vielä ole tarvit­tavaa mekanis­mia. Mekanis­mi syn­ty­isi, jos yri­tys jou­tu­isi vas­tu­useen ulkois­vaiku­tuk­sis­taan. Yri­tyk­sen vas­tu­isi­in ollaan vähitellen sisäl­lyt­tämässä kasvi­huonepäästöjä ja mui­ta ympäristöhait­to­ja. Sen sijaan kovin vähän on ollut keskustelua siitä, kuin­ka sisäl­lytet­täisi­in myös vaiku­tuk­set kansan­taloudelle ja eri­tyis­es­ti julkiselle taloudelle. Näi­hin vaiku­tuk­si­in kuu­luu esimerkik­si irti­san­ot­tavien työn­tek­i­jöi­den työt­tömyys­jak­sot, uudelleen koulut­ta­mi­nen ja sijoit­tumi­nen (mah­dol­lis­es­ti) heikom­min tuot­tavi­in töi­hin. Voi yri­tyk­sen toimin­nal­la olla myön­teisiäkin ulkois­vaiku­tuk­sia, joi­ta ei täl­lä het­kel­lä huomioi­da — pitäisi huomioi­da nekin.

      2. Nim­imerkil­lä “Aika ajatel­la” on tässä erikoinen tulokul­ma, että olisi ikäänkuin perusti­lanne että yri­tyk­sessä A nyt vaan on työn­tek­i­jöitä töis­sä, ja yri­tys voi sit­ten toimil­laan aiheut­taa hai­tan, että nämä eivät enää yri­tyk­sessä työllisty.

        Minä näen asian niin, että kansan­taloudelle oli hyö­tyä siitä, kun yri­tys on pystynyt palkkaa­maan työn­tek­i­jöitä, eivätkä nämä ole yhteiskun­nan elätet­täviä työt­tömiä. Ja yri­tys mak­saa työn­tek­i­jöi­den palkat sivuku­luineen niin kauan kuin hei­dän työ­panok­ses­taan hyö­tyy, ja myös irtisanomisajalta.

        Tuo olisi varsin haas­ta­va aja­tus, että yri­tys velvoitet­taisi­in mak­samaan pait­si työl­listämistään ihmi­sistä, myös niistä joi­ta se ei (enää) työl­listä. Kos­ka lähtöti­lanne kuitenkin on se, että työn­tek­i­jä on yri­tyk­sessä töis­sä vain jos yri­tyk­sessä on hänen työ­panok­selleen tarvet­ta ja siitä saadaan hyö­tyä yli palkkaamisen kus­tan­nuk­sen jol­lain aikavälil­lä, niin tuol­lainen ei-työ­panok­ses­ta mak­sami­nen johtaisi vain siihen, että yri­tyk­set alun­perinkin työl­listäi­sivät ihmisiä vähemmän.

        Ja yri­tyk­set kyl­lä mak­sa­vatkin jo työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­sua eli kus­tan­ta­vat (yhdessä) työ­suhtei­ta mah­dol­lis­es­ti seu­raavia työttömyysjaksoja.

        Kuten Rahul Somani esit­tää, yri­tys­ten toimin­nan tehokku­us ja tuot­tavu­us vaikut­taa myös niiden palka­n­mak­sukykyyn. Palkat eivät voi kestävästi olla hyvät sil­loin, jos työte­ho on kil­pail­i­joi­hin ver­rat­tuna huono, tai ainakaan jos vielä ei-työstäkin pitäisi maksaa.

      3. Olli Sal­li kir­joit­ti: “Tuo olisi varsin haas­ta­va ajatus…”

        Kyl­lä, aja­tus on haas­ta­va. Toiv­ot­tavasti haas­teeseen tar­tu­taan. Ensin olisi ymmär­ret­tävä, että aja­tus on perustel­tu, siis että idea ulkois­vaiku­tusten huomioimis­es­ta on johdon­mukainen ja kokon­aisjär­jestelmää paran­ta­va — sanal­la sanoen oikea. Sit­ten olisi kehitet­tävä tekni­nen ratkaisu ulkois­vaiku­tusten mit­taamiseen ja laskuttamiseen/hyvittämiseen.

        Se, että yri­tyk­set mak­sa­vat työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­sua kollek­ti­ivis­es­ti, ei tarkoi­ta sitä, että yksit­täisen yri­tys tulisi pun­ni­tuk­si oikea­suh­tais­es­ti sen aiheut­tamien ulkois­vaiku­tusten kannal­ta. Ver­taa tilanteeseen, jos yri­tyk­set mak­saisi­vat kollek­ti­ivis­es­ti ympäristönpilaamisvakuutusmaksua.

