Oden vaaliohjelma (7) Tuki seinille vai asukkaille?

Huo­mau­tus: seu­raa­va tek­sti ei vas­taa Helsin­gin vihrei­den kan­taa asun­topoli­ti­ikas­sa. Vihreät kan­nat­ta­vat sosi­aalisen asun­to­tuotan­non lisäämistä.

Jos val­lit­se­va vuokrata­so on kansalaisen A tuloi­hin näh­den kohtu­u­ton, onko parem­pi mak­saa hänelle 300 euroa kuus­sa asum­is­tukea vai antaa kolme­sa­taa euroa kuus­sa halvem­pi ARA-asun­to. Kan­nat­taa lukea jut­tu lop­pu­un, kos­ka lopus­sa ker­ron, mik­si kysymyk­se­naset­telu ei ole oikein.

Asumistuen puolesta

Pref­er­enssien kun­nioi­tus. Asum­is­tuki­vai­h­toe­hdos­sa saa itse etsiä vuokra-asun­non mis­tä halu­aa. Jos halu­aa asun­non Merikadul­ta, asum­is­tu­ki ei siihen riitä, mut­ta eipä Merikadul­la ole myöskään yhtään ARA-asun­toa. ARA-asun­toi­hin on 23 000 hak­i­jaa ja niitä vapau­tuu vuosit­tain run­saat 3 000, joten on otet­ta­va se, mitä tarjotaan.

Luk­i­tus­vaiku­tus. ARA-asun­nos­ta ei kan­na­ta lähteä, vaik­ka työ­paik­ka siir­ty­isi kaupun­gin toiselle puolelle, ei ainakaan, jos on onnis­tunut saa­maan asun­non hyvältä asuinalueelta.

Tuen osum­i­nen oikein Asum­is­tu­ki on tulosi­don­nainen, joten suu­rit­u­loiset eivät voi sitä saa­da kuin lyhyen aikaa. Ara-asukkaista suu­rit­u­loisem­paan puoliskoon kuu­lu­via on yli viidennes. Vaik­ka alun perin ARA-asun­to­ja jae­taan koroste­tun sosi­aal­isin perustein, niistä ei tarvitse muut­taa pois, vaik­ka tulot nou­se­vat. Lakipykälät tun­te­va voi siirtää asun­non myös las­ten­sa nimi­in, mitä kaut­ta myös asun­to­ja val­uu yli­t­u­loisille. Jos ARA-asun­not olisi suun­nitel­tu aut­ta­maan pien­i­t­u­loisia, niiden vuokra riip­puisi tuloista.

Tas­a­puolisu­us. Pelkän onnen turvin kahdes­ta samas­sa ase­mas­sa olev­as­ta toinen onnis­tuu saa­maan edullisen ARA-asun­non ja toinen ei. Asum­istuen sään­nöt ovat samat kaikille.

Seg­re­gaa­tion vält­tämi­nen. Ara-asun­not tuot­ta­vat taloko­htaista seg­re­gaa­tio­ta, kun pien­i­t­u­loisen asute­taan samoi­hin taloi­hin. Kaupun­ki on paljon miel­lyt­tävämpi, jos rikkaat ja köy­hät asu­vat samoissa rapuissa.

Jos eläisimme kuin 1930-luvul­la rikkaat ja köy­hät samoissa talois­sa, ja pitäisimme aivan törkeänä, jos joku, kut­su­taan hän­tä vaik­ka Nallek­si, menisi esit­tämään, että köy­hät pitää siirtää pois her­rasväen asut­tamista taloista omi­in kasarmei­hin­sa. Kun tämä on val­lit­se­va asianti­la, emme näe siinä mitään ihmeellistä.

Hie­man yllät­täen ARA-poli­tik­ka jyrken­tää seg­re­gaa­tio­ta myös kaupungi­nosien välil­lä, vaik­ka ARA-poli­ti­ikkaa on perustel­tu sil­lä, että Hekan asun­to­ja voidaan rak­en­taa myös hyväo­sais­ten asuinalueille.  Palaan tähän alempana.

