Oden vaaliohjelma (9) Tonttimaan kiinteistöveroa on korotettava rutkasti

Palkkaan kohdis­tu­vat verot ovat myrkkyä kaupungeille, kos­ka kaupunkien idea on vai­h­dan­ta ja erot jar­rut­ta­vat tätä. Verol­lis­ten palvelu­jen kil­pail­i­jat ovat verot­tomat itsepa­lve­lut tai itse tekeminen.

Tämä yksi syy siihen, että kiin­teistövero on parem­pi tapa kerätä rahaa kaupunkien kassaan.

Toinen syy liit­tyy maapo­h­jan ansiot­tomaan arvon­nousu­un. Se, että ranta­tont­ti Kata­janokalla mak­saa 3 000€/m2 ja saman­lainen ranta­tont­ti Inkoos­sa vähem­män kuin sada­sosan tästä, johtuu tietysti siitä ympäril­lä olev­as­ta kaupungista eikä mis­tään sen ton­tin omi­naisu­ud­es­ta, joka olisi ton­tin omis­ta­jan ansiota.

Anglosak­sises­sa maail­mas­sa pide­tään luon­nol­lise­na verot­taa tont­ti­maan arvon­nousu kiin­teistöveron kaut­ta yhteiskun­nalle. Jos näin olisi tehty aina, kukaan ei esit­täisi siihen mitään muu­tos­ta.  Sil­loin tont­tien (ja asun­to­jen) hin­nat oli­si­vat halvem­pia ja vas­taavasti vuo­tu­inen asumiskus­tan­nus korkeampi. Asumiskus­tan­nuk­set yhteen­sä asun­non osto­hin­ta mukaan luet­tuna ei siitä nousisi, joskaan ei myöskään lask­isi. Vuokrille ei tapah­tu­isi mitään.

Vaik­ka vuosit­tain perit­tävä kiin­teistövero kävisi kaupunki­lais­ten kukkarolle, kun­nal­lisveroa perit­täisi­in vas­taavasti vähemmän.

Helsin­gin kan­takaupungis­sa asun­to­jen nimel­liset hin­nat ovat kolminker­tais­tuneet 25 vuodessa ja kaksinker­tais­tuneet reaalis­es­ti. Jos kun­nolli­nen kiin­teistövero olisi ollut voimas­sa tuona aikana ja se olisi nous­sut asun­to­jen arvon tahdis­sa, kan­takaupun­gin asun­not oli­si­vat nyt paljon halvem­pia ja vero­pros­ent­ti olen­nais­es­ti matalampi.

Kos­ka joku sen kuitenkin äkkää, totean, että kuu­lun itse niihin, jot­ka ovat hyö­tyneet tästä asun­to­jen arvon­nousus­ta tuntuvasti.

Asun­to­jen tolku­ton hin­to­jen nousu on tehnyt oikeud­es­ta asua Helsin­gin kan­takaupungis­sa läh­es perin­nöl­lisen. Kan­nat­ti omis­taa asun­to kan­takaupungis­sa hin­to­jen lähtiessä nousuun.

Voimas­sa ole­va laki kiin­teistöveros­ta ei – taaskaan – sovel­lu kaupunkei­hin, kos­ka ei tun­neta maapo­h­jan kiin­teistöveroa. On vain yleinen kiin­teistövero, joka kos­kee pait­si maapo­h­jaa, myös ton­til­la ole­via raken­nuk­sia. Maapo­h­jaan kohdis­tu­va kiin­teistövero on hai­ta­ton, kos­ka se ei vääristä käyt­täy­tymistä, kun taas raken­nuk­seen kohdis­tu­va kiin­teistövero on outo pis­tevero, jos­ta on hyvinkin paljon haittaa.

Helsin­gin pitäisi olla akti­ivi­nen val­tio­val­taan päin kiin­teistövero­lain muut­tamisek­si niin, että tont­ti­maalle olisi oma verolu­okkansa. Kiin­teistövero ei ole ain­oa asia, jos­sa val­takun­nalli­nen lain­säädän­tö ei sovi kaupunkei­hin. On käytet­ty maalaisjärkeä, kun olisi pitänyt käyt­tää kaupunkilaisjärkeä.

Ekon­o­mistit ovat erit­täin yksimielisiä siitä, että tont­ti­maan kiin­teistövero on hyvä vero. Mik­si siis taloudel­lisen jär­jen puolueena esi­in­tyvä kokoomus ei sitä kan­na­ta? Muu­ta­ma yksit­täi­nen älykkö puolueesta löy­tyy, joka tämän ymmärtää ja myön­tää, mut­ta puolueena kokoomus perii mielu­um­min korkeaa kun­nal­lisveroa kuin korkeaa kiinteistöveroa.

Kiin­teistövero kap­i­tal­isoituu kiin­teistön arvoon. Se las­kee ton­tin arvoa ja sitä kaut­ta sille raken­net­tu­jen asun­to­jen arvoa.  Jos meil­lä olisi ollut vuon­na 1995 hitaasti nou­se­vat kiin­teistövero, joka olisi leikan­nut kaupun­gin tasku­un tont­ti­maan arvon­nousun, kaik­ki olisi men­nyt hyvin. Jos nyt lätkäistäisi­in ker­ral­la kiin­teistövero, joka palaut­taa asun­to­jen arvon vuo­den 1995 tasol­la, mon­elle vastikään asun­non osta­neelle kävisi kehnos­ti. Sik­si kiin­teistöveroa on nos­tet­ta­va hitaasti ja pitkäjänteisesti.

Kos­ka se pitää tehdä hitaasti, se kan­nat­taa aloit­taa heti.