    2. Monis­sa mais­sa on yri­tyk­sil­lä työl­lisyysvelvoite ottaa esim heikosti työl­listyviä ihmisiä työhön mut­ta samal­la yhteiskun­ta jous­taa niiden kohdal­la jot­ka ovat vaikeasti työl­lis­tet­tyjä. Tämäkin vaikeasti työl­lis­tet­ty­jen ryh­mä on oma lukun­sa. Esim Sak­san oppisopimusjär­jestelmä on onnis­tunut työl­listämään vaikeasti työl­lis­tet­tyjä parem­min kuin esim Suomes­sa jos­sa on eri­laiset palkkatuk­i­jär­jestelmä mut­ta se on mon­es­sa yhtey­dessä ilmaista työvoimaa suo­raan yri­tyk­sille. Tämäkin Timo Harakan lanseera­ma palkkatuki­malli on kallis kos­ka se on alun­perin kehitet­ty vaikeasti työllistetyille.

  2. “Gini-ker­toimel­la mitat­tuna tulo­erot eivät ole kas­va­neet vuo­den 2020 [tarkoi­tat ehkä 2000] jäl­keen, vaik­ka moni kokee niiden kasvaneen.”
    Jos koke­mus ja mit­tari eivät vas­taa toisi­aan niin vika voi olla väärässä mit­taris­sa. Usein käytet­ty suh­teelli­nen gini-ker­roin mit­taa vain suh­teel­lista (%-määräistä) eikä absolu­ut­tista euromääräistä muu­tos­ta. Eli jos esimerkki­henkilön vuosi­t­u­lot nou­se­vat 10 000 eurosta 20 000 euroon ja hänen naa­purin­sa tulot nou­se­vat vas­taavasti kaksinker­taistuen 100 000 eurosta 200 000 euroon, niin suh­teel­lisen gini-ker­toimen mielestä tulo­erot eivät ole kas­va­neet, vaik­ka molem­mista henkilöistä saat­taisi hyvinkin oikeutetusti tun­tua siltä. Jos käytämme absolu­ut­tisia euromääräisiä ero­ja mit­taavaa gini-ker­roin­ta niin tulo­erot Suomes­sa ovat kas­va­neet vuo­den 2000 jälkeen.

    1. Jos käytämme absolu­ut­tisia euromääräisiä ero­ja mit­taavaa gini-ker­roin­ta niin tulo­erot Suomes­sa ovat kas­va­neet vuo­den 2000 jälkeen.

      Absolu­ut­ti­nen Gini-ker­roin on kyl­lä pöhkö aja­tus. Sen mukaan 1930-luku oli kul­taista tasa-arvon aikaan feo­daali­a­jas­ta nyt puhumattakaan.

      1. Onhan se, ainakin noin pitkäl­lä aikavälil­lä. Mut­ta ei tuo suh­teelli­nenkaan mit­ta vas­taa yleisiä käsi­tyk­siä siitä mitä tulo­erot ja niiden kasvu tarkoit­taa eli pöhköyt­tä siitäkin päästä löy­tyy. Keskeisim­pänä huomiona siis, että vaik­ka yksi mon­imutkaista ilmiötä yksinker­tais­ta­va mit­tari ei värähdä, ei se tarkoi­ta etteikö jotain olisi silti muuttunut.

      2. Keskeisim­pänä huomiona siis, että vaik­ka yksi mon­imutkaista ilmiötä yksinker­tais­ta­va mit­tari ei värähdä, ei se tarkoi­ta etteikö jotain olisi silti muuttunut.

        Näin siinä kir­jas­sa taidet­ti­in sanoa.(sivu 75)

      3. Pöhkö kuten suh­teelli­nenkin ginikerroin 🙂

        Ei pitäisi typ­istää tulo­ero­ja kumpaankaan näistä huonoista mittareista. Ja ylipäätään kan­nat­taisi puhua laa­jem­min eri­ar­voisu­ud­es­ta, ei vain tuloista. Myös var­al­lisu­udel­la ja meno­jen suu­rudel­la on merk­i­tys­tä. Jostain syys­tä aina vain eri­tyis­es­ti talousoikeistopoli­itikot ja media halu­a­vat puhua pelkästään ginikertoimesta…

    2. Absolu­ut­ti­nen Gini-ker­roin ei ole kovin järkevä mit­tari. Vai oletko sitä mieltä, että käytän­nön tulo­erot ovat pysyneet esimerkissäsi paikallaan jos henkilön vuosi­t­u­lot putoa­vat nol­laan ja naa­purin 90 tuhanteen euroon? Tai jos henkilön vuosi­t­u­lot nou­se­vat miljoon­aan euroon, ja naa­purin miljoon­aan ja sataan­tuhanteen? Näis­sä esimerkeis­säsi, kuten anta­mas­sakin, suh­teelli­nen Gini-ker­roin on se järkevä mittari.