Ara-asuntojen puolesta

Asun­to­ja huono-osaisim­mille. ARA-asun­toi­hin pääsee myös sel­l­ainen luot­toti­eton­sa menet­tänyt tai muuten yksi­tyisen vuokranan­ta­jan silmis­sä riski­a­sukas, joka ei saa asun­toa yksi­ty­isiltä vuokra­markki­noil­ta mitenkään.

Ei kan­nustin­loukkua. Ara-asun­to­jen huono kohden­tu­mi­nen pien­i­t­u­loisille tarkoit­taa toisaal­ta, ettei niis­sä ole saman­laista kan­nustin­loukkua kuin asum­istues­sa, joka piene­nee, kun tulot kasvavat.

Ei liho­ta välistävetäjiä. Kun Jätkäsaa­reen raken­netaan noin 1 500 ARA-asun­to­ja ja kun näi­den asun­to­jen vuokrat ovat noin 500 euroa kuus­sa alem­mat, ARA-asukkaiden koke­ma hyö­ty on noin yhdek­sän miljoon­aa euroa. Kaupun­ki ei kuitenkaan menetä ton­tin­vuokris­sa yhdek­sää miljoon­aa vaan paljon vähem­män. Mik­si kaupun­ki saa kovan rahan ton­teista liian vähän vuokraa lihot­taen näin välikäsiä, on oma lukun­sa. Tämän vuok­si esitänkin myöhem­mässä postauk­ses­sa, että kaupun­ki ryhtyy tar­joa­maan kovan rahan vuokra-asun­to­ja markkinoille.

ARA-asun­to­ja voidaan rak­en­taa myös kalli­ille asuinalueille. Moni pieni­palkkainen ja keski­t­u­loinen on ihme­tel­lyt, mik­si köy­hä työtön pääsee ARA-asun­toon alueelle, johon heil­lä ei ole mitään asi­aa. Ideana on tor­jua asuinaluei­den sosi­aal­ista eristäytymistä.

Jos ajat­telisimme ARA-asukkai­ta vain yksilöinä, täl­lainen onnekkaiden suosimi­nen olisi yhtä type­r­ää kuin arpoa sosi­aal­i­tukia. Jos Lah­tiselle tar­jo­taan edullista ARA-asun­toa Jätkäsaares­ta, olisiko väärin, jos hän ottaisi tuon 500 euroa puh­taana käteen, ja tyy­ty­isi asumaan jos­sain halvem­mal­la alueel­la? Jos tarkastelemme vain hänen tilan­net­taan, se olisi järkevä val­in­ta ja hänel­lä pitäisi olla siihen oikeus, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen se ei olisi oikein.

On kuitenkin todet­ta­va, että myös kaupungi­nosien tasol­la ARA-asun­not lisäävät eivätkä vähen­nä seg­re­gaa­tio­ta. VATT:n tutkioiden (siihen aikaan) Essi Eerolan ja Tuuk­ka Saari­maan tutkimuk­ses­sa tode­taan, että pien­i­t­u­loiset ovat ARA-kan­nas­sa keskit­tyneet paljon jyrkem­min pien­i­t­u­loisille alueille kuin pien­i­t­u­loiset asum­istuen turvin asu­vat, joi­ta on tasaisem­min eri­lai­sis­sa kaupunginosissa.

Saari­maan ja Essi Eerolan tulos on jo 10 vuot­ta van­ha. Sik­si se ei vält­tämät­tä pidä enää paikkaansa tai ainakin ero­tus on pienen­tynyt, sil­lä aiem­min ARA-asun­not keskitet­ti­in huono­tu­lois­t­en asuinalueille. Nyt niitä yritetään rak­en­taa yhtä paljon kaikkialle.

Ei kuitenkaan mikään estä sitä, että myös asum­is­tu­ki aut­taisi pien­i­t­u­loisia pääsemään kalli­ille asuinalueille. Sil­loin hyväksyt­tävien vuokrien pitää vai­hdel­la kaupungi­nosit­tain. Ei se sen kum­mallisem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen kalli­ille asuinalueille. Samas­ta asi­as­ta siinä on kyse.

