Kaupunkiliikenteen oikea hinnoittelu

Kaikissa teol­lisu­us­maid­en suuris­sa kaupungeis­sa sub­ven­toidaan joukkoli­iken­net­tä. Helsin­gin seudul­la joukkoli­iken­teen kus­tan­nuk­sista puo­let kate­taan kun­tien budjetista.

Sub­ven­tion vält­tämät­tömyy­teen on päädyt­ty käytän­nön opet­ta­mana. Ilman sitä liian moni käyt­täisi autoa ja liikenne ruuhkau­tu­isi. Ennen kuin Helsin­ki ryhtyi tuke­maan joukkoli­iken­net­tä, mat­ka Puoti­las­ta keskus­taan kesti aamu­ru­uhkas­sa 40 minuuttia.

Ruuhkien tor­ju­mi­nen väyliä rak­en­ta­mal­la mak­saisi vielä enem­män kuin joukkoli­iken­teen sub­ven­tio, minkä lisäk­si elämä moot­toritei­den halko­mas­sa kaupungis­sa olisi tym­peää ja epäterveellistä.

Talous­teo­ri­an kannal­ta joukkoli­iken­teen sub­ven­tio kuitenkin on väärää poli­ti­ikkaa – parem­pi kuin ei mitään, mut­ta kaukana opti­mista.  Hait­taa aiheut­tavaa autoilua vähen­netään sub­ven­toimal­la vähem­män haitallista joukkoli­iken­net­tä. Opti­maal­ista olisi verot­taa autoilua ulkois­t­en hait­to­jen ver­ran ja pan­na joukkoli­ikenne mak­samaan omat kus­tan­nuk­sen­sa ja jopa vähän lisää tilas­ta, melus­ta ja pakokaa­su­ista. Autoilun haitoista suurin kohdis­tuu toisi­in autoil­i­joi­hin ruuhkan muodossa.

Niinkin sen voi sanoa, että kun liiken­teen käytössä ole­va tila on niukkaa, sitä ei kan­na­ta sään­nöstel­lä jonoil­la vaan hin­nal­la. Yleen­säkään oikein mitään ei kan­nat­taisi sään­nöstel­lä jonoilla.

Liikku­mi­nen tulisi kalli­im­mak­si, mut­ta elämä kokon­aisuute­na halvem­mak­si. Käyt­täähän Helsin­ki nyt joukkoli­iken­teen sub­ven­tioon yhden pros­ent­tiyk­sikön kun­taverostaan – ja toisen pros­ent­tiyk­sikön lähin­nä autoli­iken­net­tä palvele­vi­in väyläin­vestoin­tei­hin. Jos poli­ti­ikkaa vai­hdet­taisi­in, ruuhka­mak­su­ista saataisi­in suun­nilleen saman ver­ran tulo­ja kuin nyt käytetään joukkoli­iken­teen sub­ven­toin­ti­in. Vero­pros­ent­tia voitaisi­in alen­taa kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä – tai ehkä kolmel­la, jos myös väyläin­vestoin­te­ja tarvit­taisi­in vähemmän.

Kun autot eivät mak­sa aiheut­tamis­taan ulkoi­sista kus­tan­nuk­sista ja joukkoli­iken­net­tä sub­ven­toidaan, tul­laan samal­la sub­ven­toi­neek­si liikku­mista ylipään­sä, mitä ei pitäisi tehdä.

Autoilua kyl­lä verote­taan paljon, mut­ta ulkoisia hait­to­ja ajatellen väärin. Sama hin­ta sun­nun­ta­iaa­mu­na Pohjois-Kar­jalan syr­jäkylil­lä ja Helsin­gin keskus­tas­sa ruuh­ka-aikaan on kaukana opti­mista. Autoilu on haja-asu­tusalueil­la räikeästi yliv­erotet­tua ja kaupungeis­sa aliv­erotet­tua. Yliv­ero­tus vaikeut­taa toden teol­la elämistä syrjäkylillä.

Autoilua ei ehkä pitäisi verot­taa kaupungeis­sakaan enem­män vaan toisel­la taval­la –suh­teessa ruuhki­in ja mui­hin ulkoisi­in hait­toi­hin. Tienkäyt­tö­mak­su­jen pitäisi vai­hdel­la jyrkästi riip­puen ajas­ta ja paikasta.

Kaupun­ki toisen­sa jäl­keen on ottanut ruuhka­mak­sut käyt­töön, eikä yksikään ole päätöstä perunut.

Joukkoli­iken­net­tä ei siis tarvit­sisi sub­ven­toi­da. Tästä ovat kuitenkin poikkeuk­se­na lähi­ju­nat ja metro. Niiden kus­tan­nuk­sista pääosa on kiin­teitä rataan liit­tyviä kus­tan­nuk­sia. Junien liikku­mi­nen ei paljon mak­sa, metron osalta esimerkik­si kus­tan­nuk­set ovat noin 50 sent­tiä matkaa kohden. Lipun hin­nan tulisi olla lähel­lä tätä rajahin­taa. Bus­sili­iken­teen kus­tan­nus­rakenne on aivan eri­lainen; keskimääräi­nen kus­tan­nus ja mar­gin­aa­likus­tan­nus eivät paljon eroa toisistaan.

Eikö kun­ta­laisia kohdeltaisi kovin eri­ar­vois­es­ti, jos metro­matkat oli­si­vat halvem­pia kuin bus­si­matkat? Riip­puu siitä, miten metron kiin­teät kus­tan­nuk­set maksetaan.

Metro ja pikaratikkay­hteys nos­ta­vat maan arvoa vaiku­tus­pi­iris­sään. Oikeu­den­mukaista olisi, että tämä näky­isi kiin­teistöverossa. Näin metroin­vestoin­nille löy­ty­i­sivät oikeat maksajat.

Kaupungeis­sa käy­dään tuskas­tut­tavaa keskustelua autoilun puoles­ta ja sitä vas­taan. Siitä riip­pumat­ta kan­nat­taako vähäistä vai suur­ta auto­jen määrää kaupunkili­iken­teessä, rajoit­taa sitä joutuu joko ruuhkien tai hin­to­jen avul­la. Hin­to­jen avul­la jar­rut­tamien nyt vain on rationaalisempaa.

Sin­ga­pores­sa on näin tehty. Huoli­mat­ta suures­ta ihmis­määrästä pienel­lä alueel­la liikenne toimii kuin unelma.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehden verkkosivuilla.