      1. Mit­tari ker­too sitä asi­aa miten mit­tari on määritel­ty. Ja toisaal­ta se miten se on määritel­ty ker­too mis­sä tapauk­sis­sa sitä on järkevä käyt­tää. Esimerk­istäsi voidaan hyvin nähdä että absolu­ut­tista giniker­roin­ta ei ole järkevää käyt­tää tilanteessa mis­sä jonkun tulot ovat nol­la tai edes lähel­läkään sitä. 

        Onko jako­lasku huono arit­meet­ti­nen oper­aa­tio kos­ka nol­lal­la ei voi jakaa? Selvästikin jako­lasku kan­nat­taa pois­taa työkalu­pak­ista ja käyt­tää vain ker­to­laskua joka on yliv­er­tainen kos­ka sille nol­la ei ole ongelma! 🙂

        Ongel­ma tulo­erokeskustelus­sa on että merkit­tävät toim­i­jat halu­a­vat typ­istää eri­ar­voisu­uskeskustelun yhteen mit­tari­in, joka ei ole siihen työkalu­un kovinkaan hyvä. Suh­teelli­nen giniker­roin on huono mit­tari typ­istämään eri­ar­voisu­uskeskustelun kuten Osmo tässä kir­joituk­ses­sa teki (ja teki ennen tätä Ver­den kir­joituk­ses­sa). Se ei kuitenkaan tietenkään tarkoi­ta etteikö sekään olisi hyödylli­nen kun­han muis­te­taan sen rajoit­teet ja mitä se tarkalleen ottaen mittaakaan.

        Sen käyt­töä tässä käyt­tö­tarkoituk­ses­sa ei vain tee yhtään parem­mak­si se että on ole­mas­sa mittare­i­ta jot­ka jois­sakin tilanteis­sa ovat vielä suh­teel­lista giniker­roin­ta huonom­pia mittare­i­ta. Mik­si edes koko eri­ar­voisu­uskeskustelu pitää väk­isinkin yrit­tää läh­es aina typ­istää yhteen lukuun?

        Ehkäpä osat­to­muu­den tun­tu ei ole lisään­tynyt, ainakaan suot­ta, vaan eri­ar­voisu­us ja ne tulo­erotkin ovat todel­lisu­udessa kas­va­neet 2000-luvul­la. Tästä voi lukea lisää vaik­ka täältä:
        https://sorsafoundation.fi/eriarvoisuuden-tila-suomessa-2020/

        Eri­tyis­es­ti tosi­aan eri­ar­voisu­u­den kasvu näkyy var­al­lisu­u­den keskit­tymisessä, mut­ta viimeaikoina myös tulo­erot ovat läht­e­neet kasvu­un vaik­ka se näkyykin hyvin heikosti suh­teel­lises­sa ginis­sä. Suh­teel­lises­sa MLD:ssä ja absolu­ut­tises­sa ginis­sä ja MLD:ssä se kehi­tys näkyy selvemmin.

        Var­al­lisu­ud­es­ta saata­vat tulot myös jäävät monis­sa tapauk­sis­sa mittarei­den poh­jana ole­vien tilas­to­jen ulkop­uolelle mikä antaa tulo­eroista ruusu­isem­man kuvan mitä ne todel­lisu­udessa ovat:
        https://veropolitiikka.blog/2017/10/18/gini-kerroin-aliarvioi-eriarvoisuutta/

        Osmo, muuten kan­nat­ta­nee kor­ja­ta alku­peräiseen kir­joituk­seesi koh­ta “Gini-ker­toimel­la mitat­tuna tulo­erot eivät ole kas­va­neet vuo­den 2020 jäl­keen”, tarkoi­tat var­mas­tikin vuo­den 2000-jälkeen.

      2. Toki suh­teelli­nen Gini-ker­roin mit­taa määritelmäl­lis­es­tikin vain tulo­ero­ja, siihen­hän se on tarkoitet­tu. Mui­ta asioi­ta (mm. var­al­lisu­userot, muu eri­ar­vois­tu­mi­nen) voi sit­ten koit­taa mita­ta jotenkin muuten. Ja mit­tari on sitä tarkem­pi, mitä tarkem­pi data on. Suh­teelli­nen MLD on var­masti myös järkevä mit­tari tulo­eroi­hin, ja sekin näyt­täisi ole­van ole­van Suomes­sa nyt samal­la tasol­la kuin 20 vuot­ta sit­ten, mikä on mielestäni hyvä asia.