ARA-asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen kalli­ille asuinalueille tor­juu yksipuolis­es­ti rikkaiden asuinaluei­den syn­tyä, mut­ta ei yksipuolis­es­ti köy­hien asuinaluei­den syn­tyä. Sitä tor­juu toisaal­ta meneil­lään ole­va esikaupunkialuei­den renes­sanssi, erään­lainen kasvo­jen koho­tus, omis­tusasun­to­jen kaavoit­ta­mi­nen esimerkik­si Meri-Rasti­laan (jota Vasem­mis­toli­it­to tosin yrit­tää estää) ja koulu­jen posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio eli pien­i­t­u­lois­t­en asuinaluei­den kouluille annetut suurem­mat määrära­hat.  Todet­takoon, että posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion määrära­ha on 3,5 miljoon­aa euroa eli paljon vähem­män kuin on Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma vuokraetu.

Olen poht­in­ut tätä asi­aa neljä vuot­ta sit­ten tässä kir­joituk­ses­sa

Vuokrien nousu?

Asum­is­tukea on syytet­ty vuokrien nos­tamis­es­ta. Tässä mon­en intu­itio pet­tää. Jos pien­i­t­u­loisille tehdään tilaa asun­tomarkki­noil­la mil­lä tavoin tahansa, muille jää vähem­män asun­to­ja kil­pail­tavak­si ja vuokrata­so nousee. Ara-poli­ti­ik­ka ei nos­tasi mui­ta vuokria, jos ne tuli­si­vat muiden asun­to­jen lisäk­si, mut­ta nyt ne kil­pail­e­vat samoista ton­teista muiden kanssa, eli ne syr­jäyt­tävät muu­ta asun­to­tuotan­toa. Itse asi­as­sa ARA-asun­not nos­ta­vat mui­ta vuokria vähän asum­is­tukea enem­män, kos­ka ARA-asun­not rak­en­tu­vat hitaam­min ja kos­ka niis­sä asu­taan väljemmin.

Asumistuki ei kuitenkaan toimi oikein

Jos asum­is­tu­ki olisi sel­l­ainen kuin sen pitäisi olla, sen käyt­tö johtaisi selvästi oikeu­den­mukaisem­paan ja parem­paa asun­toti­lanteeseen kuin ARA-asun­to­jen rakentaminen.

Mut­ta se ei ole sel­l­ainen kuin sen pitäisi. Asum­istuen sään­nöt ovat peräisin ajal­ta, jol­loin vuokria sään­nöstelti­in. Se hyväksyy sel­l­aisia vuokria, joi­ta on vain ARA-asun­nois­sa. Jos asuu ARA-asun­toa kalli­im­min, joutuu mak­samaan ero­tuk­sen itse. Tosin, jos asun­to on eri­tyisen pieni, sen hyväksyt­tävä vuokra voi ylit­tää jonkin ver­ran ARA-asun­to­jen vuokrata­son. Niin­pä asum­i­nen asum­istuen turvin vapail­la markki­noil­la on läh­es aina selvästi kalli­im­paa kuin asum­i­nen ARA-asun­nois­sa – eri­tyis­es­ti, kun merkit­tävä osa ARA-asun­nois­sa asu­vis­takin saa asumistukea.

Pien­i­t­u­loinen ei pysty elämään yksi­tyises­sa vuokra-asun­nos­sa asum­istuen varas­sa, vaan hän tarvit­see sen lisäk­si toimeen­tu­lo­tukea. Se on aivan vihon­vi­imeinen asianti­la, kos­ka toimeen­tu­lo­tu­ki tekee työn tekemisen kan­nat­ta­mat­tomak­si ja sul­kee tuen kohteena ole­van köyhyysansaan.

Kos­ka vuokrasään­nöste­lyn lop­pumis­es­ta on kulunut jo yli neljän­nesvu­o­sisa­ta, olisi ehkä aika jus­teer­a­ta asum­istuen sään­nöt vuokrasään­nöste­lyn jälkeiseen aikaan.

Sil­loin siitä tulisi selvästi järkevämpi asun­topoli­ti­ikan työkalu kuin ARA-asunnoista.

Nykysään­nöil­lä ARA-asun­not ovat tarpeel­lisia, elleivät suo­ras­taan vält­tämät­tömiä. Mut­ta huonoa asun­topoli­ti­ikkaa ne ovat.

Seu­raavas­sa postauk­ses­sa asum­istuen säännöistä.