Aleksanterinkadulta on lyhyen ajan sisällä lähtenyt lukuisia erikoiskauppoja. Onko keskustan elinvoimaisuus uhattuna?
Erikoiskauppa vähenee keskustassa väistämättä, koska erikoiskauppa siirtyy nettiin ja koska pääkaupunkiseudulla on rakennettu suuri määrä kauppakeskuksia. Korona on tyhjentänyt keskustan ihmisistä ja jouduttanut muutoksia, jotka olisivat tulleet myös ilman koronaa, mutta hitaammin.
Aleksanterinkatu ei tyhjene, koska se on alue, jossa liikehuoneistojen hinnat ovat korkeimmat koko seudulla. Kun liikehuoneistojen kysyntä laskee, vuokrat alenevat, kunnes markkina tasapainottuu. Jonnekin syntyy tyhjiä tiloja, mutta ei Aleksille. Joillakin kiinteistösijoittajilla on tosin kummallisia palkitsemisjärjestelmiä, jotka kannustavat pitämään jonkin aikaa liiketiloja tyhjillään, jotta niiden arvoa ei tarvitsisi kirjata alas, mutta kyllä nekin lopulta tunnustavat tosiasiat.
Tilan raivaaminen jalankulkijoille lisää keskustan elinvoimaa
Joillakin on sitkeä kuvitelma, että keskusta tulisi elävämpi, jos jalankulkijoilta otettaisiin alueita autoille. Kaikki kansainväliset esimerkit puhuvat päinvastaista. Kaupallinen keskusta vahvistuu, kun autoilta otetaan tilaa jalankulkijoille.
Tämä on todettu myös Helsingissä. Aikanaan Aleksanterinkatu ry. vastusti toiminnanjohtajansa Panu Toivosen johtamana voimakkaasti kävely-Aleksia, koska tarvitsi autoilevia asiakkaita. Pitkällisen viivytystaistelun jälkeen yhdistys hävisi kamppailunsa, autot häädettiin Aleksilta ja jalkakäytäviä levitettiin. Kauppojen liikevaihto nousi raketinomaisesti. Panu Toivonen sai potkut.
Kokoomus on vastustanut Helsingissä jokaista kävelykatua ja jalkakäytävien levennystä epäonnistunutta Iso Roobertinkatua lukuun ottamatta. Yhtään katua puolue ei ole vaatinut palautettavaksi autoille eikä kokoomus mielellään muistele vastustaneensa Keskuskadun, Yliopistokadun, Kluuvikadun ja Mikonkadun kävelykatuja tai autojen häätämistä Aleksilta, nyt esimerkiksi.[1]
Onko kauppiailla väärät tiedot asiakkaistaan?
Keskustan liikkeiden liikevaihdosta tulee alasta riippuen vaivaiset 8–18 prosenttia autoilijoilta. Jos siis joudutaan valitsemaan autoilijat ja ei-autoilijat, jokaisen niistä kannattaa valita ei-autoilijat. Ei-autoilijoiden kannalta jalankulkuympäristö on olennainen kilpailutekijä. Kapeilla pakokaasujen ja liikennemelun vaivaamilla jalkakäytävillä pujottelu ei houkuttele asiakkaita.
Tunnustan olleeni huono vihreä, kun suhtauduin avoimen kiinnostuneesti Jan Vapaavuoren teettämään selvitykseen keskustatunnelista. Ajattelin, että se tarjoaisi historiallisen kompromissin parantaa jalankulkuolosuhteita maan päällä. Kokoomus oli vielä väläyttänyt, että tunneli rahoitettaisiin käyttäjämaksuilla.
Kun sitten kävi ilmi, että hanke tyrmäävän kallis eli maksaisi 1,4 miljardia euroa, yli kaksinkertaisesti sen, mitä maksoi moottoritie Espoosta Turkuun, totesin, ettei tuossa ole mitään järkeä. Kokoomuslaisetkin unohtivat puheet käyttäjämaksuilla rahoittamisesta, koska ei sitä saataisi rahoitetuksi. Jos maksu ei vaikuttaisi käyttäjämääriin, sen pitäisi olla kuusi euroa suuntaansa. Kun tuollainen maksu vähintään puolittaisi käytön, maksu pitäisikin olla 12 euroa suuntaansa, mikä vähentäisi käyttöä yhä lisää jne. Autoilijoilta ei saa tunnelin kustannuksia perityksi, koska tunnelista ei autoilijoille koidu niin suurta hyötyä, että heidän kannattaisi maksaa. Noin kalliissa tunnelissa ei ole päätä eikä häntää. Kunnalisveron kautta maksettuna se noistaisi veroprosenttia prosenttiyksiköllä kymmenen vuoden ajaksi.