        Absolu­ut­tisil­la tulo­eromittareil­la heit­täisin vesil­in­tua, en oikein näe mis­sä yhtey­dessä ne oli­si­vat käyt­tökelpoisia, etenkin kun yleinen tulota­son nousu näil­lä mittareil­la tarkoit­taa myös tulo­ero­jen nousua (vaik­ka siis kaik­ki rikas­tu­isi­vat). Jos noista absolu­ut­ti­sista mittareista pitää (mik­si?), min­ul­la olisi tar­jol­la nerokas keino tulo­ero­jen pienen­tämiseen: vai­hde­taan val­u­u­tak­si mark­ka, jon­ka arvo sido­taan euroon, siten että 1 mk = 10€. Absolu­ut­tiset tulo­erot pienenevät saman tien kymme­ne­sosaan nykyis­es­tä! Saadaan tasa-arvon onnela Suomeen.

      3. Vaahter­amäen Eemeli, halu­an vähem­män eri­ar­voisu­ut­ta. Sinä kaiketi johonkin tiet­tyyn mit­tari­in jonkin luke­man, nähtävästi riip­pumat­ta siitä että onko mittarei­hin syötet­ty data edes kuin­ka kurant­tia (kts aiem­mat linkki­ni). Sin­un tapasi kat­soa asi­aa on min­ulle vieras. Eri­ar­voisu­us ei muu­tu vain kikkailul­la, esim. vai­h­ta­mal­la val­u­u­tan arvoa. Mittareista on hyö­tyä vain kun niiden tau­s­tat todel­la ymmär­retään. Tämä vaatii kokon­ais­val­taista ajattelua.

  3. “1940-luvun lop­ul­la maamme brut­tokansan­tuote vas­tasi suun­nilleen Int­ian nyky­istä.” Tässä täy­tyy olla virhe, vuon­na 2020 Int­ian brut­tokansan­tuote oli 2600 mil­jar­dia USD.

  4. “Gini-ker­toimel­la mitat­tuna tulo­erot eivät ole kas­va­neet vuo­den 2020 jäl­keen, vaik­ka moni kokee niiden kas­va­neen. Ehkäpä osat­to­muu­den tun­tu on kasvanut?”

    Suomen, län­si­maid­en vai koko maail­man? Ihmi­nen ver­taa omaa osaansa johonkin viiteryh­mään, jon­ka perus­teel­la epäreilu­u­den tun­tu arvioidaan. Tuo viiteryh­mä on kas­vanut glob­al­isaa­tion myötä. Ennen ver­rat­ti­in ehkä naa­puri­in, mut­ta nykyään kukaan ei tunne naa­pure­itaan. Sen sijaan ver­rataan some­julkkik­si­in ja mui­hin netin hah­moi­hin, jot­ka yleen­sä asu­vat Yhdys­val­lois­sa jois­sa var­al­lisu­userot ovat räikeämmät.

    Aini­in, ja tuos­sa taide­taan puhua tulo­jen giniker­toimes­ta, eikä var­al­lisu­u­den. Ainakin tämän Wikipedia-artikke­lin mukaan var­al­lisu­u­den Gini-ker­roin on nous­sut Suomes­sakin vuodes­ta 2008: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_wealth_inequality

  5. Kuten kir­jas­sa mainit­sitkin, Hen­ry Ford ei tosi­aan halun­nut mak­saa hyviä palkko­ja sik­si, että työn­tek­i­jöil­lä olisi varaa ostaa autoja.

    Hän halusi mak­saa palkkoja,koska sil­lä sai ensin­näkin töi­hin parhaat työn­tek­i­jät ja myös hei­dät pysymään töis­sä. Eli palkoil­la sai pidet­tyä ammat­ti­taitoisen työvoiman talos­sa ja mitä pidem­pään on töis­sä, sen parem­mak­si työssään tulee, noin keskimäärin. Mut­ta oli siinä muu­takin. Hänen mielestään piti mak­saa reilu­ja palkko­ja ja niitä,vastaan työn­tek­i­jöisen piti tehdä rehellistä työtä. 

