Mitä kirjoitin pienipalkkaisista

 

Sitaat­ti kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka:

Kun työväen­li­ike suo­jau­tui teol­lisen val­lanku­mouk­sen alkuaikoina joukkovoimal­la tehtaan portin ulkop­uolel­la odot­tavien työt­tömien kil­pailul­ta, nämä myös jäivät portin ulkop­uolelle köy­hyy­teen. Nyt ansio­ta­son tur­vaamisek­si pitäisi sysiä uud­estaan kas­va­va osa työvoimas­ta takaisin port­tien ulkop­uolelle niukan perus­tur­van varaan. Näin on myös tapah­tunut. Sitähän tas­apain­o­työt­tömyy­den yli kaksinker­tais­tu­mi­nen tarkoit­taa. Se ei vähen­nä köy­hyyt­tä, mut­ta suo­jaa työ­paikkansa säi­lyt­täneet siltä tois­taisek­si. Tämä strate­gia ei toi­mi, jos väki port­tien ulkop­uolel­la kas­vaa kasvamistaan.

Tarvi­taan yhteiskun­nalli­nen ja taloudelli­nen uud­is­tus, joka on yhtä suuri kuin oli hyv­in­voin­ti­val­tioiden luomi­nen toisen maail­man­so­dan jäl­keen. On kohen­net­ta­va pieni­palkkaisten ase­maa – ei vähän vaan paljon. Se ei ole hal­paa, mut­ta sen vai­h­toe­hto ei ole hyvä sekään.

Ammat­tiy­hdis­tys­li­ike on pystynyt hyvin puo­lus­ta­maan huono-osaisimpi­en palkkata­soa, mitä osoit­taa, että alimpiakin palkko­ja on nos­tet­tu 30 vuodessa noin 50 pros­en­til­la huoli­mat­ta työväen­lu­okkaisen työn kysyn­nän nopeas­ta vähen­e­mis­es­tä. Tässä ay-liike jatkaa kun­ni­akkai­ta per­in­teitään teol­lisu­u­den alku­vai­heen ajoil­ta. Vaik­ka se toi­mi sil­loin, nykyti­lanteessa se pahen­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja heiken­tää huono-osaisimpi­en ase­maa. Tämä on toiv­ot­toman viivy­tys­tais­telun tie, joka pää­tyy lop­ul­ta vääjäämät­tömään tappioon.

Kir­jas­sa esitän, että myös pieni­palkkaisten osalta työn hin­ta ja työn­tek­i­jän net­toan­siot on erotet­ta­va toi­sis­taan. Suu­rit­u­lois­t­en osalta­han tämä on tapah­tunut pro­gres­si­ivisen tuloveron avul­la. Jär­jestelmän pitäisi tasa­ta ansioi­ta myös pieni­palkkaisten ja vielä pieni­palkkaisem­pi­en välillä.

Jos kaup­pi­aan pitää mak­saa pelkän perusk­oulun suorit­ta­neelle ja merkonomille samaa palkkaa, hän palkkaa merkonomin, vaik­ka merkonomin tutk­in­toa ei työssä tarvit­taisikaan. Sik­si tarvit­semme palkkaero­ja – tai siis työvoiman hin­taero­ja – myös asteikon alapäässä, kos­ka muuten käy niin kuin on jo käynyt. Vail­la koulu­tus­ta ole­vat jäävät työttömiksi.

Toisaal­ta esitän, että pieni­palkkaisten taloudel­lista tilan­net­ta pitäisi paran­taa reilusti. Sik­si esitän heille automaat­tista täy­den­tävää tulon­si­ir­toa. Siihen on ole­mas­sa mon­ta mallia.

Tämä aja­tus ei sinän­sä ole uusi ja yllät­tävä. Hal­li­tuk­sen toimek­sian­nos­ta jotain täl­laista valmis­tel­laan VM:ssä.

Esitän kir­jas­sani katkaistua negati­ivista tuloveroa. Lop­putu­lok­se­na olisi, että pieni­palkkaisten tulota­so nousisi selvästi samal­la kun vähän koulutet­tu­jen kovin mata­lak­si jämähtänyt työl­lisyys kohentuisi.

Katkaistu negati­ivi­nen tulovero tarkoit­taa, että veroast­eikkoa jatke­taan nol­lan ala­puolelle vaikka­pa 200 euron ver­ran. Tämä on suurin tulon­si­ir­to, mitä voisi pelkän pieni­palkkaisu­u­den perus­teel­la saa­da. Jos tulot ovat niin pienet, ettei tämäkään riitä, tulisi tur­vau­tua nykyiseen syype­r­usteiseen sosiaaliturvaan.

Tämä voi tul­la kalli­ik­si, mut­ta se lisäisi yhteiskun­nal­lista oikeu­den­mukaisu­ut­ta selvästi.

Tuo katkaistu negati­ivi­nen tulovero on min­ul­ta kom­pro­mis­si. Itse kan­natan täyt­tä perus­tu­loa, kos­ka minus­ta ei ole hyvä, että työtön joutuu hyväksymään kuin­ka huonon työ­suh­teen tahansa. Jostain syys­tä demar­it eivät pidä työt­tömän huonoa neu­vot­telu­ase­maa ongel­mana. Enää ei työt­tömiä naisia patis­te­ta karenssin uhal­la tar­joil­i­joik­si top­less-baarei­hin, mut­ta sel­l­ais­takin on tapahtunut.

Jos halu­taan paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa niin roimasti kuin esitän käyt­täen ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen per­in­teistä keinoa eli palkanko­ro­tuk­sia,  pitäisi pien­impiä palkko­ja nos­taa niin paljon, että se nos­taisi kyl­lä työt­tömyyt­tä eikä edes ihan vähän. On tutkimuk­sia, joiden mukaan mini­palk­ka voi jois­sakin olo­suhteis­sa nos­taa työl­lisyyt­tä, mut­ta sil­loin puhutaan todel­la mata­las­ta turvasta.

Todet­takoon, että tässä puhur­taan yksi­ty­i­sistä työ­markki­noista. Julki­nen sek­tori teet­tää työtä järkyt­tävän alhaisil­la palkoil­la, mut­ta täl­lä ei ole mitään tekemistä markki­noiden kanssa. Suurin vääryys ja itse asi­as­sa vaar­alli­nen virhe kos­kee hoitoalan palkko­ja, joista olen kir­joit­tanut pääkir­joituk­sen Verde-lehteen