Hinta olisi siis 14 Oodia ja neljä Kruunuratikkaa. Kruunuratikan päivittäinen käyttäjämäärä olisi samaa luokkaa ja aikasäästö yli kaksinkertainen.
Kokoomuksen pormestariehdokas Juhana Vartiainen kertoi kuuliaisena kokoomuslaisena, että hän on ihaillut kuinka Tukholmassa tunnelit sujuvoittavat liikennettä. Tukholman liikenne on aivan olennaisesti ruuhkautuneempaa kuin Helsingin ja pääsy keskustaan autolla siten vaikeampaa. Kaupunkiliikenteestä ei saa ruuhkia poistetuksi väyliä rakennetamalla.
Keskustan rooli muuttuu
Kukaan ei ole valittanut, ettei keskustassa ole lautatarhoja. Suhteellisen edun periaatteen mukaan jotkut toiminnot sopivat keskustaan ja jotkut taas aivan muualle. Keskustan suhteellinen asema on muuttunut sen jälkeen, kun pääkaupunkiseudulle on rakennettu suuri määrä kauppakeskuksia. Sellaiset toiminnat, jotka edellyttävät auton käyttöä, soveltuvat aiempaakin huonommin ydinkeskustaan, koska on olemassa autolijan kannalta paremmin toimivia vaihtoehtoja.
En osaa olla murheissani siitä, ettei Vantaan perukoilta tulla autolla ruokaostoksille Helsingin keskustaan, vaan maitopurkit ja olutkorit ostetaan Jumbosta. Miksi kenenkään Helsingissä pitäisi olla tästä murheissaan? Ei ole mitään kunnallista arvonlisäveroa, jonka takia tällaisesta liiketoiminnasta pitäisi pitää kynsin ja hampain kiinni.
Tämän päivän Hesarissa kauppias kertoi, ettei monen tuhannen euron käsilaukkua tulla ostamaan metrolla. Kauppiaan kannattaa kokeilla liikkeensä siirtämistä Jumboon. Ties vaikka palaisi takaisin Espalle. Minun taas on vaikea ymmärtää, että tuhansien eurojen käsilaukku jäisi ostamalla siksi, että pysäköinnistä joutuu maksamaan muutaman euron.
Aleksanterinkadun tyhjiin liiketiloihin tulee kyllä vuokralaisia, mutta ne saattavat olla aika erilaisia kuin ne, jotka siitä lähtivät.
Ydinkeskustan vahvuudet liittyvät ihmisten kohtaamiseen ja ajanviettoon. Tällaisten toimintojen osuus tulee kasvamaan. Merkittävää ostovoimaa edustavat myös turistit, jotka eivät liiku autolla ja joita hyvät jalankulkuolosuhteet houkuttavat.
Erikoiskaupan tilantarve vähenee
Vaikka Aleksi ei kaupoista tyhjene, erikoiskaupan vaatima tila muualla kantakaupungissa vähenee nettikaupan ja kauppakeskusten vuoksi. Siksi nyt liiketiloiksi osoitettuja tiloja tulee osoittaa muuhun käyttöön.
Toimistoille aivan ydinkeskusta on maan parhaiten saavutettavaa aluetta julkiselle liikenteellä, mutta kauempana Rautatieasemasta saavutettavuus on selvästi heikompi.
Asuntojen hinnat paljastavat, että kantakaupunki on maan halutuinta aluetta asumiselle. Asumista kantakaupungissa tulee lisätä sallimalla toimistoksi muutettujen asuintalojen palauttaminen asunnoiksi ja konvertoimalla myös toimistoiksi rakennettuja kiinteistöjä asunnoiksi. Espan ja Bulevardin eteläpuolella tätä ei pitäisi estää.
Oikeastaan pitäisi olla vapaata muuttaa toimistoja asunnoiksi. Jos jostain tilasta maksetaan asuntona enemmän kuin toimistona, se on asuntona parempi. Virkamiehet eivät tätä hyväksy, koska ”silloinhan kaikki muutettaisiin asunnoiksi”.
Se, että asunnoista maksetaan enemmän kuin toimistokerrosalasta, johtuu varmaankin siitä, että asunnoista on pulaa ja toimistokerrosalaa on tyhjillään yli miljoona kerrosneliötä. Kun konversioita on tehty tarpeeksi, hinnat tasoittuvat. Kaikkea ei siis muutettaisi asunnoiksi.
Tämä asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ulkoisvaikutusten vuoksi, mutta en mene tässä asiassa syvemmälle.
[1] Kokoomuslaiset ovat huomauttaneet minulle, että hävittyään asian he eivät viime vaiheessa he eivät enää vastustaneet Keskuskadun kävelykatua. Eivät, mutta viivästivät sen toteuttamista yli 20 vuotta.