    Lisäk­si hän halusi tuot­taa koko ajan tehokkaam­min eli laskea tuotan­tokus­tan­nuk­sia, jot­ta voisi myy­dä halvem­mal­la ja enem­män auto­ja. Hänen tavoit­teenaan oli saa­da tehot ylös ja kus­tan­nuk­set niin alhaisik­si, että voi myy­dä auton suun­nilleen kaikille ihmisille. Ja lisäk­si hän ajat­teli, että samal­la kan­nat­taisi mak­saa mah­dol­lisim­man hyviä palkko­jakin (siis pelkkien kau­pal­lis­ten perustelu­iden lisäk­si) ja että kansakun­ta vauras­tu­isi, jos teol­lisu­us organ­isoitaisi­in mah­dol­lisim­man tehokkaasti ja samal­la mak­set­taisi­in hyviä palkkoja.

    Auto­jen myyn­ti ja kaikille ja hyvät palkatkin oli­vat mielestäni hänelle myös ihan ide­ologi­nen jut­tu, ei niinkään puh­taasti kau­palli­nen ajatus.

    Nämä asi­at tule­vat ilmi hänen omaelämänker­ras­sa, jon­ka olen joskus jopa omis­tanut. Se löy­tyy nykyään netistä ilmaise­na haku­sanaoil­la Hen­ry Ford: my life and work.

    1. Kyl­lä todel­li­nen syy oli Hen­ry Fordil­la pitää ay-liikeen vaiku­tus kaukana auto­te­ol­lisu­ud­es­ta. Parem­pi vai­h­toe­hto oli tuol­loin pitää palkat korkeal­la jot­ta lakko­ja olisi voitu vält­tää pitämäl­lä työn­tek­i­jät hiljaisina. 

      Myöhem­min Hen­ry Fordin pojan­poi­ka Hen­ry Ford III:n aikana sal­lit­ti­in ammat­tiy­hdis­tys toim­inta jol­la oli kyl­lä ikäviä seu­rauk­sia toisen maail­man­so­dan jäl­keen kun Yhdys­val­tain markki­noille alkoi tul­la 1970-luvul­la polt­toaine pihe­jä japani­laisia auto­ja joiden kus­tan­nuk­set oli­vat paljon pienem­mät kuin van­hois­sa amerikkalai­sis­sa merkeissä . 

      Suosit­te­len luke­maan leg­en­daarisen Fordin ja Chrys­lerin toim­i­tusjo­hta­jan Lee Iacoc­can elämänker­ran jon­ka suomenkieli­nen nimi on Autoelämäk­er­ta (engl.Autobiography) . Siinä Iacoc­ca ker­too avoimesti mik­si Yhdys­val­tain auto­te­ol­lisu­us ajau­tui kri­isi­in 1970-luvul­la. Ensin ajau­tui Chrysler ja myöhem­min 2008–2010 Gen­er­al Motors . Molem­mat yhtiöt pelastet­ti­in liit­to­val­tion rahoituk­sel­la. Ford on ain­oa näistä 3 suuren auto­te­ol­lisu­u­den jät­tiläis­es­tä joka on vält­tynyt konkurssin. Johtuen sen laa­jas­ta Yhdys­val­tain ulkop­uolis­es­ta tuotan­nos­ta ja jakelun verkostosta

  6. Arvioit kir­jas­sa lyhyesti ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen vaiku­tus­ta tulon­jakoon ja tuot­tavu­u­den kehitykseen. 

    Mis­sä määrin arvioit Neu­vos­toli­iton & reaal­isosial­is­min vaikut­ta­neen tulon­jaon kehi­tyk­seen 2.maailmansodan jälkeen: 
    — oliko keskus­taoikeis­ton ja keskus­tavasem­mis­ton osamoti­iv­ina sosi­aalipoli­iti­ikan ym. tulon­jakoon vaikut­taneille kom­pro­mis­seille NL:n tukemien kom­mu­nistien kan­natuk­sen kasvun uhka?
    — oli­vatko työ­nan­ta­jat halukkaampia etsimään tulon­jakokom­pro­mis­se­ja samas­ta syystä?

    1. Minä en tätä tiedä, mut­ta ole­tan sosial­is­min pelon vaikut­ta­neen eri­tyis­es­ti yri­tys­ten toim­intaan ja aika paljon myös val­takun­nan politiikkaan.

      1. Suosit­te­len luke­maan Johannes Koro­maan kir­jan Suo­ma­lais­ten hyv­in­voin­tia rak­en­ta­mas­sa : Teol­lisu­u­den Keskus­li­iton his­to­ria (SKS, 2015) . Teok­ses­sa tuo­daan esille Janne Holopaisen kysymyk­set. Myös Janne Holopaiselle suosit­te­len Koro­maan teosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.